Olen etääntynyt vauvastani täysin, mikä neuvoksi?
Minulla on 11kk ikäinen tyttö. Kun tyttö oli 9kk ja vanhempainpäiväraha loppui, aloitin hiljalleen opiskelun, koska pääsin työttömyyspäivärahalle ja opiskelua oli vain muutamana iltana viikossa pari tuntia. Lapsen isäkin on kotona, joten mietin että miksipä ei aloittaa käymään opiskelemassa, kun enhän ole poissa kuin parina iltana viikossa muutaman tunnin.
Sitten sain tietää että meillä olisi tulossa pakollinen työharjoittelu. Työharjoittelu sijoittui ajalle kun tyttö olisi 10-11kk, kestäisi 5 viikkoa. Sain tietää, että mies olisi tuon työharjoittelun ajan vielä kotona, joten hän voisi hoitaa tyttöä tuon 5 viikkoa. Ajattelin, että kyllä noin lyhyt aika menee.
Vaan kuinka kävikään, joka ilta kun pääsin kotiin harjoittelusta, olin niin väsynyt etten jaksanut tytön kanssa juuri tehdä mitään. Mies ehdotti myös että he lähtisivät tytön kanssa käymään anoppilassa pari kertaa tuon harjoittelun aikana ja olisivat yötä. Suostuin siihen ja näitä reissuja tulikin yhteensä 3. Viikonloppuina olen yrittänyt olla tytön kanssa, mutta en voi sille mitään että silloinkin olen ollut turhan väsynyt ja lisäksi tuntuu että tyttö on jo ihan etääntynyt minusta tämän lähes 5 viikon aikana. Ei meillä ole enää sellaista "yhteyttä" kuin ennen. Tuntuu, että mies, anoppi ja appiukko on ne, jotka tyttö kokee turvallisiksi ja niinhän se varmasti onkin.
Ärsyttää miksi pitikin aloittaa opiskelut. Harjoittelu on imenyt kaikki mehut. Olin yhdessä välissä lopettamassa opiskelun, mutta mies kielsi ehdottomasti ja sai puhuttua ympäri.
Vaan eipä korjata enää sitä rikkoa mikä on tullut minun ja tytön väliin 5 viikon aikana. Joka yö näen unia, että menetän hänet jotenkin kokonaan, pelottaa että niin käy oikeastikin :(
Kommentit (7)
Ettet vain itse väsyneenä liioittelisi? Vaikka tietysti kotona oleva vanhempi on läheisempi lapselle sillä hetkellä, mutta hyvähän se tytölle, että hän on saanut luoda hyvän suhteen isäänsäkin. Saatko vähennettyä nyt kursseja, kun tuo harjoittelu on ohi, niin ehtisit olla kotona enemmän?
Se läheisyys palaa taas myöhemmin takaisin. Tuossa iässä lapset muutenkin usein lähentyvät siihen vähemmän hoitaneeseen vanhempaan ja pitävät tätä tärkeämpänä. 1,5 vuotiaana taas kääntyy. Lisäksi kasvaessaan lapsi muuttuu muutenkin ja se vauvaläheisyys poistuu. Tilalle tulee ajatteleva lapsi. Älä ole huolissasi.
Get over it, lapsellasi on jo oma elämä. Aika katkaista napanuora.
Juu tottakai harjoittelun loputtua ollaan taas tiiviimmin yhdessä. Ja siis tämän 5 viikon jälkeen koulu jatkuu taas niin että muutama ilta ja pari tuntia kerrallaan. Eikä tuota enää sitten ole kun toukokuun loppuun, kesälomalla ei opiskelua ollenkaan. Tuleehan meille paljon aikaa olla yhdessä, mutta mietin että korvaako se tavallaan sitä suhdetta jos tuntuu että tyttö ei enää reagoi minuun mitenkään, kaipaa vain isäänsä aina jos tämä vaikka käy jossain tms. Ap.
Mä olen mennyt molempien lasten kohdalla töihin näiden ollessa 9 kk. Sitä tärkeämpänä olen pitänyt, että imetys on jatkunut. Siinä helpoin keino rakentaa yhteys vauvaan/taaperoon rankan työpäivän jälkeen.
Jotenkin huvitti tuo että teillä ei ole yhteyttä. Odotatko syvällisiäkin keskusteluja 11kk:n kanssa?
Et nyt kokonaan menetä tietenkään.
Rämmit nyt sen harjottelun loppuun ja sitten ootte tiiviisti yhessä ja nukutte päikkärit kaikki vierekkäin:3