Millaisia teidän terapeutit ovat olleet?

Outoa porukkaa on paljon noissa psykologeissa ja terapeuteissa. Kokemukseni 10:stä. Kaksi oli täysipäistä. Onnea matkaan!

HUlluja.

Useat lähteneet alalle hoitaakseen omia traumojaan.

Voi ei. Löytyykö positiivisia kokemuksia?

Ei ainakaan varmaan kannata ihan heti kertoa kaikkea mieltä painavaa ja avautua...?

Ap

Salassapitovelvollisuus koskee psykologeja. Terapeuteista eniten luottaisin niihin, joilla pohjakoulutuksena psykologin tai psykiatrin tutkinto. Muista pysyisin kaukana (esim. sosiaalialan ihmiset)

Olet todennäköisesti menossa juttelemaan sairaanhoitajalle. Suurin osa ihan mukavia, toimeen tuleminen riippuu henkilökemioista. Psykologia tulet tuskin tapaamaan, keskusteluterapia on julkisella puolella psykiatristen hoitsujen heiniä. Luottamuksesta ei tarvitse huolehtia, alalla on tarkat säännöt vaitiolovelvollisuudesta ja ne otetaan hyvin tosissaan.

En ole kertonut vieläkään kaikkea 1,5 vuoden jälkeen. Ja usein terapeutti varoittaa kertomasta liian nopeasti asioita. Mutta aika perustietojakin olen pitänyt salassa.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei. Löytyykö positiivisia kokemuksia?

Ei ainakaan varmaan kannata ihan heti kertoa kaikkea mieltä painavaa ja avautua...?

Ap

Säästät kaikkien aikaa ja resursseja menemällä suoraan asiaan. Sitä varten ammattilaiset ovat olemassa. Väärinkäytökset ovat hyvin harvinaisia ja niihinkin vähiin puututaan aina. En suosittele kysymään neuvoa AVlta.

Olen jo käynyt sairaanhoitajilla, pian siirryn psykologille. Kiitos vastauksista ja lisää kaipaisin. Onko kukaan käynyt yksityisellä? Oliko parempi? Ap

Muutama ollut järkevä tai vaikuttanut normaalilta ihmiseltä. Kuulostaapa kamalalta sanoa näin :o. Mutta siis, enemmän olen melkeinpä saanut hyötyä kavereiden kanssa juttelusta, siis jos vuorovaikutusta miettii. Muutama ollut sellainen normaali joka kysyy kun on kysyttävää, ei keskeytä kun puhun tai jos keskeyttää niin tekee sen kohteliaasti. Monen psykologin kanssa on jo ekalla kerralla tullut selväksi, että on vuorovaikutustaidot aivan hukassa tällä toisella osapuolella nyt ainakin. Kai se on sitten liikaa vaadittu, että katsottais edes jotenkin muhun päin, ei keskeytettäisi jatkuvasti töksäyttäen ja hyökkäävästi tai oletettaisi asioita ilman kysymistä. Yksi oli esimerkiksi todella paniikkisen oloinen, puhui mun päälle jatkuvasti, keskeytti ja käyttäytyi äkkipikaisesti. Saattoi lähteä huoneesta pois sanomatta sanaakaan jne. Vaikutti jotenkin neuroottiselta, selitti myös pitkää monologia jostain omasta harrastuksestaan, tähän saattoi mennä n.30 min mun 45 minuutin pituisesta ajasta. Toinen taas alkoi heti toisella kerralla kertomaan, miten itse käy terapiassa omakustanteisesti 4 vai 3 kertaa viikossa (!!!) ja on käynyt jo monta vuotta. Tätä en olisi halunnut tietää kun asia ei mulle kuulu ja loppui sitten siihen ne käynnit.. Kolmas taas oli sellainen, että piirteli ruutukuvioita paperiin kun puhuin ja haukotteli jatkuvasti. Tuli selväksi, että ei kiinnosta :D. Mielestäni tällainen on aika epäkunnioittavaa, vaikka varmaan jurppii olla psyk.polilla psykolgina. Neljäs oli vanha rouva, joka väitti minua alkoholiongelmaiseksi tai on minun oma vika kun olen näin masentunut, kerta en hallitse alkoholinkäyttöäni. Kerroin vetäväni opiskeluporuakssa kännit muutaman kerran kuussa aivan maksimissaan, opiskelin siis yliopistossa. Erittäin vakavaa kerrassaan.  Jankkasi myös, miten masennuslääkkeet on oiva tie onneen.. Kenenkään näistä tässä mainituista kanssa en aloittanut terapiasuhdetta kun olivat julkisen terveydenhuollon työntekijöitä, yksi (tämä terapiassa itse ravaava) oli sairaanhoitaja ja muut psykologeja. 

Vierailija kirjoitti:

Olen jo käynyt sairaanhoitajilla, pian siirryn psykologille. Kiitos vastauksista ja lisää kaipaisin. Onko kukaan käynyt yksityisellä? Oliko parempi? Ap

Hyviä ja huonoja on julkisella ja yksityisellä. Ei voi tietää etukäteen. Sen kun menet, jos ei miellytä, kokeilet seuraavaa. Psykoterapianhakuprosessissa yleensäkin suositellaan useammalla ammattilaisella käymistä ennen valintaa. Riippuu henkilökemioista.

Yhden psykoterapeutin tunnen enkä ikinä kyllä menis sille mihinkään terapiaan.

Olen käynyt yksityisellä, parillakin. Yhden kanssa ei ihan kemiat toiminut, hän tuntui hieman yksinkertaiselta. Toinen oli hyvä, tasapainoinen, jalat maassa, huumorintajuinen. Hän auttoi minua paljon näkemään ongelmani ja sain pääni tyyneksi. Sitä auttoi kyllä oma rehellisyys omista ongelmista. En ymmärrä miksi niitä kannattaa piilotella, eikö ne juuri ole se syy johon apua etsii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei. Löytyykö positiivisia kokemuksia?

Ei ainakaan varmaan kannata ihan heti kertoa kaikkea mieltä painavaa ja avautua...?

Ap

Säästät kaikkien aikaa ja resursseja menemällä suoraan asiaan. Sitä varten ammattilaiset ovat olemassa. Väärinkäytökset ovat hyvin harvinaisia ja niihinkin vähiin puututaan aina. En suosittele kysymään neuvoa AVlta.

Valitettavasti säästän myös itseäni olemalla varovainen. Asiani ovat minulle todella kivuliaita ja häpeällisiä. Minulla ei ole varaa avautua väärinkäyttäjälle tai epäsopivalle henkilölle... Ja niin, minä kun olen saanut sen käsityksen että täällä olisi paljon mielenterveysongelmista kärsiviä, ja juuri täältä kannattaisi kysyä :D

Ap

Aluksi oli pelkkää höpötystä monta vuotta ja väärät lääkkeet.

Sitten, kun sain oikean psykologin juttukaveriksi, sekä asiansa osaavan lääkärin, niin jopas alkoi masennus hävitä ja elän tällähetkellä elämäni onnellisinta aikaa.

Jos menet julkiselle puolelle ei psyk.polille niin otathan huomioon, että työskentely usein tapahtuu tiimeissä. Eli sulla on hoitava lääkäri ja sitten se työntekijä, kellä käyt juttelemassa. Itselleni tuli yllätyksenä, että nuo työntekijät kirjoittelevat tekstejä minusta ja ne tulee näkyville ainakin sitten sille hoitavalle lääkärille. Toki on ammattitaitoa hoitavalta henkilöltä, että ei nyt sinne kaikkia yksityiskohtia kirjoita niistä asioista, mitä oot kertonu siellä vastaanotolla. Julkisella puolella kun ollaan niin jos menet vaikka päivystykseen, saattaa lääkäri päästä lukemaan noita tekstejä, ainakin psykiatrin tekstit. Esimerkiksi mä menin sisätaudeille ja lääkäri oli sieltä sitten ilmeisesti nähnyt kanta.fi:n kautta noita tekstejä, koska hän tiesi jotain asioita mun elämäntilanteesta, mitä en ollut kertonut tälle sisätautilääkärille. Kyllä vitutti ja äkkiä kävin tän jälkeen piilottamassa noita käyntejä! Meni yllättäen psyykkiseksi vaivaksi sitten tämä.

Olen käynyt myös yksityisellä terapiassa nuorempana. Nyt en saa Kelan tukea kun se on käytetty, mutta menisin ehdottomasti mieluummin yksityiselle terapiaan. Eipä tarvitsisi miettiä, että kanta.fi:ssä on nytkin maininta miten viime lääkärin vastaanotolla kerroin henkilön x tehneen mulle asian y, jonka vuoksi masennuin pahemmin ja sitten muita yksityiskohtia mitä nyt kerroinkaan :(. En tosiaan tiedä miten noi psykologien tekstit näkyy ja näkyykö ne muulle kuin hoitotiimissä oleville (ainakin psykiatri sanoi, että hän pääsee näkemään kirjaukset, että pysyy kärryillä), mutta kyllä se vituttaa kun lääkärien teksteissä on myös mainintaa asioista mitä olen vastaanotolla tuonut esiin.. Tämän kohtelun on huomannut ihan päivystysasioissa ja muissa. Eli jos julkiselle menet niin kiellä tietojen luovutus :o

-10

Vierailija kirjoitti:

Mutta siis, enemmän olen melkeinpä saanut hyötyä kavereiden kanssa juttelusta, siis jos vuorovaikutusta miettii.

Kavereiden kanssa juttelulla ja psykoterapialla on aika erilaiset päämäärät, toteuttamistavat ja säännöt. Tsekkaa wikipedia. Ihmettelen, mitä oikein haet psykoterapiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta siis, enemmän olen melkeinpä saanut hyötyä kavereiden kanssa juttelusta, siis jos vuorovaikutusta miettii.

Kavereiden kanssa juttelulla ja psykoterapialla on aika erilaiset päämäärät, toteuttamistavat ja säännöt. Tsekkaa wikipedia. Ihmettelen, mitä oikein haet psykoterapiasta.

Muotoilin ehkä vähän huonosti. Tarkoitin ihan perus vuorovaikutusta, mikä fiilis on kun astuu huoneeseen sisään. Jos psykologi ei edes katso silmiin tai katso mua päinkään.. Ymmärrän kyllä, että kirjoitetaan muistiin panoja. Sitä en ymmärrä, että sinne piirretään ruutuja ja ollaan että "ai sori meni vähän ohi, mitäs sä sanoitkaan?". Monen kanssa ollut niin väkinäinen fiilis. Mulle on tärkeää, että mä voin olla avoin terapeutille ja hän kunnioittaa mua, mä kunnioitan häntä. Kuuntelen mitä sanottavaa terapeutilla on, enkä sano "ole hiljaa" tai muuta sellaista oikeasti törkeää keskeyttämistä.  Kaikenlainen hyökkäävä käytös ja muu  on mulle ehdoton ei, ehkä joku muu sitten voi siitä pitää :). Nämä siis olivat kokemuksia muutamalta käynniltä ja en ole ollut psykoterapiasuhteessa yhtään kenenkään noista kanssa. Sopivan terapeutin olen saanut sitten muualta, hyviäkin on ollut matkan varrella jokunen onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei. Löytyykö positiivisia kokemuksia?

Ei ainakaan varmaan kannata ihan heti kertoa kaikkea mieltä painavaa ja avautua...?

Ap

Säästät kaikkien aikaa ja resursseja menemällä suoraan asiaan. Sitä varten ammattilaiset ovat olemassa. Väärinkäytökset ovat hyvin harvinaisia ja niihinkin vähiin puututaan aina. En suosittele kysymään neuvoa AVlta.

Valitettavasti säästän myös itseäni olemalla varovainen. Asiani ovat minulle todella kivuliaita ja häpeällisiä. Minulla ei ole varaa avautua väärinkäyttäjälle tai epäsopivalle henkilölle... Ja niin, minä kun olen saanut sen käsityksen että täällä olisi paljon mielenterveysongelmista kärsiviä, ja juuri täältä kannattaisi kysyä :D

Ap

No mä olen luottanut itse siihen fiilikseen mitä on tullut sen terapeutin kanssa ihan ekoilla käynneillä. Jos fiilis on ollut tosi väkinäinen, olen kokenut terapeutin hyökkääväksi tms niin en ole sitten enää jatkanut. Ekoilla käynneillä on ainakin mulla kartoitettu elämänhistoriaa aika yleisellä tasolla, ei siinä kovin syvälle vielä mennä. Kyllä tässä jo näkee vähän miten se kommunikaatio pelaa vai pelaako laisinkaan. Luottamus ei synny hetkessä todellakaan, mutta itselleni on aina ollut tärkeetä saada se sellainen tervetullut olo ja fiilis, että tolle mä joskus varmaan pystyn kertomaan niistä kipeistä asioista.

- 10

Ikävä kuulla, numero 16! Pelkään juuri tuotakin! Haluaisin puhua luottamuksella yhdelle sopivalle ammattilaiselle, enkä missään nimessä halua, että kertomuksiani levitetään sairaalan tietokannoissa! En myöskään haluaisi "mielenterveysongelmaisen leimaa" joka voi kenties vaikuttaa tulevaisuuteen.

Ap