Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järkyttävää oletusta, että haluaisimme TOISEN lapsen...
äitikinväsyy88
15.04.2016 |
Esikoisemme on lähes 2 vuotias ja jatkuvasti tulee vihjailuja, milloin lapsemme saa sisaruksen. Se tuntuu olevan joku automaattinen kysymys, jota hoetan kun mantraa. Olen rehellisesti kertonut, ettemme halua toista lasta. Esikoisemme on itselleni maailman rakkain ja tekisin hänen vuokseen mitä vaan, mutta ei, toista lasta emme halua.
Raskausaika oli kamalaa, voi luoja että se oli tuskaa. Synnytyksestä puhumattakaan tai siitä palautumisesta. Ensimmäisen vuoden koliikkihuudot, hampaat, allergiat, yksinäisyys tai puhumattakaan siitä väsymyksen määrästä. Olimme miehen kanssa lähellä erota, olimme täysin jaksamisen äärirajoilla ja hulluuden partaalla.
Nyt lapsemme on lähes kaksi vuotias ja oma jaksaminen on voimistunut. Perheeseen on palanut rauha. Tai lähes, onhan lapsellamme alkavaa uhmaa, mutta se pieni kiukuttelu (ainakin vielä pienimuotoinen) ei oo mitään siihen nähden, mitä oon lapsen kanssa käynyt läpi. Lähes vuoden kuuntelin öisin itkua tunnista toiseen, kannoin sylissä, hyssyttelin, lauloin, silittelin... Tein kaikkeni. Itkin lapsi sylissä ja rukoilin apua. Ja silloin päätin, että ei enää ikinä.
Meillä on hyvä näin, mutta se tuntuu vaivaavan muita! Onko muilla asiasta kokemuksia? Haluan vielä painottaa, että lapseni on parasta, mitä minulla on. Rakastan häntä enemmän, kuin ketään muuta, hän on elämäni valo! <3
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisellä lapsella on synkkä tulevaisuus.
Parempi olisi ollut jättää se yksikin tekemättä.Ei välttämättä mutta hemmotteltu tenava saattaa tulla. Lapsi ei opi jakamaan mitään. Koulu voi olla sosiaalisen elämän puolelta haastavampaa.
Kannattaa lukea tutkimuksia ainoista lapsista ennen kuin alkaa heittelemään tällaisia täysin vääriä oletuksia. Googlettamalla löytyy.
Ei tarvitse lukea kun näitä on nähty. Lähipiirissä yksi hyvä esimerkki. Vanhemmat antavat tytölle kaiken periksi ja vaikka lapsi vasta kolme, melkoista diivailua jo nyt. Muistan myös koulusta ainakin yhden tytön joka sai kaiken mitä vain halusi. Oli vanhempien silmäterä joten pitihän vkullanmurun nyt saada VAIN parasta.
Kohtuullisen ärsyttävää yleistystä. Mä olen saanut kaiken mitä olen keksinyt pyytää ja olen ollut kamala hemmoteltu pentu lapsena. Ja mulla on kolme sisarusta. Aikuiseksi kasvaminen ei ollut tuon hemmottelun jälkeen mitenkään kivutonta, niin tämän oman (ainokaisen) kanssa pidetään jalat maassa ja järki päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä maailmassa on ihan tarpeeksi ainokaisia. Tehkää vaan se toinenkin.
Tässä maailmassa on ihan tarpeeksi ihmisiä. Hyvä vaan, mitä useampi pysyttäytyy yhdessä tai korkeintaan kahdessa lapsessa.
Aaah ihanaa elämää!
Excellent choice!
Ainoita lapsia kuten myös sisaruksellisia lapsia on ihan joka lähtöön. Ei siinä voi yleistää tai jonkun tutkimuksen perusteella kuvitella tietävänsä pyhää totuutta. Kaikki ovat yksilöitä, se mitä heistä tulee riippuu henkisistä ja fyysisistä ominaisuuksista, vamhemmista, kasvetuksesta, ympäristöstä, tuurista ja tähtien asennosta 😉
Meille eka tulossa pitkän yrittämisen jälkeen ja sen pidemmälle ei ole mietitty.
Kyselijöiltä kysyisin että mitä heidän seksielämäänsä kuuluu ja miksi he näkevät aiheelliseksi kysyä meidän lastenteosta.
Minä taas haluan toisen lapsen mutta en vielä. Niin meille taas puhutaan olettaen ettei toista tuu kun eka on jo "näin vanha" eli yli kaksi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on oikeastaan mielenkiintoista, kuinka yksilapsisuus herättää niin paljon tunteita perheen ulkopuolisissa ihmisissä. Vaikka en ikimaailmassa haluaisi toista lasta, en silti arvostele niitä, jotka haluavat. Miksi arvostelisin? He varmasti toteuttavat omia perhehaaveitaan niin kuin minäkin yksilapsisena. Onnellinen perhe on tavoittelemisen arvoinen asia. Jokaiselle se tarkoittaa eri asiaa ja kaikille se sallittakoon.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisellä lapsella on synkkä tulevaisuus.
Sellaiset "ihmisyyden valopilkut" kuin Adolf Hitler ja Heinrich Himmler tulivat varsin norminmukaisesta monilapsisesta perheestä. Eiköhän se tulevaisuuden synkkyys tule ihan jostain muusta kuin sisarusten määrästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisellä lapsella on synkkä tulevaisuus.
Sellaiset "ihmisyyden valopilkut" kuin Adolf Hitler ja Heinrich Himmler tulivat varsin norminmukaisesta monilapsisesta perheestä. Eiköhän se tulevaisuuden synkkyys tule ihan jostain muusta kuin sisarusten määrästä.
Ja näin lasten kanssa töitä tehneenä voi karkeasti heittää, että monilapsisten perheiden lapsilla, varsinkin jos on tehty minimaalisella ikäerolla, on enemmän käytöshäiriöitä. Ainoat lapset (ja pitkillä ikäerolla syntyneet sisarukselliset) ovat yleensä rauhallisia, osaavat keskustella ja perustella mielipiteitään jo hyvin pienenä. Kyllä se lapsen saama huomio ja vanhempien aika vain näkyy positiivisesti lapsissa. Itsellä ei ole vielä lapsia, mutta kokemusteni perusteella haluan vain yhden tai sitten kaksi isolla ikäerolla.
Lapsen edellisessä päiväkodissa opettaja sanoi, että lapsemme hyötyisi sisaruksesta, kun oli niin hiljainen ja arka, eikä leikkinyt muiden lasten kanssa. Olin vaan, että jahas. Siskoni on ollut koko ikänsä ujo ja arka perheen ulkopuolisten ihmisten seurassa, vaikka meitä on ollut kuusi. Ei se sisarus takaa sosiaalisia taitoja, tai no ylipäätään mitään elämässä.
Nyt kun lapsi vaihtoi päiväkotia, on hän kuulemma sosiaalinen ja rohkea, tulee toimeen koko ryhmän kanssa ja on haluttu leikkikaveri. Lapsi hyötyi siis päiväkodin vaihdosta, ja varmaan paljon enemmän kuin hyötyisi sisaruksesta.
Nykyisessä päiväkodissa on tasan yksi (brittitaustainen) hoitaja kysynyt, että onko lapsemme ainoa. Ei arvostellen, mutta ilmeestä näki, että häntä ihmetytti.
Sukulaisista ja esim. työkavereista sitten taas puolet ovat laukoneet jotain ja arvostelleet sitä kuinka lapsesta tulee hemmoteltu. On totta, että lapsi saa paljon. Sekä aikaa, että materiaa. Mutta häneltä vaaditaan myös hyviä käytöstapoja. Hänellä on rajat eikä hän pompi meidän silmille niin kuin moni tuntuu ajattelevan pelkästään sillä perusteella, että lapsi on ainoa.
Väitän, että oma lapseni saa tasapainoisemman lapsuuden meidän kanssa ainoana mitä minä sain kuuden lapsen katraassa taloushuolien, masennuksen ja väsymyksen kanssa kamppailevien vanhempieni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä erityisesti anoppi oli murheellinen, ettei meille tullut kuin yksi lapsi. Hänellä on yhteensä vain kolme lastenlasta ja kaikki tyttöjä. Tai ainakin aluksi tyttöjä. Nyt yksi on ehtinyt jo aikuiseksi asti ja käy läpi sukupuolenkorjausprosessia. Tulihan sieltä sittenkin poika :-D
Alue: Aihe vapaa
Kerran saa kysyä, jos uskoo vastauksen. Sen sijaan asiasta jankuttaminen, toisten päätöksen vähättely ja yleinen besserwisseröinti "kyllä se mieli vielä muuttuu" näinkin ison asian ollessa kyseessä on ihan jumalattoman raskasta. Tai ehkä meille vaan on siunaantunut jumalattoman raskaita sukulaisia. Velamieheni aikanaan nuorena kuumapäänä hiljensi pahimman paremmintietäjän kysymällä hyppäisikö tämä kaivoon, jos muut hyppäävät kaivoon. Oletus siitä, että 2 lasta vaan "kuuluu olla" elää yllättävän sitkeässä. Vaihtoehtoja on kuitenkin enemmän kuin 0 tai 2. -8.