Avovaimo paljastui alkoholistiksi, en tiennyt mitään! Alkolistit näköjään todellakin salailun mestareita

Tapasimme netissä, välimatkaa oli n. 200km, joten tapasimme joka toinen viikonloppu, aika säännöllisesti, joskus meni lyhyempi aika, joskus saattoi mennä kolmisen viikkoa tilanteesta riippuen.
Yhdessä olemme olleet nyt pari vuotta, saman katon alla asuneet nelisen kuukautta.

Joo, netissä tutustuminen antoi näköjään oivallisen alustan tilanteen salaamiselle, samaten kuin välimatka, se että näimme niin harvakseltaan. Tapaamisemme menivät pääsääntöisesti niin, että minä matkustin hänen luokseen, hän kävi kyllä myös toisinaan minun luonani.
Kun suhteemme oli vasta tutustumisen asteella, emmekä olleet vielä tavanneet, mikään ei antanut merkkiä siitä, että ongelmia olisi. Hän oli erittäin järkevän oloinen, teksti oli hyvää ja oikeaoppista. Lähettämänsä kuvat nättejä. Olimme yhteyksissä päivittäin.

Ainut, jota näin jälkeenpäin voisi kummastella, oli se, ettei hän halunnut vaihtaa puhelinnumeroita, kuin vasta vähän ennen tapaamistamme siltä varalta, että minun pitäisi soittaa hänelle jos eksyn. Ei siis halunnut minun soittavan hänelle? Hän ei myöskään halunnut usein puhua puhelimessa tämän jälkeenkään, jätti vain vastaamatta puheluihini. Minä laitoin asian tällöin ujouden piikkiin.

Kertaakaan kun menin hänen luokseen, mikään ei kielinyt minkäänlaisista ongelmista tai vaikeuksista elämänhallinnassa. Asunto oli todella siisti, pyykit pestynä ja tiskin hoidettuna, jääkaapissa perus järkevää/terveellistä ruokaa, ruoka laitettuna, nainen puhtaana ja siistinä.

Hän tuli aina minun luokseni junalla, koska ei omista autoa kun asuu keskustassa. Monesti ihmettelin, kun hain hänet asemalta, että hän oli kovin vauhdikkaalla päällä joka kerta, joka kerta hän myös söi jatkuvasti pastilleja. Jälkeenpäin väkisinkin miettii, että olikohan juonut jo kotonaan ehkä jotain, ja jatkanut junassa..

Yhteen muutettuamme aloin ihmetellä muutamia asioita. Hän alkoi yhtäkkiä kaivata omaa aikaa, ja oli useampia tuntejakin poissa milloin milläkin syyllä.
Erimielisyyksiin hän suhtautui mielestäni liioitellusti, ja pakeni niidenkin varjolla omiin menoihinsa.
Ihmettelinhän minä näitä, että hän saattoi ensin sanoa lähtevänsä pyöräilemään. Sitten kului vähän turhan kauan aikaa, laitoin jo viestiä että missä on, sitten olikin yhtäkkiä tullut joku kaveri vastaan jonka kanssa olikin lähtenyt ajelemaan. Saattoi olla tuntikausia poissa. Minä vain mietin että täytyyhän sitä omiakin menoja olla. Selitykset vain olivat hieman kummallisia.

Aina kun hän oli kavereidensa kanssa iltaa viettämässä, ns. luvallisesti juomassa, hän oli aina tolkuttomassa humalassa palattuaan. Suurempaa krapulaa ei silti aamulla tuntunut olevan.

Asia paljastui lopulta kaveriporukan illanvietossa hänen kaverinsa kautta, joka meni iloisessa hiprakassa puhumaan ohi suunsa. Hän siis tiesi asiasta, oli tuntenut avovaimoni iät ja ajat. Ei vain tiennyt etten minä tiedä.

En tajua, miten asia pysyi näin kauan salassa. Miten en tajunnut, vaikka toisaalta olisin voinut tajuta.