Jatkoitko raskautta, vaikka mies vastusti ? Miten on mennyt ?
Kommentit (12)
niin ja siis hyvin on nyt mennyt, eihän mies voi omaansa hylkiä...
joten aika tiukille laitat suhteen. Oletko valmis yksinhuoltajaksi jos mies todella päättää ettei halua perhe-elämää?
tuossa tapauksessa. Pitäisikö sinun mielestä ap:n vain kiltisti marssia aborttiklinikalle??
Nyt yllätyskuopuksemme on 1 v 7 kk, ja mies rakastaa nuorimmaistaan yhtä paljon kuin isompiakin (2 v 6 kk ja 3 v 7 kk).
Eli ihan hyvin meni.
mies oli totaalisesti shokissa raskausuutisesta. ei ollut kuulemma valmis isäksi (ikää 27 vuotta). vaihtoehtoja oli hänen milestään vain yksi -> abortti! pari ensimmäistä kuukautta oli täyttä helvettiä, koko parisuhde oli hirveässä kriisissä, mutta olin tehnyt päätöksen, etten pakota miestä kantamaan vastuuta vaan olen valmis vaikka yksin huolehtimaan koko lapsesta, mutta aborttia en halunnut!! nyt aikaa kulunut uutisesta sen verran että laskettu aika häämöttää parin viikon päässä ja mies ei malttaisi millään odottaa tulevaa vauvaa, onneksi on siis tulevasta aivan innoissaan..
Siis kaksi lasta lyhyellä aikavälillä (1v10k) väsyttää varsinkin nyt kun lapsilla flunssat. Mutta pääosin kyllä elämä jatkuu huutojen, ahdistuksen ym. kriisiin liittyvän jälkeen. Eikä mies todellakaan hylännyt sitten ketään.
kymmenien vuosien kokemuksella, että ensin mietitään että onko niitä lapsia ollut ylipäätään tarkoitus tehdä yhdessä/lisää. Jos on niin sitten hän ei suosittelisi aborttia vain siksi että ajoitus ei nyt ole sataprosenttinen.
Minä siihen lisäisin että voihan sekin aiheuttaa eron että mies ei halua lapsia ja pakottaa aborttiin naisen joka joskus haluaa lapsia, tai haluaa niitä joskus lisää. Sanoisin että aika huonot ennusteet suhteelle siinäkin vaiheessa. Mutta ehkä sitten parempi että tekee ne lapset OIKEAN miehen kanssa.
siksi, että sattui vahinko. Lapset ovat vakava asia eikä niillä pelleillä !
(vahinkolapsiahan ei juuri kukaan ole ; I)
isäni leppyi sittemmin ja olen ollut hänelle yhtä läheinen kuin muutkin, vanhemmat lapset
ihan pikkukirjaston odotus- ja lapsenhoito-osastolta se löytyi, tai naistentaudit ym. Nimi kyllä viittasi aborttiin. Opettavainen lukukokemus kun olin aina suhtautunut aborttiin aika miehisen teknisesti.
Siinä oli kertomuksia kaikenlaisista erilaisista tilanteista, kuten että ei haluttu lapsia näin pian kun... ja ei haluttu lisää lapsia vielä... tai sitten oli kerta kaikkiaan vaan ohimenevä suhde eikä tarkoituskaan hankkia lapsia yhdessä. Siinä tapauksessa hän ymmärsi ihan täysin. Muistaakseni sanoi vaan että usein miehet painostaa naista aborttiin vaikka nainen ei haluaisi ja usein juuri nämä naiset ei pääse siitä yli ja katuu, varsinkin jos ei sitten myöhemmin enää voikaan saada lapsia. Minuun tämä kohta kolahti kyllä.
ja mies ei haluaisi lasta niin EN tekisi aborttia. Kuinka kukaan (varsinkin jo äiti) voi tappaa oman lapsen, joka on omaa verta j alihaasi, joka kasvaa sinusta?
Lähtisin vaikka lasten kanssa omaan kotiin.
Jos se lapsi on yhdessä tehty (vaikka olisi ehkäisy, ei se lapsi silloinkaan yksin saa alkunsa) niin vastuu tulee kanta ayhdessä!
Meillä oli semmonen tilanne että toinen lapsi ilmoitti tulostaan kun ensimmäinen oli vasta n 7kk. Alkuun mies oli sitä mieltä ettei haluis, mutta puhuttuamme asiasta mm. aikeissa oli tehdä lisää niin hulluahan se olisi " hoitaa pois" .