Järkyttävää oletusta, että haluaisimme TOISEN lapsen...

Multa on jo kyselty millon tulee toinen lapsi vaikka tää ensimmäinenkin on vielä mahassa.

Kyllä ne kyselyt loppuu ajan kanssa. Voit myös sanoa kysyjille suoraan miten asia on.

t. yhden lapsen, joka on nyt jo 12-v,  äiti

Tiedätkö mitä, ap? Tuosta elämä muuttuu vielä vain paremmaksi! Ja allekirjoitan kaiken mitä sanot.

T. yhden ihanan 4-vuotiaan äiti

Vierailija kirjoitti:

Multa on jo kyselty millon tulee toinen lapsi vaikka tää ensimmäinenkin on vielä mahassa.

Sama täälä, eikä ole kyllä suunnitelmissa hankkia sitä leikkikaveria tälle, mitä kaikki kyselevät.

Tutulta kuulostaa... Sitten kun lapsesi on vähän vanhempi, niin osa kommentoijista sanoo että enää ei kannata yrittää toista, kun tulee liian iso ikäero. :D

T. 4 - vuotiaan ainokaisen äiti

Minulta kyseltiin toisen jälkeen koska aion tehdä kolmannen...

Muutama vuosikymmen sitten, e-pillereiden tulon jälkeen, yksilapsisuus ei ollut mikään ihmettelyn aihe. Nyt on joku kumma muoti-ilmiö että pitää olla KOLME lasta... 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne kyselyt loppuu ajan kanssa. Voit myös sanoa kysyjille suoraan miten asia on.

t. yhden lapsen, joka on nyt jo 12-v,  äiti

Meillä loppui vasta, kun kerroin sterilisaatiostani. Miehelläni ei ole omia lapsia, joten "kyllähän nyt XX:kin varmaan kaipaa lasta" ja "täytyyhän lapsella sisarus olla". No ei täydy, ei minullakaan ole, enkä ole kaivannut.

Suku hiillosti vuosia, mikä oli aika aliarvioivaa ja loukkaavaakin puolisoani kohtaan, aivan kuin aikuiset ihmiset eivät itse tietäisi, mitä tahtovat?

N37, lapsi 15

Tuttua, sillä erotuksella, että meiltä kysellään koska tulee kolmas. Koska tokihan me halutaan kolmas (poika) koska on "vain" kaksi tyttöä.

Joo ei, nämä kaksi riittää.

Minä halusin alun alkaenkin vain yhden lapsen, eikä mieli ole muuttunut 13 vuodessa :)

Lapseni oli vielä maailman helpoin vauva: nukkui TOSI hyvin (heräsi max kerran yössä ja 2 kk vanhana lopetti senkin), ei allergioita, ei koliikkia, ei mitään. Maailman iloisin ja hyväntuulisin lapsi, joka söi ja nukkui missä tahansa lentokentistä Englannin valioliigan jalkapallomatseihin.

Mieskin olisi aluksi halunnut toisen, mutta sekään ei muuttanut mieltäni.

Nyt kaston suurella ylpeydellä  esiteini-ikään ehtinyttä hienoa, suurisydämistä ja tulisieluista ainokaistani ja olen onnellisempi kuin koskaan. Meille tämä oli ainoa oikea vaihtoehto, oli muiden mielipide mikä tahansa. Ei kannata välittää kyselyistä, sanot vaan, että teille riittää yksi.

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosikymmen sitten, e-pillereiden tulon jälkeen, yksilapsisuus ei ollut mikään ihmettelyn aihe. Nyt on joku kumma muoti-ilmiö että pitää olla KOLME lasta... 

Huomattiin, että ainoana lapsena kasvaneet eivät olleet paras mahdollinen ratkaisu. Yksin kasvaminen, yksin vastuussa vanhenevista vanhemmista, hoitokodeista, päätöksistä, hautajaisista yms. 

Meillä oli itsestäänselvää, että yhteen lapseen ei jää, jos asialle jotain voi. Esikoinen oli vahinko, mutta kuopus ei. Meiltä on kyselty, milloin tulee kolmas, mutta olen rehellisesti kertonut, että mies kävi vasektomiassa, että kolmatta ei ole tulossa.

Voi miten ihania kommentteja, kiitos! :) Ja niin paljon on myrskyjä takanapäin (tämän 2 vuoden ajalta), että tuo lause kyllä piristä päivää, että tästä elämä vaan entisestään helpottuu! Kiitos <3 Kumpa kaikki osaisi ja ymmärtäisi arvostaa jokaisen omia valintoja, eikä "neuvomassa" koko ajan.. :) 

-ap

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ajatustaan ei tarvitse aiheelle tai kyselyille uhrata.

Ap on aikamoinen drama queen.... Ei se nyt noin vaikeaa ole!

Ei se kysely lopu vaikka olis kuin monta lasta.. Eka kun syntyi niin sukulaiset oletti automaattisesti, että toinen vielä tulee ja tulikin. Toisen syntymän jälkeen kyseltiin, että kai te vielä kolmannenkin teette. Tähän vastailtiin vain, että katellaan. No nyt on kolmas ja viimeinen tulossa ja eiköhän se kysely jo neljännestä alkanut, eikä olla edes mitään lestadiolaisia, huoh..

Itse en koskaan kysy edes kavereilta aikovat tehdä lisää lapsia tai ylipäätänsä lapsia, tuokoon asian esiin itse jos haluavat.

Meiltä EI kyselty toisen lapsen perään. Kun toinen ilmoitti tulostaan, oli useampi yllättynyt ja kertoi, että ajattelivat ettemme halua kuin yhden lapsen. Johtui kai siitä, että olemme molemmat myös kunnianhimoisia työelämässä.

Ehkä kyseessä ei ole "kahden lapsen oletus" vaan oletus siitä, millaisen elämän haluatte rakentaa. Kyllä minäkin oletan, että miehen sisko tekee vielä kolmannen lapsen, koska jos ei nyt vieroksu työelämää niin ei ainakaan tykkää käydä töissä. 

Mutta juu, minusta ei pidä tehdä yhtään sen enempää lapsia kuin hyvältä tuntuu. Pikkulapsiaika on todellakin rankkaa, Meille ei tule kolmatta, that's for sure..

Me puhuttiin alusta saakka, ettei toista lasta ole tulossa. Sukulaiset hymisivät aikansa, että kyllä se mieli vielä muuttuu, mutta se loppui yllättävän pian. Tyttö on melkein kolme. Kukaan ei enää kysele. Paitsi uudet tutut, joissain tilanteissa. Esim. puhuttaessa lapsen vaatteiden myynnistä tms. tulee ihmettelyä, että emmekö säästä toiselle. Välillä tulee ihmettelyä, että eikö perhe-elämä olekaan sellaista kuin kuvittelin tai eikö äitiys olekaan minua varten. Sanon vaan, että perhe-elämä tällaisenaan on juuri sitä mistä olen haaveillut. En jaksa ottaa paineita muiden kyselyistä ja mielipiteistä enää. Alussa ne kyllä ärsyttivät ihan huolella.

Sama meillä. Kun lapsi oli syntynyt niin alettiin udella toisen perään. Olen itse ainoa lapsi enkä ole koskaan kärsinyt siitä mitenkään. Mies haluaisi toisen lapsen ja raskauden ja synnytyksen osalta ei minullakaan ole traumoja. Mutta tuo jaksaminen on mietityttänyt. Lapsi on siis nyt 2 vuotta ja koko ajan oon odottanut, että hän täyttää 3 ja ymmärrys asioihin vähitellen kasvaa. Hän on todella helppo lapsi, mutta mulla on silti ollut vaikeuksia jaksaa arkea. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja se todella on välillä vienyt voimat nolliin. Ilman loistavaa tukiverkostoa en tiedä miten olisin jaksanut.

Appiukko erityisesti jaksaa joka ikinen kerta muistuttaa, että nyt äkkiä sisarus lapselle. Ei millään usko, että minä mietin tässä yhtälössä koko ajan omaa mielenterveyttäni ja sitä kautta olemassa olevan lapsen hyvinvointia. Appiukollahan on vain hyviä muistoja omien lastensa osalta, kun itse oli aina töissä, usein myös ulkomaan komennuksilla. Olihan se helppoa...

Miksi ei saa kysyä, mikä siinä loukkaa?

Kyseleepi 3 lapsen äiti.

Mulle tokas vuos sitte appi synnärillä, että sitte vaan veljeä tekemään. Ajattelin sinä hetkenä, että haistapa vittu :D (anteeksi) mutta joo ei ole tulossa toista, ainakaan näillä näkymin!