Hirviöpomosta ja toipumisesta

Suosittelen työterveyden kautta psykologikäyntiä, 1-2 kertaa saa ainakin meillä käydä.. Saat vähän puhua ja tulee perspektiiviä.

Tietoinen asian taakseen jättäminen. Tuo pomosi oli oma yksilönsä, ei hänen ominaisuutensa siirry kaikkiin esimiehiin.

Itselläni on yhä vieläkin kammo tiettyjä asioita kohtaan, kuten "tuletko käymään mun huoneessa" tarkoittaa aina ja joka kerta sitä, että valahdan ihan kylmäksi. Koska juuri nämä sanat, kepeästi heitetyt, johtivat potkuihin (laittomiin, mutta se on toinen asia).

Kun tarpeeksi monta kertaa tämän jälkeen olen kuullut tuon nykyiseltä pomoltani, olen oppinut luottamaan että se ei tarkoita irtisanomista.

Kun ihmisellä loppuu parisuhde, niin kaikki lohduttaa ja sanoo, että toivu rauhassa, älä edes ajattele uutta suhdetta. Mutta kun työsuhde loppuu, niin kukaan ei oleta että saisit puoli vuotta toipua ihan rauhassa, käsitellä eroon johtaneita syitä, nuolla haavoja ja surra hyviä asioita, joita joudut jättämään taaksesi.

Ehei, uutta duunia vaan että pystyt elättämään itsesi.

"Kaikki puhuvat", "sinusta tulee jatkuvasti huonoa palautetta"

Tarkoitti minulle yhtä asiakasta, joka oli pomolle valittanut minusta. Ja kun ensimmäisen kerran tästä kuulin, niin pyysin saada tietää, kuka. Ihan sen takia, että en voi parantaa toimintaani, jos vaan vihjaillaan että "huonoa ja ammattitaidotonta".

Ei voinut kuulemma kertoa, kun olisi ollut se riski että olisin kostanut asiakkaalle. Luulin, että ollaan aikuisia... Enkä minä pahoita mieltäni palautteesta, jos se on asiallista. Jos taas se on asiatonta, niin voin jättää sen huomioimatta.

Moni asiakkaani antoi minulle suoraan hyvää palautettu. Sain jopa kiitosta.

Alku-urani mokat seurasivat minua koko sen työsuhteen ajan. Olin lopulta saanut tietää, kenen mielestä olin onneton tumpelo ja puhuin tästä asiakaan kanssa. Omasta mielestäni suhteemme parani, saatiin selvitettyä väärinkäsityksiä ja sitä, miten en ollut vastannut hänen odotuksiinsa. Pystyin muuttamaan omaa toimintatapaani, joka oli peräisin aiemmasta työpaikasta.

Kunhan aikaa menee, voit jopa suhtautua humoristisesti tuohon pomoosi. Kuten nuo deadlinet. Sitä varten on deadline, että siihen mennessä hommat tehdään! Ei mitään "valmistui liian lähellä dedistä". Jos homman pitää olla aiemmin valmis, sille pitää olla toisenlainen aikataulu, jossa on välitavoitteita!

Luin ensin otsikosta Hirviöpornosta ja toipumisesta...

Vierailija kirjoitti:

Tietoinen asian taakseen jättäminen. Tuo pomosi oli oma yksilönsä, ei hänen ominaisuutensa siirry kaikkiin esimiehiin.

Itselläni on yhä vieläkin kammo tiettyjä asioita kohtaan, kuten "tuletko käymään mun huoneessa" tarkoittaa aina ja joka kerta sitä, että valahdan ihan kylmäksi. Koska juuri nämä sanat, kepeästi heitetyt, johtivat potkuihin (laittomiin, mutta se on toinen asia).

Kun tarpeeksi monta kertaa tämän jälkeen olen kuullut tuon nykyiseltä pomoltani, olen oppinut luottamaan että se ei tarkoita irtisanomista.

Kun ihmisellä loppuu parisuhde, niin kaikki lohduttaa ja sanoo, että toivu rauhassa, älä edes ajattele uutta suhdetta. Mutta kun työsuhde loppuu, niin kukaan ei oleta että saisit puoli vuotta toipua ihan rauhassa, käsitellä eroon johtaneita syitä, nuolla haavoja ja surra hyviä asioita, joita joudut jättämään taaksesi.

Ehei, uutta duunia vaan että pystyt elättämään itsesi.

Helpotti jo ihan se, että jollain muulla on samantyyppisiä kokemuksia.

Varsinkin nyt kun kirjoitin tämän, niin tuli mieleen että onhan tämä vähän samanlaista kuin sellaisesta parisuhteesta toipuminen, jossa toinen käytti henkistä väkivaltaa. Siinä oppii juuri samalla tavalla säikyksi tuollaisista pienistä jutuista. Työsuhteessa on tosiaan vielä se, että esimiehellä on kaikki taloudellinen valta. 

Pitää tosiaan vain oppia luottamaan, että tuo oli yksittäistapaus. Samalla pyrin niin suureen taloudelliseen vapauteen kuin mahdollista, eli esimerkiksi nyt olen niin säästävä kuin vain mahdollista, että olisin jatkossa mahdollisimman riippumaton palkkatyöstä. Se kun antaa sille esimiehelle niin suuren vallan.

Vierailija kirjoitti:

"Kaikki puhuvat", "sinusta tulee jatkuvasti huonoa palautetta"

Tarkoitti minulle yhtä asiakasta, joka oli pomolle valittanut minusta. Ja kun ensimmäisen kerran tästä kuulin, niin pyysin saada tietää, kuka. Ihan sen takia, että en voi parantaa toimintaani, jos vaan vihjaillaan että "huonoa ja ammattitaidotonta".

Ei voinut kuulemma kertoa, kun olisi ollut se riski että olisin kostanut asiakkaalle. Luulin, että ollaan aikuisia... Enkä minä pahoita mieltäni palautteesta, jos se on asiallista. Jos taas se on asiatonta, niin voin jättää sen huomioimatta.

Moni asiakkaani antoi minulle suoraan hyvää palautettu. Sain jopa kiitosta.

Alku-urani mokat seurasivat minua koko sen työsuhteen ajan. Olin lopulta saanut tietää, kenen mielestä olin onneton tumpelo ja puhuin tästä asiakaan kanssa. Omasta mielestäni suhteemme parani, saatiin selvitettyä väärinkäsityksiä ja sitä, miten en ollut vastannut hänen odotuksiinsa. Pystyin muuttamaan omaa toimintatapaani, joka oli peräisin aiemmasta työpaikasta.

Kunhan aikaa menee, voit jopa suhtautua humoristisesti tuohon pomoosi. Kuten nuo deadlinet. Sitä varten on deadline, että siihen mennessä hommat tehdään! Ei mitään "valmistui liian lähellä dedistä". Jos homman pitää olla aiemmin valmis, sille pitää olla toisenlainen aikataulu, jossa on välitavoitteita!

"

"Kaikki puhuvat", "sinusta tulee jatkuvasti huonoa palautetta"

Tarkoitti minulle yhtä asiakasta, joka oli pomolle valittanut minusta. Ja kun ensimmäisen kerran tästä kuulin, niin pyysin saada tietää, kuka. Ihan sen takia, että en voi parantaa toimintaani, jos vaan vihjaillaan että "huonoa ja ammattitaidotonta".

Ei voinut kuulemma kertoa, kun olisi ollut se riski että olisin kostanut asiakkaalle. Luulin, että ollaan aikuisia... Enkä minä pahoita mieltäni palautteesta, jos se on asiallista. Jos taas se on asiatonta, niin voin jättää sen huomioimatta."

Vitsit, kuulostaa ihan samalta kuin minun tilanteeni! Aina kuulemma ei voinut kertoa. Miten siinä voi ottaa opikseen ja muuttaa toimintaansa, kun ei edes tiedä missä tilanteissa on toiminut jonkun mielestä epätyydyttävästi. Hulluin palaute oli se, että "ihmiset olivat puhuneet" että näytin väsyneeltä. Ja sekin oli kuulemma minun vikani, että olin sen takia huono työntekijä. 

Ja siinä tuli vähän samanlainen tunne kuin joskus koulussa (joo, kai tuollaisessa tilanteessa taantuu aikuisesta sinne epävarman teinin tasolle) että kun juorutaan, että "sinusta puhutaan pahaa" niin rupeaa miettimään että inhoavatko sitten kaikki minua ....

Kyllä aikuisten pitäisi osata olla aikuisia työpaikalla. Itse osaan ottaa kritiikkiä vastaan, mutta olisin nimenomaan halunnut saada sen ajallaan ja sillä tavalla konkreettisesti, että olisin voinut sille jotain tehdä. 

Varsinkin sitten kun yritin kysellä että miten voin parantaa toimintaani tai tehdä ehdotuksia miten voin toimia eri tavalla, niin vastaus esimieheltä oli aina, että "hänellä ei nyt ole aikaa keskustella tästä".

Muita kokemuksia ja miten olette onnistuneet unohtamaan ja menemään eteenpäin?

Aika auttaa. Ja sen tajuaminen, että aina on vaihtoehtoja.

Minäkin kestin työpaikkaa aikani, koska suurin osa asiakkuuksista oli ihania. Se oli se työni suola. Mutta kun sitten kamelin selkä katkesi, niin lähdin kuin rusakko puskasta. Sain uuden työn ja irtisanoin itseni samantien.

Entisiltä työkavereilta olen kuullut, että markkinoilla on vaan kamalan huonoja työntekijöitä ja mistä niitä aina sattuu tämän yrittäjän palvelukseen... Sillä ihmisellä on eniten vaikeuksia itsensä kanssa.

Nro 3

Olin 25 ja jouduin ottamaan työn vastaan, koska sosiaalitoimistosta sanottiin, ettei opiskelija voi olla työtön, niin ei tipu tt-tukea.

Jokaisessa vuorossa sai haukkuja niskaan.

Mahaan alkoi sattua jo kun jäin bussista pois työpaikan lähellä.

Näin painajaisia. Työntekijät vaihtuivat 2 viikon välein, koska eivät kestäneet.

Olin 3 viikkoa sairaslomalla työuupumuksesta.

Laiton työsopimus. Olin kuulemma hitain työntekijä, mutta en ymmärtänyt miksi minut laitettiin sitten viikonloppujen ruuhkahuippuihin.

Kehityskeskustelua vaadin kuukausikaupalla. Siinä pomo yritti etsiä koneeltaan minua koskevia huonoja asiakaspalautteita. Ja antoi varoituksen, kun olin yrittänyt säästää yrityksen rahoja.

Kipeänä piti toimittaa lääkärintodistus henkilökohtaisesti pomon käteen. Sinä päivänä kun todistuksen sai.

Toinen pomo raivostui ja heitteli minua tavaroilla, kun en suostunut tekemään ylitöitä. Tuskin tarvitsee mainita, että työaika meni aina pari tuntia varsinaisen työajan yli.

Vielä vuosi lähdön jälkeen sydän hyppäsi kurkkuun, jos kuulin nokian soittoäänen missä tahansa. Se merkitsi huutamista ja haukkumista.

Pari vuotta olin työttömänä, koska ajatus työpaikasta oli niin ahdistava.

Nyt olen vuoden ollut uudessa työpaikassa, ensimmäinen kuukausi meni vatsa ripulilla, kun stressasi jokaista palautetta. Vaikea luottaa kehenkään työkaveriin, vielä vähemmän esimiehiin.

Olen itse tehnyt ainoastaan kesätöitä elämäni aikana. Vanhempani firmassa oli helppo kirjoituksia ennen olla töissä ja ennen viime kesää oli tarkoituksenani panostaa enemmän opiskeluun. Noh, viime keväänä totesin, että nyt olisi pikkuhiljaa aika saada asiakaspalvelukokemusta, joka helpottaisi tulevaa työnhakuani. Niin sitten sain töitä. Kaikki vaikutti alkuun ihan mukavalta. Pomo ohjasi ja neuvoi, kuten ensimmäisinä päivinä kuuluukin. Mutta kun tuli muutama työpäivä lisää, pomo muuttui aivan erilaiseksi. Hän hengitti jatkuvasti niskaani, kun olin kassalla. Jos seisoin hetken paikallani miettien, mitä teen seuraavaksi, hän oli valittamassa siitä, kuinka jatkuvasti täytyy tehdä asioita. Hän valitti oikeastaan kaikesta, mitä tein ja kaikkea piti tehdä nopeammin ja paremmin. Jouduin ensimmäisen viikon pidättelemään itkua ja lopulta toisen viikon alussa hänen onnistui sitten saada minut itkemään. En ole ikinä elämässäni itkenyt niin paljon. Itkin autossa kotimatkalla ja koko loppuillan kotona. Olen aina ollut hyvin herkkä, mutta siedän kyllä kritiikin, kun se tuodaan ystävällisesti ja rakentavasti. Töihinmeno oli kamalaa ja masensi enemmän kuin mikään. Vapaapäivätkään eivät auttaneet, kun koko ajan kummitteli mielessä, että pitää mennä takaisin työpaikalle seuraavana päivänä.

Pomo oli työpaikalla lähes kellon ympäri ja tunnelma rentoutui huomattavasti aina, kun hän lähti. Kerran tulin sairaaksi ja hän teki sitten työvuoroni. Juuri silloin hänellä oli ollut tarkoitus pitää vapaata ja myöhemmin sainkin kuulla huomauttelua tästä. Niin kuin se olisi ollut minun vikani, että olin yhden työpäivän poissa ja muuten sitten sairastelu osuikin vapailleni. Kerran loppukesästä hän tuli luokseni valittamaan virheistäni, jotka kyllä

ymmärsin. Tilanteen käänsi inhottavaksi se, kuinka hän haukkui minut maalaisjärjettömäksi sekä kelvottomaksi asiakaspalveluun. Loppuun hän totesi, että mitä jos lopetetaan työsuhde sen hetkisen työlistan loputtua. Tartuin tähän, koska todella halusin jo pois, vaikka lausahdus oli tarkoitettu ehkä enemmän rangaistukseksi kuin helpotukseksi. Myöhemmin hän yritti sitten pitää minut sittenkin pidempään, mutta pidin pääni.

Ei kukaan hänestä pitänyt. Työntekijät saattoivat yhdessä puhua hänestä ei niin miellyttävään sävyyn, kun kyseinen pomo oli suonut lähteä paikalta. Edellisen vuoden uusin kesätyöntekijä, joka oli jäänyt koko vuodeksi töihin, kertoi, että hänelle pomo oli ollut aivan samanlainen ja toiset työntekijät olivat joutuneet puolustamaan häntä. Pomo otti aina uusimman silmätikukseen. Ei ihme, ettei paikkaan ollut muita hakijoita kuin minä, vaikka haku oli auki lähikunnissakin. En olisi itsekään ottanut paikkaa vastaan, jos olisin tiennyt, millainen kesä minua odottaisi. Onneksi vain kesä.

Nyt puolen vuoden päästä tapahtumista näen yhä painajaisia. En yhäkään saa nukuttua, jos entinen työpaikka tulee mieleen. Pelkään myös seuraavaa kesätyötäni. Pelkään, että jotain olikin todella pahasti pielessä minussa itsessäni, eikä kukaan pomo pidä minua pätevänä. Tännekin kerron tästä siinä toivossa, että avautumalla saisin ehkä tätä kaikkea enemmän pois mielestäni pysyvästi.

Mulle jos joku alkais tuolla lailla aukomaan päätä, niin iskisin hänet tajuttomaksi ja saisin tietysti potkut ja mahdollisesti pikkutuomion. Tuollainen tajuttomaksi lyöminen on kuitenkin aika pieni pahoinpitely verrattuna vuosikausia kestävään henkiseen pahoinpitelyyn ja voi pelastaa monen muun pahalta, koska kunnon tälli saa idiootinkin ymmärtämään asioita.

Ylpeyttäni en myy mistään hinnasta.

Älkää siis v...uilko ihmisille, koska ette koskaan voi tietää minkälaisia ihmisiä he todella ovat...