Perheen rahankäyttö, miten opetat lapselle rahankäyttöä?

Minusta miehesti tapa on paljon parempi. On elänyt hulppeasti ja sinä olet maksanut pakolliset menot. Tällä hetkellä siis elätät miehesi kokonaan. 

Mikäs siinä on ollessa? 

No voi sen noinkin ajatella. :)

Selvyyden vuoksi todettakoon, että silloin kun miehellä ei vielä ollut velkoja, hän osallistui fifty-fifty pakollisiin menoihin. Meillä ei siis riidellä rahasta, turhaa hommaa ja mies ei ole millään lailla "ylpeä" rahatilanteestaan, vaan aina välillä harmittelee miten on rahansa hassannut. Silti epäilen, että meno jatkuisi samanlaisena, mikäli rahaa olisi edelleen käytössä kuten ennen.

Vaikka mies on saanut oman "sponsorin" niin en silti haluaisi lasten oppivan hänen tapojaan. Kamalaa ajatella, että omien lasten elintaso olisi riippuvainen esim. puolisosta, yhteiskunnasta, tms.

Mutta oli kumpi tapa sitten parempi, miten opettaa lapsille sitä tapaa, jonka katsoo oikeaksi?

-ap

Eiköhän ne ihan esimerkin voimalla opi ja kantapään kautta omassa elämässä. 

Ei sitä rahankäyttöä kauheasti voi opettaa, riippuu kauheasti ihmisen persoonasta onko tyyliä tuhlaajapoika vai Roope Ankka. 

Tosi tärkeä asia!

Itselläni on nyt yli kaksikymppiset lapset, ja erityisesti murrosiässä aloin tietoisesti "opettamaan" raha-asioita ja taloutta. Ja hyvä niin, lapsillani on useampikin ystävä, jotka velkaantuivat totaalisesti kotoa muuttamisen jälkeen. Eivät ymmärtäneet, eivätkä välittäneet: ottivat pikavippejä ja elivät yli varojensa. Niitä sitten vanhemmat ovat hätäpäissään maksaneet.

Ihan kamalaa, pelkäsin tuota kun lapset olivat muuttamassa kotoa, ja jankutin ja jankutin pikavippien vaarallisuudesta. 

Puhu paljon rahankäytöstä. Kerro, mitä velka ja korot ovat. Itse väänsin rautalangasta esimerkiksi asuntolainan maksamisen, mitä tarkoittaa velka ja korot. Kerroin esimerkiksi, että asunto ei ole vielä kokonaan oma, koska siinä on pankin rahoja, kaikki ei ole omaa. 

Pyrin kauppareissuillakin lasten aikana vertailemaan hintoja aina tilaisuuden tullen. Ja jossain vaiheessa kerroin ja ehkä näytinkin tiliotteita, että näin paljon äiti saa rahaa, ja siitä menee tuon ja tuon verran asuntolainaan, tuon verran sähköön ja veteen. Pääasia, että lapset ymmärtävät, että mikään ei ole ilmaista, ei edes kodissa asuminen. 

Mutta vähän koen huonoa omaatuntoa siitä, että ehkä omassakin ahdistuksessa joskus huokailin, että esimerkiksi ratsastus on kallis harrastus. Halusin tarjota kuitenkin maksaa harrastuksista, vaikka raha oli tiukalla, kun olen yksinhuoltaja. Jossain vaiheessa tajusin, että tytöllä on huono omatunto ratsastuksesta, joten överiksi ei tuo rahasta puhuminen saa mennä. Vähän kadun nyt sitä voivotteluani. 

Niin, lapsilleni sanoin usein, että joka päivä ei ole joulu. Ymmärsivät ehkä, että joka päivä ei syödä yltäkylläisesti, joka päivä ei osteta kallita leikkeleitä tai herkkuja, vaatimattomasti voi elää arjessa. 

Voi kun lapset ja nuoret voisikin saada ymmärtämään, että uusien puhelimien ja tietokoneiden "perässä juokseminen" on loputon suo. Vaikka kaverilla on uusi puhelin, ei ole järkeä saada samanlaista. Aina tulee uudempaa ja hienomaa, kenenkään rahat ei riitä uuden ja hienomman hankkimiseen sitä mukaa, kun tulee uusia versioita ja malleja. 

Mutta tuo miehesi taloudenpito on varmasti raivostuttavaa. Tekisi mieli sanoa sinulle, että lopeta tuo pikkupojan elättäminen! 

Niin, sitten kun lapset alkoivat tienata itse vähän ja muuttivat pois asumistukineen omilleen, painotin, että yrittävät tavalla tai toisella saada pienistäkin tuloista kymmenen prosenttia säästöön! Vähintään viisi. Ja on ollut mukava tajuta, että kyllä tytöt ovat saaneet useitakin satasia "sukanvarteen". 

Tässä muutamia ajatuksia, nämä asiat koskivat nyt tietenkin vähän isompia lapsia. Nyt en ihan muista, miten puhuin rahasta silloin, kun olivat ihan pieniä. Jotakin on varmasti puhuttu: mitä kaikkea voi ostaa eurolla tai kympillä. Ehkä oli tärkeintä, että he ymmärsivät sen, että karkkikin maksaa :)

Nelosella on hyviä pointteja.

Meillä tuo rahakasvatus on mennyt säästämisen kautta, lasten isä olisi hyvä neuvomaan sijoittamisessa ja rahavipujen käytössä. Mä tiedän ne teoriassa, mutta käytännössä raha menee elämiseen... (Eksä saa pitää rahansa, lapset perii sitten koko vuokrabisnes-imperiumin, toivon vaan että osaan siinä vaiheessa neuvoa samaa maltillisuutta myös ehkä loppumattomalta tuntuvien rahojen äärellä).

Kun säästää saadessaan, niin voi ottaa tarvitessaan. Hyvä sananlasku.

Lapset myös harrastaa ja tytär, joka tuntuu kantavan enemmän murheita hartioillaan kuin poika, tuntuu joskus ajattelevan että ei ehkä tarvitse sijoittaa harrastukseen. Mutta tähän olen sanonut, että kaikkeen tärkeään on aina rahaa, myös siihen rakkaaseen harrastukseen.

Ainoa asia, mistä olen ehdoton, on se ettei tässä perheessä kosketa pikavippeihin. Olen myös kertonut, ettei kaikki laina ole pahasta, mutta lainaa pitää aina harkita. Myös asuntolainaa. (No tässä olen rahavivusta kertonut sen verran, että ensin voi ostaa yksiön, sitten isomman - ja näin on saanut kasaan sen pesämunan, jolla voi sitten hankkia sen kodin perheelle).

Autokin voi tulla jo parin vuoden päästä ajankohtaiseksi. Sama kuvio. Ensin kesätyötienesteillä halpa auto, siitäkin saa jo vaihdossa jotain.

Kaikkea ei tarvitse saada heti.

Käytettynä voi hankkia asioita.

Köyhällä ei ole kuin kunniansa.

AP:n perhetilanne on vähän kinkkinen, koska talodenhoito on nyt kaatunut hänen vastuulleen. En tiedä, mitä esimerkkiä se antaa lapsille, että isä on vastuuton tuhlaaja ja äidin homma on pelastaa perhe. Siis niinku ihan yleisestä asetelmasta.

Nelonen täällä vielä:

Aiemmassa liitossani, siis lasten isän kanssa, puolisoni oli tuhlari. Juuri autoja ja suureellista elämää, laskujen maksaminen oli huolimatonta.

Se oli yksi syy monien joukossa erooni. Nyt olen itse saanut talouteni tasapainoon ja säästöönkin, asuntolaina on lähes maksettu, ja tunnen jopa vahingoniloa. Ex-miehelläni ei ole rahaa, en ymmärrä, mihin ne ovat kadonneet. Nykyisin lainailee minulta kympin tai kaksi, on onneksi maksanut takaisin. Jonkintyyppisissä väleissä olemme, vaikka erosta on jo yli kymmenen vuotta. 

Onneksi jätin ajoissa uppoavan laivan!

Mulla on eskarilainen, löydetään usein tölkkejä ulkoillessa kun tällä alueella on paljon juhlivia opiskelijoita, hän saa viedä ne kauppaan ja saa siitä vähän rahaa. Halutessaan voi ostaa sillä jotain, mutta jos laittaa possuun maksan hänelle korkoa kuten sijoittamisestakin saisi, ja usein hän haluaakin säästää rahat. Kerron että töissä käydään siksi että voitaisiin ostaa kaikki tarpeelliset jutut mitä ostetaan, olen kertonut että rahaa tarvitaan mm. asumiseen, ruokaan, autoon, harrastuksiin vaatteisiin yms. Olen kertonut, että jos ostaa jotakin, raha on käytetty siihen ja muualta pois, eli kannattaa hankkia tarpeellista ja sitä mikä tuottaa eniten iloa, mutta ei vain ostamisen vuoksi vaihtaa kaikkea aina uuteen. Tavaroista pidetään huolta, ei esim. rikota tai hävitetä tahallaan. Ehkä samaan liittyen olen kertonut että asutaan rikkaassa maassa, meillä on sellaista hyvää mitä joka paikassa ei ole. Emme ole erityisen rikkaita itse jos ei köyhiäkään, mutta toivoisin että lapselle jäisi perustyytyväisyys elämään sen sijaan että aina olisi hinkumassa jotain jotain.

Välillä mietin opetanko lasta liiankin säästeliääksi, mutta kun itse piti oppia vähän kantapään kautta niin toivoisin että hän osaisi käyttää rahansa tietoisesti. Lapsi on nyt pieni, mutta osaa jo lukea ja laskea ja on muutenkin utelias niin kykyjen mukaan olen pyrkinyt jakamaan tietoa.

Kiitos hyvistä ja perustelluista vastauksista nelonen ja viitonen! Luin ne ajatuksella useampaan otteeseen. Tärkeää on varmasti asioiden yksinkertaistaminen eli rautalangasta vääntäminen ja kertaus, kertaus, kertaus. Itse olen juuri kotona kasvatettu samoilla opeilla ja niiden lukeminen mustaa valkoisella oli taas tervetullut muistutus asioiden tärkeydestä!

Toki minua joskus aikaisemmin miehen asenne rahankäyttöön harmitti. Mies osti itselleen onnea kuluttamalla ja minua "ketutti", kun hän kantoi uusia "lelujaan" kotiin. Nykyään (ironista kyllä) tilanne on paljon helpompi, kun miehellä ei yksinkertaisesti ole enää rahaa tuhlaamiseen... Olen kuitenkin päättänyt, että raha-asiat ovat maailman turhin riidan aihe ja pidän itse huolta, että mistään ei todellisuudessa paitsi jäädä, mikäli minusta on kyse. Meillä on tosiaan aina ollut raha-asiat omia ja sen vuoksi en tunne katkeruutta miehelle, sillä hänen rahankäyttönsä ei ole paljoakaan vaikuttanut minun ja lasten elintasoon. Ainoa huoli nykyään on tosiaan se, että mitä hän esimerkillään opettaa lapsille. Hän nimittäin kyllä puhuu nykyään samaa kun minä, mutta teot sitten (mikäli rahaa on) osoittavat toista...

Vierailija kirjoitti:

Halutessaan voi ostaa sillä jotain, mutta jos laittaa possuun maksan hänelle korkoa kuten sijoittamisestakin saisi, ja usein hän haluaakin säästää rahat.

Tämä on hyvä idea! Itse olen yrittänyt opettaa lapsille säästämistä esim. karkeissa, eli ei syödä kaikkia heti, vaan kun säästää niitä, niin voi nauttia niistä pitkään. Esikoisella on vanhimmat säästössä olevat karkit tammikuussa saamia karkkeja, keskimmäisellä on pääsiäisestä jäljellä suklaita, kuopus syö kaiken välittömästi. Tuo rahan tuominen säästökuvioon jo nyt voisi kyllä olla järkevä veto ja ennen kaikkea koron, eli tuoton maksaminen säästöille.

En usko, että lasta voi opettaa liian säästäväiseksi. Tärkeintä lienee, ettei luo rahan ympärille sellaista "painostavaa" ilmapiiriä, eli voivottelua, vai mitä?

-ap

Meillä 8v.

Hän tulee usein katsomaan kun lasken vuoden budjetin ja siten tietoinen että kaikki maksaa, vakuutuksista jne...

Toisaalta liian hövelisti tulee kaikenlaiseen pyytämiseen sanottua että laita ostoslistaan, tuon kun käyn kaupassa (no, tälläviikolla listaan oli ilmaantunut purukumia ja pistaasipähkinöitä, eli ei sinne kohtuuttomuuksia kirjoitella). Kaiken, mitä on tarvinnut, on aina jollain aikavälillä saanut. Toisaalta pieneksi  jäänyttä rahan arvoista tavaraa myös myydään. Leluja ja tarpeetonta sitten kotitöitä ja hyvää käytöstä vastaan.

Aika vaikeahan sen on opettaa sitä malttia, ellei sitä ole luonnostaan. Varsinkin kun meilläkin on säästöjä mistä tarvittaessa voi ottaa ja lapsellakin alkaa autokoulun verran olla rahastoissa.