Luottamus kateissa

Vierailija kirjoitti:

Voiko naimisissa yli 10v olleena erehtyä vaistostaan. Tullut olo että puoliso salaa jotain. Eikä halua kiinni jäädä. Todisteita ei ole, kuin tämä yhtäkkinen vaisto mikä rajoittaa jo elämääni. En tiedä kuinka kauan jaksan tässä olossa enää:( pelottaa jos olenkin oikeassa.

Lisään vielä.. Ahdistaa jos tämä olo jatkuu vielä pitkään. Sekoan tähän ahdistus olooni:( enkä voi tehdä mitään. Saisinko tietää koskaan vaikka olisin oikeassa vaistoni kanssa. Kokemusta onko kellään?? AP

Raskasta tuollainen pelkääminen. Naimisiin mentyäänkän ei omista toista. Ajattelen niin, että jos joku pelkää, niin ainakin pidemmällä aikavälillä hän ansaitsee senkin, että pelot käyvät toteen. Kuinka kauan vaistosi on sanonut noin? Olisi omituista, jos pitkään ja et olisi tehnyt asialle mitään. Mitä voit tehdä? Olla itse hyvä ja omalla tavallasi paras ja onnellisin rippumatta toisesta. Voit myös kysyä suoraan, että mistäköhän johtuu, että olet alkanut tuntemaan, kuin… Älä kuitenkaan jankuta. Muista, että hyökkäys on joskus tapa puolustautua. Siis seuraa miten kumppanisi reagoi. Kerro, että arvostat rehellisyyttä oli tilanne mikä vain ja jos oikeasti siis tahdot tietää.

Vuoden verran olen epäillyt. Kysymys olikin voiko ihminen alkaa epäillä syyttä ja olla väärässä. Jos koskaan aiemmin pitkän liiton aikana ei ole käynyt näin ennen. En ole mustasukkainen eikä ole tapaistani olla epäluuloinen. Omaan hyvän itseluottamuksen. Sisälläni joku vain velloo joka aiheuttaa näitä pelkoja eikä jätä rauhaan minua. Siksi sanonkin etten tiedä kauanko jaksan enää:( AP

Vierailija kirjoitti:

Vuoden verran olen epäillyt. Kysymys olikin voiko ihminen alkaa epäillä syyttä ja olla väärässä. Jos koskaan aiemmin pitkän liiton aikana ei ole käynyt näin ennen. En ole mustasukkainen eikä ole tapaistani olla epäluuloinen. Omaan hyvän itseluottamuksen. Sisälläni joku vain velloo joka aiheuttaa näitä pelkoja eikä jätä rauhaan minua. Siksi sanonkin etten tiedä kauanko jaksan enää:( AP

Mitä oikeasti pelkäät???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoden verran olen epäillyt. Kysymys olikin voiko ihminen alkaa epäillä syyttä ja olla väärässä. Jos koskaan aiemmin pitkän liiton aikana ei ole käynyt näin ennen. En ole mustasukkainen eikä ole tapaistani olla epäluuloinen. Omaan hyvän itseluottamuksen. Sisälläni joku vain velloo joka aiheuttaa näitä pelkoja eikä jätä rauhaan minua. Siksi sanonkin etten tiedä kauanko jaksan enää:( AP

Mitä oikeasti pelkäät???

Että minulle valehdellaan AP

Tuollainen pelko ja jatkuva epäluulo on miehellekin uskomattoman raskasta, varsinkin kun tietää ettei ole tehnyt mitään eikä salailtavaa ole. Kokemusta on, toissavuonna kaikki tekemiseni olivat vaimon mielestä epäilyttäviä. Onneksi jaksoimme yhdessä sen vaiheen yli.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen pelko ja jatkuva epäluulo on miehellekin uskomattoman raskasta, varsinkin kun tietää ettei ole tehnyt mitään eikä salailtavaa ole. Kokemusta on, toissavuonna kaikki tekemiseni olivat vaimon mielestä epäilyttäviä. Onneksi jaksoimme yhdessä sen vaiheen yli.

Tiedän että mies kärsii tästä. Kuinka pääsitte yli?? Kerro please. Olen valmis mihin vain että elämä olisi kuin ennenkin. Kiitos jos vastaat. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen pelko ja jatkuva epäluulo on miehellekin uskomattoman raskasta, varsinkin kun tietää ettei ole tehnyt mitään eikä salailtavaa ole. Kokemusta on, toissavuonna kaikki tekemiseni olivat vaimon mielestä epäilyttäviä. Onneksi jaksoimme yhdessä sen vaiheen yli.

Tiedän että mies kärsii tästä. Kuinka pääsitte yli?? Kerro please. Olen valmis mihin vain että elämä olisi kuin ennenkin. Kiitos jos vastaat. AP

Ei minulla ikävä kyllä mitään patenttiratkaisua ole tarjota. Se piti vain kestää. Helppoa se ei ollut, kun kerran toisensa jälkeen sain kuulla kuinka paha ihminen salassa olen. Oli öitä, jolloin olin jo valmis vetämään valtimot auki. Mutta puhuminen aina lopulta auttoi ja vihaisina ei menty nukkumaan.

Ulkopuolista avioliittoneuvontaa olisi ehkä kannattanut kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen pelko ja jatkuva epäluulo on miehellekin uskomattoman raskasta, varsinkin kun tietää ettei ole tehnyt mitään eikä salailtavaa ole. Kokemusta on, toissavuonna kaikki tekemiseni olivat vaimon mielestä epäilyttäviä. Onneksi jaksoimme yhdessä sen vaiheen yli.

Tiedän että mies kärsii tästä. Kuinka pääsitte yli?? Kerro please. Olen valmis mihin vain että elämä olisi kuin ennenkin. Kiitos jos vastaat. AP

Ei minulla ikävä kyllä mitään patenttiratkaisua ole tarjota. Se piti vain kestää. Helppoa se ei ollut, kun kerran toisensa jälkeen sain kuulla kuinka paha ihminen salassa olen. Oli öitä, jolloin olin jo valmis vetämään valtimot auki. Mutta puhuminen aina lopulta auttoi ja vihaisina ei menty nukkumaan.

Ulkopuolista avioliittoneuvontaa olisi ehkä kannattanut kokeilla.

Puhuitteko vaimosi kanssa, mistä hänen epäilyksensä johtuivat? Olen samassa jamassa, ennen tällaisia ongelmia ei ole ollut. Vaimo menetti läheisensä jokin aika sitten ja sen jälkeen tämä käytös on alkanut. Mitään väärää en ole tehnyt ja haluaisin suhteen ennalleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen pelko ja jatkuva epäluulo on miehellekin uskomattoman raskasta, varsinkin kun tietää ettei ole tehnyt mitään eikä salailtavaa ole. Kokemusta on, toissavuonna kaikki tekemiseni olivat vaimon mielestä epäilyttäviä. Onneksi jaksoimme yhdessä sen vaiheen yli.

Tiedän että mies kärsii tästä. Kuinka pääsitte yli?? Kerro please. Olen valmis mihin vain että elämä olisi kuin ennenkin. Kiitos jos vastaat. AP

Ei minulla ikävä kyllä mitään patenttiratkaisua ole tarjota. Se piti vain kestää. Helppoa se ei ollut, kun kerran toisensa jälkeen sain kuulla kuinka paha ihminen salassa olen. Oli öitä, jolloin olin jo valmis vetämään valtimot auki. Mutta puhuminen aina lopulta auttoi ja vihaisina ei menty nukkumaan.

Ulkopuolista avioliittoneuvontaa olisi ehkä kannattanut kokeilla.

Puhuitteko vaimosi kanssa, mistä hänen epäilyksensä johtuivat? Olen samassa jamassa, ennen tällaisia ongelmia ei ole ollut. Vaimo menetti läheisensä jokin aika sitten ja sen jälkeen tämä käytös on alkanut. Mitään väärää en ole tehnyt ja haluaisin suhteen ennalleen.

Hän näki jatkuvasti todentuntuisia unia, joissa olin jonkun muun kanssa, ja oli löytävinään vaatteistani hiuksia. Takana oli meilläkin muutto toiselle paikkakunnalle, jossa emme tunteneet juuri ketään ennestään, ja vaimolla uuden työpaikan etsintä. Monta stressin aihetta yhtä aikaa.

Totuus on se ettei mistään voi tietää. On vaan luotettava ja rakastettava toista ja sen on riitettävä. Koska pelolla ei voita mitään. Se ainoastaan ahdistaa ja tappaa suhteen hitaasti. Miksi sinulle on yhtäkkiä tullut olo että hän pettää?Mikä on muuttunut? Käyttäytyykö mies erilailla vai onko omassa elämässäsi jokin muuttunut joka olisi voinut vaikuttaa?

Itse olen epäillyt ja syyttänyt vaikkei mitään syytä ollutkaan. Se oli vaan se kipu ja pelko mahanpohjassa siitä että menetän toisen ja piti kokoajan olla valmiina jotenkin ajattelemalla että toinen pettää. Että jotenkin se että osaa epäillä jo valmiiksi tekee minusta vähemmän uhrin, koska minähän tiesin jo etukäteen kaiken. Täysin järjetöntä, mutta näin sitä itse aina järkeili. Pohjalla kaikessa oli kuitenkin arvottomuuden, vaille jääminsen ja menettämisen pelko. Todella kivuliasta sekä epäilijälle että epäilylle.

Mulla on ihan sama tilanne. Mitään konkreettista todistuaineistoa ei ole. Jotain pikkujuttuja jotka viittaa asioiden salailuun. Ollaan puhuttu asiat halki. Mitään ei myönnä. Välillä tuntuu kurjalta. Toisinaan uskon kaiken. Sen lisäksi että puolisosta tuntuu pahalta niin itseäkin nää vaistot satuttaa. Oksettaa ja rintaa puristaa, sattuu... Mutta kuka sanois pitäskö vaan luottaa vaistoonsa.Mä niin ymmärrän sua!

Naimisissa 16-vuotta ja vuosi sitten tuli olo, että mies salailee jotain. En puhunut miehelle mitään, mutta rupesin seuraamaan tarkemmin miehen käyttäytymistä. Tsekkasin esim. auton matkamittarin kun sanoi käyneensä jossain.

Vaisto oli oikeessa, muita naisia oli kuvioissa. Lisäksi maksullisia.

Eihän miehet yleensä mitään myönnä jos kysyy. Munki mies väitti ettei oo mitään, mut olin jo "kerännyt" todistusaineistoa. Et sit oli pakko tunnustaa. Eihän tollanen nuuskiminen ole hyvä juttu, mut en voinut elää epätietoisuudessakaan.

Saatat olla ihan oikeassa, ap. Kysy suoraan (saattaa valehdella), ja tarkkaile miehen puuhia.

Jotain tällästä mäkin pelkään (en ole ap).Mites teillä kun paljastui, selittikö mitenkään valheitaan? Oliko muita merkkejä ennenku jäi kiinni? Hitto mä en tajua miksi ei voi kertoa reilusti jos tarvetta pettämiselle tulee. Se on niin väärin että antaa toisen ymmärtää että kaikki on hyvin ja kuitenki pettää.

Vähän vois avata mikä viittaa siihen että valehtelee? Syyksi ei riitä "minusta tuntuu". Pakko on jotain vähän enemmänkin olla että pitää epäillä toista?

Menoja joista ei halua puhua? Puheluita joista ei halua kertoa kuka soitti?

Kerro että olet totta. Ihanaa jos asiat oliskin vaan näin. Siis tietty syyttömän kannalta ei mutta kiva olisi kuulla ettei aina miehet ole sikoja. Ite en ainakaan haöua uskoa niin...

:( kirjoitti:

Kerro että olet totta. Ihanaa jos asiat oliskin vaan näin. Siis tietty syyttömän kannalta ei mutta kiva olisi kuulla ettei aina miehet ole sikoja. Ite en ainakaan haöua uskoa niin...

SIIS LAINAUS PITI OLLA MIEHELLE JOTA TURHAAN EPÄILTIIN (ylempänä)

Niin no, paha sanoa, koska mun eksä todella oli mustasukkainen. Mutta sitä, miten ja mistä se syntyi, en tiedä.

Käytös alkoi olla sitten niin rasittavaa ja ahdisti ja ärsytti jatkuva epäilynalaisena olo. Lisäksi penkoi tavaroitani ja yritti kalastella (olematonta) tietoa. Lopulta aloin sulkeutua, koska hänen vihamielinen käytöksensä ahdisti ja mitä vaan sanoi, siitä ei koskaan seurannut mitään hyvää. Eli varmaan sitten aloin olla tosi epäilyttävä toden teolla. Lopulta kyllästyin koko touhuun ja lähdin. Eksä jäi siihen kuvitelmaan, että olin pettänyt häntä enkä vaan myöntänyt sitä.