Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette miehestä, joka opiskelee yliopistotutkinnon vaan näyttääkseen vaimolle olevansa tätä "fiksumpi"?
14.04.2016 |
Siis mies oli diplomi-insinööri ja vaimo hum kand. Sitten mies opiskeli töiden ohessa vaimon alalta filosofian maisterin tutkinnon. Oli kuulemma kyllästynyt, kun vaimo aina selitti miten vaativa humanistinen koulutus on. Mies vaan teki gradut ja kaikki, mitä vaimo ei ollut saanut aikaiseksi. Nyt mies suunnittelee tekevänsä väikkärin ko oppiaineessa ihan vaan harrastuksena. Vaimo ihan rikki.
Kolme-nelikymppinen pariskunta. Mitä mieltä tällaisesta?
Kommentit (26)
Mies itsetuntokurssille - ja sen jälkeen amikseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mies sanonut joka käänteessä että tekee tuon ihan osoittaakseen naiselle miten huono tämä on? Aika paljon tehty ihan vain toisen nöyryyttämiseksi? Että ihan väitöskirjaan asti etenee, ei siksi että itse on kiinnostunut vaan ihan vain osoittaakseen toiselle paikkansa. Jos näin on niin on ihan kauhea suhde ja ihan käsittämätön mies JSSAP niin pian kuin mahdollista.
Vai onko naisella huono itsetunto ja muita ongelmia? Miksi ei ole saanut tehtyä opintoja? Miksi on ihan rikki siitä että joku muu saa tehtyä?
Ja miksei mies auta ja tue sitten naista saamaan opinnot loppuun? Vai eikö nainen anna, tai pysty ottamaan vastaan apua??
Sairaalloiselta pakkomielteeltä kuulostaa. En osaa kuvitella, että joku näkisi niin valtavan vaivan ainoastaan painaakseen lokaan jonkun yksittäisen henkilön, jota ilmeisesti jo valmiiksi pitää itseään huonompana. Ja sitten vielä sattuisi olemaan mennyt jostain syystä naimisiin tuon henkilön kanssa. Normaali rakastava puolisohan tukisi toista opiskeluiden loppuun saattamisessa jotta päästäisiin siitä aiheesta eteenpäin.
Vaimollakaan ei kuulosta menevän hyvin, jos on ihan rikki siitä että toinen kehittää itseään. Tai vastaavasti jos tuo kaikki todella tapahtuu pelkästään pahan tahdon vuoksi, on hämmästyttävää että hän haluaa jatkaa yhteiselämää.
Mutta tosiaan, maisteriksi opiskelu vaatii n. 5-6 vuoden opiskelua ja etenkin loppuvaiheessa päivittäistä jatkuvaa pelkästään opiskeltavan aiheen ajattelua ja pyörittelyä. Väitöskirjan kanssa sitten eivät enää normityöpäivän tunnitkaan riitä. En pysty kuvittelemaan että edes täydellinen psykopaatti lähtisi tuollaiselle linjalle, kun palkintokin on jo saatu (= vaimo rikki). Tämä tarina sopii paremmin ylivilkkaan mielikuvituksen tuotteeksi.
Keksitty juttu. Ei mies voi olla naista parempi opiskelussa.
Minustakaan ei oikein kuulosta uskottavalta, että joku opiskelisi 5-7 vuotta ja kolme tutkintoa (kandi, maisteri, väitöskirja) vain jonkun kiusaksi.
Ennemminkin sillä joka kokee sen vain kiusantekona, voi olla jo aika hämärtynyt todellisuudentaju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vaikea uskoa.Kokopäivätöiden ohella yliopisto-opiskelu on kyllä sellanen haaste,että ei pelkkä into vittuila riitä motivoimaan.
Voisi ollakin... Itse luonnontieteilijänä kiinnostuin yhteiskuntatieteen puolen jutuista, tein netin kautta opintoja avoimessa, kuuntelin luennot ruokaa laittaessa jne. Muutaman päivän luin ja kirjoitin harjoitustehtävät - ja kasassa 5 ov, arvosanoin 5/5. Jos aivot on tottuneet ottamaan vastaan tietoa ja käsittelemään sitä ei tuo toisen alan opiskelu rasita, joskus suunnittelen perustavani gradutehtaan eläkkeellejäätyä, aika helposti opinnäytteet syntyisi eri aloilta kun on rutiini kirjoittamiseen, tiedon hakuun ja käsittelyyn ja gradutason jutut on vielä sen verran perusjuttuja että eri aiheisiin pystyisi perehtymään varsin nopeasti. Oliko hyvä liikeidea, paljonko maksaisit yksilöllisesti räätälöidystä gradusta johon sisällytetään asiakkaan ominaiset kirjoitusvirheet jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikamoista puppua koko juttu...työn ohella opiskelee maisteriksi....juu ei mene läpi tämä...
7 jatkaa vielä.Ei taida olla tohtoritasoa jos ei ymmärrä,että toisille opiskelu on haastavampaa,kuin toisille ja se on todellinen kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisi ollakin... Itse luonnontieteilijänä kiinnostuin yhteiskuntatieteen puolen jutuista, tein netin kautta opintoja avoimessa, kuuntelin luennot ruokaa laittaessa jne. Muutaman päivän luin ja kirjoitin harjoitustehtävät - ja kasassa 5 ov, arvosanoin 5/5. Jos aivot on tottuneet ottamaan vastaan tietoa ja käsittelemään sitä ei tuo toisen alan opiskelu rasita, joskus suunnittelen perustavani gradutehtaan eläkkeellejäätyä, aika helposti opinnäytteet syntyisi eri aloilta kun on rutiini kirjoittamiseen, tiedon hakuun ja käsittelyyn ja gradutason jutut on vielä sen verran perusjuttuja että eri aiheisiin pystyisi perehtymään varsin nopeasti. Oliko hyvä liikeidea, paljonko maksaisit yksilöllisesti räätälöidystä gradusta johon sisällytetään asiakkaan ominaiset kirjoitusvirheet jne?
Tuon vuodatuksen perusteella veikkaan, että arvosanasi oli 0/5, ei 5/5. Kannattaisi opetella kirjoittamaan ennen kun koittaa keulia.
Trine kirjoitti:
Aikamoista puppua koko juttu...työn ohella opiskelee maisteriksi....juu ei mene läpi tämä...
Miten niin?Itsekin tein niin,asiantuntijatyö.Kaikki arvosanat 4-5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisi ollakin... Itse luonnontieteilijänä kiinnostuin yhteiskuntatieteen puolen jutuista, tein netin kautta opintoja avoimessa, kuuntelin luennot ruokaa laittaessa jne. Muutaman päivän luin ja kirjoitin harjoitustehtävät - ja kasassa 5 ov, arvosanoin 5/5. Jos aivot on tottuneet ottamaan vastaan tietoa ja käsittelemään sitä ei tuo toisen alan opiskelu rasita, joskus suunnittelen perustavani gradutehtaan eläkkeellejäätyä, aika helposti opinnäytteet syntyisi eri aloilta kun on rutiini kirjoittamiseen, tiedon hakuun ja käsittelyyn ja gradutason jutut on vielä sen verran perusjuttuja että eri aiheisiin pystyisi perehtymään varsin nopeasti. Oliko hyvä liikeidea, paljonko maksaisit yksilöllisesti räätälöidystä gradusta johon sisällytetään asiakkaan ominaiset kirjoitusvirheet jne?
En halua maksaa, haluan sen ilmaiseksi. Sitä mieltä asiakkaat ovat. Jos yrittäjäksi aiot, sinun on löydettävä itse tuotteellesi korkein mahdollinen hinta jonka riittavän moni suostuu pulittamaan. Et voi ulkoistaa liikeidean työstämistä meille, ilmaiseksi.
Kuulostaa tosi kammottavalta. Itse sairastin opiskeluaikoinani pahaa ahdistushäiriötä, jonka vuoksi opiskelu oli jo itsessään todella vaikaa ja esimerkiksi juuri isot kirjalliset työt (kuten se gradu) olivat todella työn ja tuskan takana kun pelkkä tenttiinlukukin aiheutti fyysistä ahdistusta.
Onneksi silloinen avomieheni, nykyinen puolisoni oli vahvasti tukenani koko ajan ja jaksoi kannustaa ja pukkia eteenpäin. En voisi kuvitellakaan, kuinka pahasti pääni olisi hajonnut, jos joku minulle noin rakas ihminen olisi silloin ruennut pelkkää pahaa tahtoaan ja vittuillakseen alleviivaamaan omaa paremmuuttaan.
Hyi saatana, tuo menee jo henkiseen väkivaltaan, etenkin jos naisella on joku vastaava sairaus kuin minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en tiedä onko just tämä juttu puppua vai ei, mut siis itse olen muun työn ohella opiskellut maisteriksi ja tiedän useita muitakin. Mikä siinä muka olisi niin ihmeellistä? Itse asiassa olen suorittanut niin lukion, AMK:n ja osittain yliopisto-opinnotkin työn lomassa. Vanhemmalla iällä intouduin sitten tekemään gradun jne.
Vai onko tässä taas ajatuksena joku älytön 'yliopisto-opinnot nyt vaan on niin paljon haastavampia' tai muuta hömpänpömppää?
Koska ap ei vastaa, luulen että hänellä tosiaan on joku ahdistushäiriö, masennus, itsetunto-ongelmia ym. Sitten hänelle on osunut jurpo mies jolle kaikki on helppoa, eikä ymmärrä että vaimo tarvitsee tukea ja hoitoa, eikä kumppania joka lyttää vielä lisää.
Ap on sekä mielenterveysongelmainen että itselleen haitallisessa suhteessa.
Noh, voihan se mies sulle selittää asian noin. Että opiskelee vain harrastuksena jne. En kuitenkaan usko sen olevan totuus. Kuka oikeasti aivan huvikseen ryhtyy yliopisto-opintoihin ilman minkäänlaista palkinto-odotusta, kun hauskaakin vapaa-ajan tekemistä riittäisi? Ei varmasti kukaan.
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä onko just tämä juttu puppua vai ei, mut siis itse olen muun työn ohella opiskellut maisteriksi ja tiedän useita muitakin. Mikä siinä muka olisi niin ihmeellistä? Itse asiassa olen suorittanut niin lukion, AMK:n ja osittain yliopisto-opinnotkin työn lomassa. Vanhemmalla iällä intouduin sitten tekemään gradun jne.
Vai onko tässä taas ajatuksena joku älytön 'yliopisto-opinnot nyt vaan on niin paljon haastavampia' tai muuta hömpänpömppää?
Joo ei siinä tutkinnon suorittamisessa itsessään mitään ihmeellistä ole. Opiskeluhan voi olla jollekin samanlainen harrastus kuin jollekin vaikka urheilu. Mutta kyllä tuollainen tutkinnon suorittaminen vaatii motivaatiota ja kiinnostusta aiheeseen, ei kukaan tutkintoa ala suorittamaan vaan sen takia että saa näpäyttää jotakuta.
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä onko just tämä juttu puppua vai ei, mut siis itse olen muun työn ohella opiskellut maisteriksi ja tiedän useita muitakin. Mikä siinä muka olisi niin ihmeellistä? Itse asiassa olen suorittanut niin lukion, AMK:n ja osittain yliopisto-opinnotkin työn lomassa. Vanhemmalla iällä intouduin sitten tekemään gradun jne.
Vai onko tässä taas ajatuksena joku älytön 'yliopisto-opinnot nyt vaan on niin paljon haastavampia' tai muuta hömpänpömppää?
No ei tuo työn ohessa opiskelu ollut tässä jutussa se epäuskottavin kohta.
Luulen että provon tavoitteena oli saada täsmälleen noita mielipiteitä tänne minkä juuri kirjoitit. Naiset arvostavat koulutusta ja myös kouluttautuvat enemmän ja menestyksekkäämmin kuin miehet. Joten nyt sitten kaikki kynnelle kykenevät haukkumaan ja vähättelemään yliopistotutkintoa. Ja kuten aloituksesta näimme, mies pystyy sen opiskelemaan puolihuolimattomasti muiden hommien ohessa näpäytyksenä vaimolle ja vaimo musertuu.
Olenko ainut joka ennen kirjoittamista miettii mikä on provoilijan tarkoitus?
Jep. Asiat eivät ole aina sitä, miltä ne näyttävät. Eivätkä edes sitä mitä niiden sanotaan olevan. Esim. mun avomies sanoo yleensä tutuille ottavansa opinnot kevyenä elämän lisänä. Kotona niiden opintojen kanssa kuitenkin oikeasti kiroillaan ja raivotaan harva se päivä. Että se siitä väitetystä keveydestä.
0/5