Miten hitossa saan siskoni takaisin?
Lähti sellaiseen seuraan mistä ei varmaan ole paluuta. Myy itseään että saavat kamaa. On kertonut mulle. Itkee kun on pakko. Mies pakottaa että saa aineita ja itsekkin tarvii. Niin nätti ja hyvä kun oli. Nykyään kädet täynnä reikiä. Kaiken olen koittanut,mikään ei auta. Omakin suhde kärsii kun aina hänestä huolissaan. Joka päivä pelkään soittoa jostain että sisko on kuollut. Toisaalta toivon sitä. Ehkä hänellä olisi sitten helpompaa.
Kommentit (13)
Siis toivoisit systerisi kuolevan? Hyvä sisko sinäkin.
Jos mun siskolle kävisi noin, tekisin hirveitä. Ainakin lain näkökulmasta. Oikeasti vapaudenriisto se olisi vähintään, kun kävisin nappaamassa mukaan ja hoitaisin kotona kuiville. Olen sanonutkin tämän pikkusiskolleni, joten hän ei varmaan edes kertoisi mulle mitään jos narkkaaminen alkaisi kiinnostaa...
Tämä on varmaan monelle alapeukun paikka, mutta näin aivan aidosti toimisin. Eihän se takaisi mitään parempaa elämää, ei päihteettömyyttä tai mitään, mutta kokeilisin kuitenkin. En usko helliin otteisiin joissain asioissa ja tämä on niitä. Ottaisin siis vapaata ja sieppaisin ja vangitsisin siskoni. Netistä kysyisin mitä lääkkeitä kannattaa hommata ja niitä etsisin vaikka katukaupasta.
Tätä ennen yrittäisin jos sisko suostuisi omaehtoisesti tulemaan, mutta jos ei, niin ryhtyisin rikolliseksi. Sen verran rakas tuo nuorempi ja villimpi painos minusta on, että tarkoitus todellakin pyhittäisi keinot.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken olen koittanut,mikään ei auta.
Noin se menee. Sinä et voi ihmistä muuttaa vaan hänen itsensä pitää haluta muutosta ja olla valmis tekemään sen eteen jotain.
Käräytät sen kundin poliisille parituksesta!
En toivo kuolemaa. Joskus vaan tuntuu että ehkä parempi olisi niin. Ajattelen aina siskoani ja oma mieheni jää toiseksi. Eli tulee riitoja. Vaikeata on. Äitimme on kuollut ja isä on mikä on. Mutta tänään on taas niin vaikeeta. Mies on töissä ja minä yksin. Sisko soitti ja pyysi rahaa. Ei minulla ole. Anteeksi kaikille.
Hyvä, jos vaan jaksat yrittää vetää siskoasi takaisin normaalimpaan elämään. Omasta tuttavapiiristäni kaksi perhettä on menettänyt lapsensa lopullisesti huumeiden takia.
Huumeiden käyttö alkaa salakavalasti, ensin löydetään ns. väärät kaverit, sitten alkaa aineiden käyttö ja pahimmillaan itsensä kauppaaminen.
Ota yhteyttä alan järjestöihin ja käy keskustelemassa asiasta.
Olen oman nuoreni vetänyt monestakin suosta ylös nuoruuden pahimpina vuosina, tosin hänen suurin ongelmansa oli alkoholi. Edelleenkään en osaa nukkua öitäni kunnolla. Yh-äitinä vailla isänsä tukea koin jotain pohjatonta ahdistusta yön pimeinä tunteina, kun yritin ottaa selvää pojan olinpaikoista. Kävin monia auttamistahoja läpi, ja samalla piti yrittää elää normaalia työssäkäyvän elämää. Vaikka hänellä on takanaan paritkin käräjät yms., hänen pelastuksenaan ovat olleet silti kunnianhimoiset tavoitteet tulevaisuudelle ja lähipiirin kunnolliset ystävät. Mutta kavereita löytyy niin helposti muualtakin.
Tunnen tuskasi. Päälle vuosi sitten sain tietää pikkuveljeni olevan narkkari. Voi sitä tuskan määrää joka ei helpota ikinä. Raastavinta on se ettet voi itse tehdä asialle mitään. Katsoa vain vierestä ja yrittää tukea. Mutta kun veli haluaa sulkea läheiset pois kokonaan niistä piireistä ja asioista. Häpeää huumeiden käyttöään. Ei pysty puhumaan avoimesti läheisille asioista. Riippuvaisella kun se vain on kiinni omasta itsestään. Nyt hänellä menee hieman paremmin ja taas herättelen toivoa..
Joskus haluaisin jutella äidin kanssa. Mutta kun en voi. Isänkään kanssa pysty. Oikeesti rukoilen vaikka mitään apua siitä ole. Paha olo koko ajan. Kun se siskoni tajuaisi miten paljon kaipaan häntä. ap
Joskus tyttärestäni kirjoitin. Hän veti kaikkea,hakkasi minua ja siskoaan. Nyt käy lukiota, on oma siisti asunto ja kissa. Muuttui ihan äkkiä niin kiltiksi. Ikää on 23 hänellä. Aina luulin että hän on menettetty tapaus. Nykyään rakastaa siskoaan ja jopa minua. Eikä käytä mitään aineita. Että niinkin voi sattua
Olisin Iina. Oikeasti olen Annika ja pidän Annikasta enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Joskus tyttärestäni kirjoitin. Hän veti kaikkea,hakkasi minua ja siskoaan. Nyt käy lukiota, on oma siisti asunto ja kissa. Muuttui ihan äkkiä niin kiltiksi. Ikää on 23 hänellä. Aina luulin että hän on menettetty tapaus. Nykyään rakastaa siskoaan ja jopa minua. Eikä käytä mitään aineita. Että niinkin voi sattua
Hienon positiivistä. Näinkin siis voi käydä.
Hyi kamala! Toivottavasti ei ole totta. Missäs vanhempanne ovat?