Toimitaanko muiden parisuhteissa näin

Mites muut? kirjoitti:

Tämä on jotenkin jännä ja uusi kuvio minulle. En aiemmassa pitkässä suhteessani törmännyt vastaavaan. Ilmeisesti nykyiselle miehelleni kuitenkin tämä on ollut normaali kuvio toimia ainakin loppuvuosina edellisessä liitossa. Olen ymmärtänyt, että hänen ex-vaimoaan ei niin paljon kiinnostanut miehen menot, että olisi tarvinnut infota.

Olen siis tottunut siihen,että menoista sovitaan yhdessä. Ei tarkoita sitä, että parisuhteessa pitäisi saada "lupa" kaikkeen toiselta vaan ihan sitä, että kerrotaan suunnitelmasta. Minä esimerkiksi viime sunnuntaina olin koko päivän oman lapseni pelejä seuraamassa niin etukäteen sanoin miehelle asiasta. Kerroin päivän ja sanoin,että suunnittelin meneväni sinne, jos ei mitään muuta ole. Näin olen tottunut toimimaan.

Nyt mies on pitkään jo puhunut, että hänen pitäisi viedä keskimmäinen lapsensa ulkomaille viikonloppulomalle. Joku palkinto minkä luvannut ja minä vanhin lapsi on jo joskus vuosi aiemmin saanut myös. Edellisellä viikolla sanoi saunassa, että "sekin tarttis hoitaa tässä tai se jää taas". Ei muuta. Eilen, kun tulin töistä niin sanoi varanneensa matkan ensi viikonloppuun. Siis puolentoistaviikon päähän. Että hän lähtee perjantaina ja tulee sunnuntaina.

Olin hiukan puulla päähän lyöty. Sanoinkin, että niin varasit sitten vaan matkan puhumatta mitään. No hän oli puhunut mielestään, kun oli sanonut saunassa, että se täytyisi nyt tehdä. Itse kuvittelen, että tuossa kohtaa vielä kerrottaisiin, että olen ajatellut mennä sinne x-viikonloppuna - ethän ole suunnitellut siihen mitään.

Vai teenkö minä tästä jotenkin vaikeaa nyt?

Korjaus *minkä vanhin lapsi on jo joskus vuosia aiemmin saanut myös.

Hieman teet. Vai onko myös sun tarkoitus lähteä sinne?

Kyllä minustakin mies oli puhunut. Jos viikonlopulle ei mitään ohjelmaa ollut niin mikä ongelma? Pikaisesti halusi homman hoitaa, kun oli jäänyt ja nyt sattui sopiva tilaisuus.

No jaa, kaipa hän olisi tosiaan voinut kysyä siinä saunoessa, onko ok sulle, mutta toisaalta olisi voinut vaan ilmoittaa että matka on varattu. Tiesit kuitenkin, että jotain on tulossa.

Löysää nyt vähän sitä pipoas.. olishan miehesi voinut varata matkan ja lähtee matkalle kertomatta sulle... sitäpaitsi kertoi sulle siittä.. ja mitä tulee kysymykseen 'eikai meillä oo suunnitelmia sillä viikonloppuna' ni onko teillä sun suunnittelemaa mitä et oo miehellesi kertonut... siten syyllistyt siihen mistä miestäsi syytät...

Tiesit, että mies lähdössä lapsen kanssa reissuun, joten sinun olisi pitänyt siellä saunassa sanoa, että ei käy, sinä et hyväksy, se on väärin, minulta pitää kysyä lupa ja se luvan kysyminen ei ole joku sivulause. Tietenkin miehen täytyy anoa kuukausia etukäteen, voiko hän mennä lapsensa kanssa jonnekin, koska sehän on sinulta pois. Tietenkään et voi saunassa sanoa ääneen, että sinä olet suunnitellut jokaisen viikonlopun tästä ikuisuuteen täyteen yhteistä tekemistä, miehellä ei ole enää mitään sananvaltaa omaan elämäänsä.

Aikuisten oikeasti: mies on luvannut matkan lapselle, mies kertoo, että matka pitäisi varata ja kun mies niin tekee, niin sinulle se ei sovi, kun ei ole kysytty lupaa tälle nimenomaiselle viikonlopulle. No voi voi.

Asutteko siis yhdessä ja onko teillä yhteisiä lapsia? Seurusteluvaiheessa on ihan ok ns. "äkkimenotkin" eli toinen päättää että tekee jotain viikonloppuna ja se on parisuhteen toiselle osapuolelle vain ilmoitusasia, eikä siitä tarvitse ennakkoon keskustella. Vasta kun on yhteisiä lapsia niin asiat pitää sopia etukäteen hieman tarkemmin, eikä lähdetä moneksi päiväksi johonkin ilman että asiasta sovitaan yhdessä.

Olihan mies sanonut sinulle matkasta ja että lähiaikoina. Kai sä nyt olisit silloin sanonut, jos lähiaikoina jotain menoja tuleville viikonlopuille?

Vierailija kirjoitti:

No jaa, kaipa hän olisi tosiaan voinut kysyä siinä saunoessa, onko ok sulle, mutta toisaalta olisi voinut vaan ilmoittaa että matka on varattu. Tiesit kuitenkin, että jotain on tulossa.

No jos ihan rehellisiä ollaan niin siitä saunassa tapahtuneesta kommentista jäin vain siihen samaan käsitykseen mitä se on koko talven ollut "se tarttis hoitaa". Mies on mielestään silloin antanut ymmärtää, että se pitää hoitaa huhtikuussa, mutta ei kyllä maininnut mitään kuukautta. Sanoi vain, että kohta se taas jää. En maininnut tästä mitään, koska jos hän on päättänyt, että on sanonut huhtikuussa niin silloin hän on sanonut huhtikuussa.

En siis todellakaan tuon saunassa tapahtuneen keskustelun pohjalta jäänyt yhtään siihen käsitykseen,että tosiaan parin viikon päästä lähtee ilmanmuuta.

Samalla tavalla säkin teit.

Ilmoitit että lapsellasi on pelejä ja sä menet katsomaan.

Mies ilmoitti että on matka tulossa oman lapsensa kanssa.

Kaikki ok.

Olisi toki voinut vielä varmistaa sinulta, että onhan ok että varaa sille viikonlopulle matkan. Mutta ei tuossa nyt mitään kamalaa varmasti tapahtunut, jos teillä ei ollut mitään sovittuna juuri sille viikonlopulle.

Vierailija kirjoitti:

Asutteko siis yhdessä ja onko teillä yhteisiä lapsia? Seurusteluvaiheessa on ihan ok ns. "äkkimenotkin" eli toinen päättää että tekee jotain viikonloppuna ja se on parisuhteen toiselle osapuolelle vain ilmoitusasia, eikä siitä tarvitse ennakkoon keskustella. Vasta kun on yhteisiä lapsia niin asiat pitää sopia etukäteen hieman tarkemmin, eikä lähdetä moneksi päiväksi johonkin ilman että asiasta sovitaan yhdessä.

Asumme yhdessä. Lapset on vuoroviikoin meillä ja vuoroviikoin toisella vanhemmallaan. Eli mun lapset isällään ja miehen lapset äidillään. Yhteisiä lapsia ei ole eikä tule.

Vierailija kirjoitti:

Samalla tavalla säkin teit.

Ilmoitit että lapsellasi on pelejä ja sä menet katsomaan.

Mies ilmoitti että on matka tulossa oman lapsensa kanssa.

Kaikki ok.

Minä sanoin, että lapsella on peli ja tahtoisin mennä katsomaan ellei ole muuta. Sovin siis asiasta. En vain sanonut, että menen ja thats it. 

On hänellä sosiaaliset taidot hakusessa. Olen itse samanlainen, ja myönnän vikani. Kommunikointi on mitä sattuu, ja luulee sanoneensa jotain jota toinen ei ole kuullut lainkaan, tai ei ole ymmärtänyt sellaisena. Sen sijaan että vedät herneen nenään että hän teki sen tahallaan, ja sinusta piittaamatta, kuuntelepa mitä hän oikeasti sanoi. Hän sanoi että puhui asiasta, tai luuli sanoneensa sen ymmärrettävästi. Vika ei ole hänen halussaan puhua sinulle, vaan hänen osaamattomuudessaan sanoa asia selkeästi, ja varmistaa että olet ymmärtänyt.

Jotkut ihmiset sanoo kerran ja luulee että asia on sillä selvä. Minä olen näitä ihmisiä. Sitten tulee tilanteita, joissa on minun mielestä sovittu, että kuukauden päästä perjantaina lähdetään yhdessä sinne, jonnekin. Tulen oven taakse ja siellä odottaa kaveri pyjamassa. "kun ei tästä sen enempää ole viestitelty niin luulin että se on peruuntunut". Molemmat yhtä järkyttyneitä, hän että asioita pitää koko ajan vatvoa ja varmistella ja soitella ja viestitellä, minä, että "eikö sovitut asiat pidäkään ihmisillä, mitä epäselvää tässä nyt oli?"

Teidän haaste tuossa ei ole siinä välittämisessä tai kertomisessa, vaan kommunikoinnin runsaudessa ja täsmällisyydessä, ymmärsivätkö molemmat nyt samalla lailla. Sinun pitää vaan muistaa vähän töniä häntä että tarkoitatko tätä, ja ehkä vuosien mittaan hän oppii tulemaan myös sinua vastaan tuossa.

Vierailija kirjoitti:

Tiesit, että mies lähdössä lapsen kanssa reissuun, joten sinun olisi pitänyt siellä saunassa sanoa, että ei käy, sinä et hyväksy, se on väärin, minulta pitää kysyä lupa ja se luvan kysyminen ei ole joku sivulause. Tietenkin miehen täytyy anoa kuukausia etukäteen, voiko hän mennä lapsensa kanssa jonnekin, koska sehän on sinulta pois. Tietenkään et voi saunassa sanoa ääneen, että sinä olet suunnitellut jokaisen viikonlopun tästä ikuisuuteen täyteen yhteistä tekemistä, miehellä ei ole enää mitään sananvaltaa omaan elämäänsä.

Aikuisten oikeasti: mies on luvannut matkan lapselle, mies kertoo, että matka pitäisi varata ja kun mies niin tekee, niin sinulle se ei sovi, kun ei ole kysytty lupaa tälle nimenomaiselle viikonlopulle. No voi voi.

Öh... joo luetkin hienosti tuota tekstiäni. 

Ja mies on koko talven höpöttänyt, että se matka pitäisi varata. Mistä minä saatan tietää, että nyt oli se keskustelu, kun hän sen sitten tosiaan varaa. Eikä kyse ollut mistään luvista tai muusta. Olisi vain ollut kiva tietää, että mistä viikonlopusta puhui. 

Jos matka on riippumaton sinusta, niin minusta toi on ok. Jos mies taas laskee sen varaan, että sinä hoidat hänen muita lapsiaan sillä aikaa tai jotenkin muuten tarvitsee sinun panosta, jotta matka onnistuu, niin silloin olisi ollut aiheellista varmistaa ajankohdan sopivuus sinun kanssasi. Tietenkin olisi voinut nytkin ilmoittaa sinulle etukäteen, mutta ei minusta nyt kovin paha juttu ole, että ei kertonut. Meillä 20 vuotta parisuhdetta takana ja kolme lasta. Yleensä infotaan menoista, mutta joskus tulee tilanteita, joissa se ei ehkä ole mahdollista. Esim. mun miehen työmatkat voi tulla aika yllättäen tai matkapäivät vaihtuvat alkuperäisistä. Tällöin sopeudun tai tarvittaessa keksitään joku ratkaisu, miten saadaan arki pyörimään matkasta huolimatta. Ei mieskään siitä suutu, jos lupaudu johonkin omaan menoon ja kerron hänelle vasta myöhemmin, mitä tuli sovittua. Ei ideaalia, mutta joskus täytyy toimia nopeasti. Ja säilyttää parusuhteessakin tietty vapaus. Joskus olen toki jostain suuttunutkin ja silloin tilanteesta puhutaan.

Näin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asutteko siis yhdessä ja onko teillä yhteisiä lapsia? Seurusteluvaiheessa on ihan ok ns. "äkkimenotkin" eli toinen päättää että tekee jotain viikonloppuna ja se on parisuhteen toiselle osapuolelle vain ilmoitusasia, eikä siitä tarvitse ennakkoon keskustella. Vasta kun on yhteisiä lapsia niin asiat pitää sopia etukäteen hieman tarkemmin, eikä lähdetä moneksi päiväksi johonkin ilman että asiasta sovitaan yhdessä.

Asumme yhdessä. Lapset on vuoroviikoin meillä ja vuoroviikoin toisella vanhemmallaan. Eli mun lapset isällään ja miehen lapset äidillään. Yhteisiä lapsia ei ole eikä tule.

Vika lause erittäin hyvä. Meidän parisuhteessa on ihan ok että menoja tulee äkkiäkin. Itse olen lähdössä toukokuussa matkalla joka varattiin sunnuntaina. Miehelle oli ihan ok. Emme ole siamilaiset kaksoset.

Näin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asutteko siis yhdessä ja onko teillä yhteisiä lapsia? Seurusteluvaiheessa on ihan ok ns. "äkkimenotkin" eli toinen päättää että tekee jotain viikonloppuna ja se on parisuhteen toiselle osapuolelle vain ilmoitusasia, eikä siitä tarvitse ennakkoon keskustella. Vasta kun on yhteisiä lapsia niin asiat pitää sopia etukäteen hieman tarkemmin, eikä lähdetä moneksi päiväksi johonkin ilman että asiasta sovitaan yhdessä.

Asumme yhdessä. Lapset on vuoroviikoin meillä ja vuoroviikoin toisella vanhemmallaan. Eli mun lapset isällään ja miehen lapset äidillään. Yhteisiä lapsia ei ole eikä tule.

No jos ei teillä yhteisiä lapsia ole,niin asiahan on ihan ok noin. Miehellä ei ole mahdollisuus lapsensa kanssa reissata kuin 2krt/kk, joten hyvähän se on että sai asian nopeasti aikaiseksi pitkän jahkailun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

On hänellä sosiaaliset taidot hakusessa. Olen itse samanlainen, ja myönnän vikani. Kommunikointi on mitä sattuu, ja luulee sanoneensa jotain jota toinen ei ole kuullut lainkaan, tai ei ole ymmärtänyt sellaisena. Sen sijaan että vedät herneen nenään että hän teki sen tahallaan, ja sinusta piittaamatta, kuuntelepa mitä hän oikeasti sanoi. Hän sanoi että puhui asiasta, tai luuli sanoneensa sen ymmärrettävästi. Vika ei ole hänen halussaan puhua sinulle, vaan hänen osaamattomuudessaan sanoa asia selkeästi, ja varmistaa että olet ymmärtänyt.

Jotkut ihmiset sanoo kerran ja luulee että asia on sillä selvä. Minä olen näitä ihmisiä. Sitten tulee tilanteita, joissa on minun mielestä sovittu, että kuukauden päästä perjantaina lähdetään yhdessä sinne, jonnekin. Tulen oven taakse ja siellä odottaa kaveri pyjamassa. "kun ei tästä sen enempää ole viestitelty niin luulin että se on peruuntunut". Molemmat yhtä järkyttyneitä, hän että asioita pitää koko ajan vatvoa ja varmistella ja soitella ja viestitellä, minä, että "eikö sovitut asiat pidäkään ihmisillä, mitä epäselvää tässä nyt oli?"

Teidän haaste tuossa ei ole siinä välittämisessä tai kertomisessa, vaan kommunikoinnin runsaudessa ja täsmällisyydessä, ymmärsivätkö molemmat nyt samalla lailla. Sinun pitää vaan muistaa vähän töniä häntä että tarkoitatko tätä, ja ehkä vuosien mittaan hän oppii tulemaan myös sinua vastaan tuossa.

Joo ehkä se tosiaan on noin. Jatkuvasti siis törmään tuohon ihan pienissäkin asioissa. Jostain asiasta on sivulauseessa puhuttu ja minä käsitän sen niin, että asiaan palataan - näin olisi kiva tehdä, mutta en todellakaan tajua, että asia on lukkoon lyöty. Sitten mies sanoo, että sovittiinhan tämä jo. 

Törmättiin siihen ihan jopa tapetteja valitessa. Minä ihastuin heti yhteen tapettiin, josta totesin, että mies ei sitä hyväksy. Ja hän sen ääneen sanoikin, että joo ei. Katseltiin siinä sitten muita ja minä aina välillä katselin sitä tapettia mihin ensin ihastuin. Yritin ratkaista kuitenkin kovasti asiaa muiden tapettien kohdalla ja jossain kohtaa mies oli sanonut sitten jotain, että niin minä vain tykkään siitä yhdestä eniten. En käsittänyt todellakaan, että se oli hyväksyntä ja päätös sille, että se tapetti otetaan. Ja vaikka olin halunnutkin sen niin ensin tuli hätä, että jaa valittiinko me siis se tapetti nyt jo vai. 

Ja siis 14 tahtoo myös sanoa, että älä ole ihan noin jyrkkä, hän ehkä mokasi mutta ei ilkeyttään, ja mitään vahinkoa ei ole tapahtunut. Hänellä on oikeus mennä lapsen kanssa, ja hän ei ollut luvannut sinulle muutakaan. Koit vaan että sinun ylpeyttä on loukattu, mutta hän ei tehnyt sitä tahallaan. Se että et ymmärtänyt mitä hän yritti sanoa, on varmasti enimmiltä osin hänen vikansa... mutta voiko olla että ihan pieni osa voisi olla omaakin osuuttasi, minun kokemuksen mukaan ihmiset jotka itse höpisee kaiken aikaa asioistaan, ei aina kuuntele toisia kauhean tarkkaan, eikä ota muiden juttuja kauhean vakavasti ennen kuin niistä on sanottu viisi kertaa viidellä eri tavalla. Omakohtainen kokemus nimittäin.