Jos taivas on olemassa, niin kuka on päättänyt

että sinne pääsee vain ne, jotka uskoo siihen elämänsä aikana? Eli tavallaan taivaspaikan hinta on se, että on väkisin uskottava johonkin, jota ei voida järjellä todistaa edelleenkään.

Itse en jaksa tuhlata ainutta elämääni kuoleman jälkeisten asioiden miettimiselle, jatkuvalle rukoilulle, elämän rajoittamiselle jonkun ihmisten kirjoittaman satukirjan keksittyjen sääntöjen mukaiseksi.

Vai luuleeko ne uskovat, että ihan mitä vain voi tapahtua, kunhan uskoo tarpeeksi? En voi saada syöpää, jos muistan anella armoa jeesukselta? Kukaan läheiseni ei kuole ennen aikojaan tai minun lapsilleni ei koskaan käy mitään ikävää, jos vaan jeesus on matkassa joka hetkellä? Huoh. Kauhean rasittavaa elämää.

Uskon, että asioita käy tai ei käy ihan vaan siksi, että epäjärjestys joko toteutuu väärässä kohdassa väärään aikaan tai sitten se tapahtuu hitaammin ja huomaamattomammin. Taivaassa on varmaan ihan kivaa, jos se on olemassa, mutta en pelaisi sen varaan, että sinne pääsee vain uskovat. Ehkä uskovien taivasta ei ole olemassakaan, vaan pelkästään taivas niille, jotka eivät usko satuihin.