Lue keskustelun säännöt.
Miten kertoa omasta raskaudesta lapsettomuudesta kärsivälle ystävälle?
20.06.2007 |
Minulla on hyvä ystävä, joka on lyhyen ajan sisällä kokenut kaksi keskenmenoa. Keskenmenoja edelsi pitkä raskaaksi tulon yritys.
Nyt olen itse raskaana (ihan alussa vasta) ja mietin miten / missä vaiheessa kertoa omasta raskaudestani tälle ystävälle. En haluaisi kertoa vielä, koska hänen viimeisestä keskenmenostaan on vasta ihan vähän aikaa ja asia on kipeä. Ja toisaalta, eihän sitä tiedä, jatkuuko tämä omakaan raskaus.
Miten tekisin, kerronko heti vai odotanko vielä? Olemme kuitenkin vähintään viikottain yhteyksissä, joten tuntuisi hassulta salatakaan asiaa kovin pitkään. Toisaalta taas tuossa tilanteessa ei varmaan kuitenkaan jaksa iloita toisen raskaudesta, joten olisiko parempi yrittää pitää asia omana tietona vielä kuukauden, pari? Jossain vaiheessa on tietysti pakko kertoa, kävi tässä miten hyvänsä.
Kommentit (8)
aika pian. Ihan lyhyesti ja erityisemmin hehkuttamatta asiaa. Hän kyllä tiesi, että mekin yritetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ystäväsi on uskoutunut sinulle lapsettomuus-, raskaus-, ja keskenmenoasiansa, niin olisi minusta hyvä kertoa myös hänelle alkuvaiheessa.
Voihan asian kertoa hienotunteisesti. Siis vaikka kertoa miltä sinusta tuntuu " ymmärrän, jos sinusta tuntuu vaikealta kuulla tätä, mutta haluan silti kertoa sinulle..." Ei varmaankaan tarvitse kertoa että tärppäsi ekasta kierrosta tms. vaikka niin olisi käynytkin, mutta minusta salailu tuntuisi loukkaavammalta kuin kertominen.
Ja kannattaa varmaan varautua ystävän suruun, vihaan, välttelyyn, väkinäisiin onnitteluihin tai mikä hänen reaktionsa onkaan. Onhan asia kuitenkin hurjan kipeä.
Nää on niin vaikeita juttuja. Mulle on neljä ihmistä kertonut keskenmenostaan tänä keväänä, ja aina on yhtä vaikeaa valita sanojaan.
Itse loukkaantuisin vielä pahemmin, jos minulta tahallaan salattais ja tietoa pantattais.
Nimim. hankalasti raskautunut
ystävälleni, jolla oli ollut tuulimunaraskaus. En halunnut, että kuulee muualta ja muutenkin ajattelin, että mitä pidemmälle sitä lykkää, sen vaikeammaksi asian normaali käsittely menee. Vaikeneminen on tyhmin vaihtoehto minun mielestäni.
Ja jos menee kesken, niin sittenhän voimme yrittää tukea toisiamme. Minulla tosin on ennestään jo yksi lapsi, joten eihän se tietysti ole ihan sama asia kuin jos ei ole yhtään ja tulee useampi keskenmeno.
Vierailija:
Jos ystäväsi on uskoutunut sinulle lapsettomuus-, raskaus-, ja keskenmenoasiansa, niin olisi minusta hyvä kertoa myös hänelle alkuvaiheessa.
Voihan asian kertoa hienotunteisesti. Siis vaikka kertoa miltä sinusta tuntuu " ymmärrän, jos sinusta tuntuu vaikealta kuulla tätä, mutta haluan silti kertoa sinulle..." Ei varmaankaan tarvitse kertoa että tärppäsi ekasta kierrosta tms. vaikka niin olisi käynytkin, mutta minusta salailu tuntuisi loukkaavammalta kuin kertominen.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kuten aiemmin sanottiin, voisi asian ilmaista hienotunteisesti, hehkuttamatta. Tosiaan, jos keskenmeno tulisi, kuka sinua paremmin lohduttaisi kuin saman kokenut? Kiva kun ajattelet ystäväsi tunteita! :)
ja sitten vielä rakenneultraan asti edennyt raskaus, jonka keskeyttivät todella pahojen epämuodostumien takia. Tuosta keskeytyksestä puolisen vuotta, tulin itse raskaaksi ja kerroimme kyllä heillekin samaan aikaan kuin muille. En minä ainakaan nähnyt syytä, miksi tietoa pitäisi heiltä pimittää.
koska keskenmenoriski on niin iso.
12 viikon jälkeen.