Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Rakkaus rikkinäinen

Rikkinäinen
10.04.2016 |

Lähes kaksi vuotta on kulunut erostamme hän on aamuisin ensimmäisenä ajatuksissani ja viimeisenä illalla.
Olin joka lopetti suhteen kun jouduin luopumaan perheeni koirasta, en löytänyt ketään joka olisi voinut katsoa päivisin koulutukseni aikana ja hän kieltäytyi katsomasta koiraani. Menitin koiran ja suhteestani. Rakastan vieläkin tätä naista kumminkin tajusin ettei hän koskaan olisi tehnyt mitään puolestani vaan minun olisi pitänyt luopua kaikesta minulle tärkeästä. Kumminkin sydämessäni annoin hänelle anteeksi hänen vaatimuksensa omassa järjessäni ja odotin että hän tajuaisi kuinka kauhean vaatimuksen hän asetti eteeni kun jouduin luopumaan perheeni jäsenestä. Tajuan joka hetki ettei tuo suhde olisi ollut terve kun siihen liittyi 5 hänen lasta ja 3 minun lasta sekä heidän koiransa ja kaninsa sekä marsut. Koiramme oli kiltti sekarotuinen lurppakorva joka ei haukkunut kun sai olla sisällä ihmisten tai toisten eläinten kanssa. Kallisti päätään kun toiset koirat rupesivat haukkumaan katseli silmät pyöreinä miksi haukut saimme useat naurut ja hän oli kiltti kaikille. Miten kauan menee että pystyn unohtamaan naisen jota niin kovasti rakastan vieläkin ?? .. valehtelin hänelle että olen löytänyt uuden koska en halua enää muistaa häntä sydämeni ei vain koskaan luovuta ;( .. toivon että hän löytää sen oikean kumminkin joka pystyy rakastamaan häntä semmoisena kuin hän on. Ehkäpä tuolloin rakkauteni laantuu häntä kohtaan.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
10.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi sua :( Eikö just pari vuotta yleensä mee, että helpottaa. Siis menetitkö koiran kuitenkin ennen eroa vai onko se sulla vielä? Oletko lähivanhempi lapsillesi?

Vierailija
2/3 |
10.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ennen eroa jouduin hävittämään koiramme n. kuukausi koirastamme luopumisen jälkeen otin erosimme. 

Vanhempi poikani asuu luonani ja pienin asuu vuoroviikoin luonani.

Täytin elämäni kiireillä täysin ajoin aamulla 200km koulutukseen ja saman illasta kun joka päivä .. työharjoittelussa täysin samanlai päiväni etten vain ehtisi ajattelemaan , kun sain koulutuksen käytyä loppuun synkkyys tuli. Ikinä en luovu koirasta kun lasteni kanssa otamme toisen .

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
10.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on tapana jäädä ihmisiin roikkumaan ja jos vain saisin olla haluamani ihmisen lähellä (mihin en ole kylläkään yltänyt), niin en osaisi ajatella enää omia tunteitani ollenkaan vaan alan helposti mennä sen toisen mukaan. Että jos hän haluaa sitä ja tätä ja en osaa ajatella ollenkaan, että toisen sopisi tehdä jotain minun puolestani (jos se ei ole liikaa vaadittu). Eli ehkäisit kuitenkin pahempaa tapahtumasta, vaikka varmasti onkin vielä yksinäistä ja haikeaakin. Kaikki vain ei sitä tajua.