Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen säännöt ja niistä sopiminen
auttakaahan
22.04.2016 |
Eli meillä on sellainen ongelma uusperheessämme mihin välillä tunnutaan nyt törmäävän. Molemmilla on vähän erilaisia sääntöjä, niistä on koitettu sopia ja puhuakin, mutta silti niissä on vaikea pysyä.
Ja kun olen monesti yrittänyt sanoa, että niistä pitää puhua ja myös lapsille. Mies jotenkin ajattelee, että kun hän sanoo niin se on sitten niin ja jos lapsi uskaltaa vängätä vastaan niin hän ei sano montaa kertaa vaan antaa sitten asian olla. Ilmeisesti hänen omat lapsensa toimivat aina niin, että kun isä sanoo, että "nyt hyppää" niin lapsi hyppää, vaikka ei tahtoisikaan. Minun lapseni taas saattavat sanoa vastaan, vaikka lopulta tekisivätkin kuten käsketään. Ja olen yrittänyt sanoa, että ei ne lapset tiedä niitä sääntöjä ellei niistä kerro. Ei voi olettaa, että minun lapseni olisivat perillä hänen ajatusmaailmastaan yhtäkkiä.
Lapsille ja etenkin, kun ovat jo kouluikäisiä, voi selittää asioita ja sääntöjä ja perusteluja niiden takana. Mielestäni on myös ihan normaalia, että lapsi tahii vastaan ja jos esimerkiksi nappastaan telkkari nenän edestä kiinni varoittamatta ja ilmoitetaan,että nyt sänkyyn niin mielestäni on ihan tavallinen reaktio nuorelta harmistua, jopa suuttua.
Se on ärsyttävää toisinaan, jos lapsi änkkää vastaan jotain selvääkin asiaa tai sääntöä mikä on lapsella entuudestaankin tiedossa. Mutta miten ärsyttävää tahansa se onkin niin mielestäni siellä omassa kodissa lapsi saa näyttää tunteensa, ne negatiivisetkin. Aikuisillakin on hetkiä, että vituttaa niin on niitä lapsillakin. Ja koti on paikka missä se saa ja kuuluu näyttää.
En tiedä miten näistä asioista saataisiin tehtyä ns. selvät sävelet niin että aikuiset vetää yhtä köyttä ja lapset on perillä perheen säännöistä.
Onpa sekavaa.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Sekavinta on se, että sinä et ymmärrä miehen olevan eri olento kuin sinä. Ei kaikki säännöt voi olla sinun sääntöjäsi, osa on miehen. Vaikka ne on sinusta typeriä, sinä seisot niiden takana, koska olette yhdessä niin sopineet ja koska myös miehellä on oikeus olla vanhempi.
Vastaan vänkäävälle lapselle opetetaan se oma paikka. Vänkääminen ei ole negatiivisten tunteiden ilmaisemista, se on vastaansanomista aikuiselle.
Ei kaikki säännöt olekaan minun. Vaan nimenomaan niin, että me luomme omat yhteiset sääntömme. Mutta tarkoitin, että lapseni eivät voi tietää niitä mieheni eri sääntöjä ellei hän kerro niistä. Kun lapsille voi puhua ja selittää asioita. Ja kuunnella mitä he sanovat.
Ja ps. lapset sanoo vastaan. Niin se vaan on. Ei se ole epänormaalia. Ärsyttävää se on, mutta niin on moni muukin asia tässä maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se vaikeaa istua kaikki pöydän ääreen ja alkaa keskustelemaan teidän perheen säännöistä?
Jokainen saa ehdottaa hyviä ideoita, niistä poimitaan parhaat. Kaikki pääsevät vaikuttamaan, kaikki ovat sen jälkeen tietoisia, mitkä teidän säännöt ovat.
Lapset kun ovat jo kouluikäisiä niin heidätkin tulisi ottaa mukaan keskustelemaan niistä perheen yhteisistä säännöistä ja mitä sääntöjen rikkomisesta seuraa. Vastapainoksi voi sopia myös sen porkkanan mitä kivaa seuraa jos sääntöjän noudatetaan. Lapset toki on erilaisia niin kaikki ei aina päde kaikkeen, mutta perusasiat hiotte kuntoon.
aloittanut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekavinta on se, että sinä et ymmärrä miehen olevan eri olento kuin sinä. Ei kaikki säännöt voi olla sinun sääntöjäsi, osa on miehen. Vaikka ne on sinusta typeriä, sinä seisot niiden takana, koska olette yhdessä niin sopineet ja koska myös miehellä on oikeus olla vanhempi.
Vastaan vänkäävälle lapselle opetetaan se oma paikka. Vänkääminen ei ole negatiivisten tunteiden ilmaisemista, se on vastaansanomista aikuiselle.
Ei kaikki säännöt olekaan minun. Vaan nimenomaan niin, että me luomme omat yhteiset sääntömme. Mutta tarkoitin, että lapseni eivät voi tietää niitä mieheni eri sääntöjä ellei hän kerro niistä. Kun lapsille voi puhua ja selittää asioita. Ja kuunnella mitä he sanovat.
Ja ps. lapset sanoo vastaan. Niin se vaan on. Ei se ole epänormaalia. Ärsyttävää se on, mutta niin on moni muukin asia tässä maailmassa.
Epänormaalia on jo lapset ei sano vastaan. Kouluikäiset hakevat jo rajojaan ja haastavat meitä aikuisia. Jos lapsi sanomatta sulattaa ihan kaiken niin on taidettu liiallisella kurilla alistaa.
aloittanut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekavinta on se, että sinä et ymmärrä miehen olevan eri olento kuin sinä. Ei kaikki säännöt voi olla sinun sääntöjäsi, osa on miehen. Vaikka ne on sinusta typeriä, sinä seisot niiden takana, koska olette yhdessä niin sopineet ja koska myös miehellä on oikeus olla vanhempi.
Vastaan vänkäävälle lapselle opetetaan se oma paikka. Vänkääminen ei ole negatiivisten tunteiden ilmaisemista, se on vastaansanomista aikuiselle.
Ei kaikki säännöt olekaan minun. Vaan nimenomaan niin, että me luomme omat yhteiset sääntömme. Mutta tarkoitin, että lapseni eivät voi tietää niitä mieheni eri sääntöjä ellei hän kerro niistä. Kun lapsille voi puhua ja selittää asioita. Ja kuunnella mitä he sanovat.
Ja ps. lapset sanoo vastaan. Niin se vaan on. Ei se ole epänormaalia. Ärsyttävää se on, mutta niin on moni muukin asia tässä maailmassa.
En väittänyt että vastaansanominen olisi epänormaalia. Väitin, että se ei ole tunteiden ilmaisemista vaan vänkäämistä.Miksi miehen pitäisi kuunnella sellaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kokemuksen mukaan juuri miehillä on enemmän autoritäärinen ote lapsiin. Äideillä sitten ehkä lempeämpi ja miesten mielestä lepsu. Sama keskustelu ydinperheessä. Kai se vaan kuuluu asiaan, lapset ei siitä sinällään hämmenny, oppivat jo pienenä että eri ihmisillä on eri asiat tärkeitä. Mutta ei heiltä myöskään jää huomaamatta että joku on vähän ankara
Tietäähän sen itsekin, että jos on vähän perfektionisti mies, niin tiskikoneen täytöllä ei ole ihan niin tarkkaa kun hän on työmatkalla. Eri ihmisillä eri standardit.
Vierailija kirjoitti:
aloittanut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekavinta on se, että sinä et ymmärrä miehen olevan eri olento kuin sinä. Ei kaikki säännöt voi olla sinun sääntöjäsi, osa on miehen. Vaikka ne on sinusta typeriä, sinä seisot niiden takana, koska olette yhdessä niin sopineet ja koska myös miehellä on oikeus olla vanhempi.
Vastaan vänkäävälle lapselle opetetaan se oma paikka. Vänkääminen ei ole negatiivisten tunteiden ilmaisemista, se on vastaansanomista aikuiselle.
Ei kaikki säännöt olekaan minun. Vaan nimenomaan niin, että me luomme omat yhteiset sääntömme. Mutta tarkoitin, että lapseni eivät voi tietää niitä mieheni eri sääntöjä ellei hän kerro niistä. Kun lapsille voi puhua ja selittää asioita. Ja kuunnella mitä he sanovat.
Ja ps. lapset sanoo vastaan. Niin se vaan on. Ei se ole epänormaalia. Ärsyttävää se on, mutta niin on moni muukin asia tässä maailmassa.
En väittänyt että vastaansanominen olisi epänormaalia. Väitin, että se ei ole tunteiden ilmaisemista vaan vänkäämistä.Miksi miehen pitäisi kuunnella sellaista?
En minä väittänytkään niitä samoiksi asioiksi. Mutta harmistuminen ja tästä johtuva vastaan vänkääminen on aika ymmärrettävää, jos vaikka telkkari räppästään varottamatta nenän edestä kiinni. Itse ainakaan en tykkäisi.
Noh.. se ja sama.
Pitää keskustella näistä miehen kanssa taas ja sitten istuttaa rauhassa kaikki pöydän äärelle. Jokainen on kuitenkin ihan järjellä varustettu lapsi. Sujuvampaa,kun jokaisen kanssa puhutaan yhtäaikaa enkä vain minä yritä vääntää omilleni.
Ennen yhteenmuuttoa mainitsin tästä "palaverista", mutta mies ei ilmeisesti ole sitä tyyppiä, että niin paljon keskustelisi lasten kanssa niin se vaan jäi. Mutta kyllä se nyt pitää tehdä. Ei auta. Haluan, että meidän arki on hyvää ja sujuvaa jokaisen mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän että uusperheessä oma vanhempi helposti ottaa omien lastensa puolen huomaamatta. Olen huomannut tuon äitipuolena, että mieheni monesti oli lastensa puolella ja oli minulle vähän äreä kun kehtasin vaatia nuppusilta että siivoavat jälkensä.
Huomaan nyt itsessä uudessa liitossa samaa, kun lapsi on minun ja mies ei ole tämän isä. Minussa nousee puolustus oman lapsen puolesta silloinkin kun tiedän sisimmässäni että itse asiassa mies on oikeassa ja olen ollut lepsu vanhempi, ja antanut lapsen olla noudattamatta sääntöjä.
Jos aikuiset eivät vielä ole tiimi, noin käy. Pitää tehdä töitä sen eteen, että aikuiset ovat tiimi, ja aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemuksen mukaan juuri miehillä on enemmän autoritäärinen ote lapsiin. Äideillä sitten ehkä lempeämpi ja miesten mielestä lepsu. Sama keskustelu ydinperheessä. Kai se vaan kuuluu asiaan, lapset ei siitä sinällään hämmenny, oppivat jo pienenä että eri ihmisillä on eri asiat tärkeitä. Mutta ei heiltä myöskään jää huomaamatta että joku on vähän ankara
Tietäähän sen itsekin, että jos on vähän perfektionisti mies, niin tiskikoneen täytöllä ei ole ihan niin tarkkaa kun hän on työmatkalla. Eri ihmisillä eri standardit.
Kyllä se noin menee varmaan valtaosalla. Tottakai on poikkeuksiakin. Mutta sama homma mulla ex-miehen kanssa oli ja siitä on usein puhuttu. Joskus riidelty ja nykyään me lähinnä usein nauretaan sille, koska arjessa emme enää juurikaan törmää siihen keskenämme. Mutta lapset tosiaan tottelee eri tavalla isää kuin äitiä. Niin se vaan menee. Opettajakin juuri sanoi, että lapsilla on yleensä erilainen suhde isään ja äitiin. Puhuimme juurikin tästä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta kun ne lapset kasvavat, niin tajuavat sen miten heitä on nöyryytetty ja lopulta isä saa nyrkistä niin pahasti, ettei uskalla sanoa lapsilleen enää mitään. Kyllä monta tuollaista sovinistisikaa on joutunut oman jälkikasvunsa hakkaamaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että uusperheessä oma vanhempi helposti ottaa omien lastensa puolen huomaamatta. Olen huomannut tuon äitipuolena, että mieheni monesti oli lastensa puolella ja oli minulle vähän äreä kun kehtasin vaatia nuppusilta että siivoavat jälkensä.
Huomaan nyt itsessä uudessa liitossa samaa, kun lapsi on minun ja mies ei ole tämän isä. Minussa nousee puolustus oman lapsen puolesta silloinkin kun tiedän sisimmässäni että itse asiassa mies on oikeassa ja olen ollut lepsu vanhempi, ja antanut lapsen olla noudattamatta sääntöjä.
Jos aikuiset eivät vielä ole tiimi, noin käy. Pitää tehdä töitä sen eteen, että aikuiset ovat tiimi, ja aikuisia.
Minä taas olen kompastunut mielestäni siihen,että vaadin omiltani tiukemmin asioita esim. television, tietokoneen ja kännykän käyttöön puutun herkästi kun taas miehen lapsille en osaa sanoa oikein mitään siitä. Annan tosi monessa asiassa siimaa miehen lapsille ja omiltani vaadin muuta.
Sisimmässäni tietysti välillä pahoitan mieleni omien puolesta. Eiköhän se ole ihan inhimillistä.
Meillä lapset on vuoroviikoin ja ne lapselliset viikot olen yrittänyt kuitenkin pyhittää nimenomaan siihen lapsiarkeen. Kuskaan harrastuksiin, teen aamupuurot ja illalla ruokaa seuraavalle päivälle, siivoilen ja järjestelen, pesen pyykkiä... touhuan oikeastaan kokoajan jotain eestaas. Tai siltä se itsestäni tuntuu.
Koen itselleni tämän helmpompana, koska en oleta, että uusperhe toimii heti kitkattomasti. Se vaatii kuitenkin useamman vuoden. Mies jotenkin on odottanut ilmeisesti nopeampaa solahtamista. Siltikin mielestäni meillä on sujunut ihan kivasti kaikkinensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekavinta on se, että sinä et ymmärrä miehen olevan eri olento kuin sinä. Ei kaikki säännöt voi olla sinun sääntöjäsi, osa on miehen. Vaikka ne on sinusta typeriä, sinä seisot niiden takana, koska olette yhdessä niin sopineet ja koska myös miehellä on oikeus olla vanhempi.
Vastaan vänkäävälle lapselle opetetaan se oma paikka. Vänkääminen ei ole negatiivisten tunteiden ilmaisemista, se on vastaansanomista aikuiselle.