Onko kukaan taistellut oikeudessa että isä tapaisi lastaan useammin ja säännöllisesti?
Miten kävi? Itse olen kyllästynyt olemaan se joka joustaa isän aikataulujen mukaan. Molemmat teemme vuorotyötä. Isä vetoaa ettei voisi tavata lastaan kuin joka 6. vkl ja 1-3 päivää siinä välillä. Mun mielestä toi on tosi vähän. Itse olen ehdottanut joka toinen viikonloppu, ja siinä välillä niin paljon tapaamisia kuin isä haluaa kunhan niistä sovitaan etukäteen työvuorolistan saapuessa. Isä vetoaa työaikoihinsa, vaikkei siihen ole perusteita, koska työnantaja tulee vastaan sen verran ettei isä joudu olemaan ympäripyöreitä päiviä töissä silloin kun on isäviikonloppu. Isä tekee tuikitavallista duunarintyötä, hän on korvattavissa jos tulee pakkotilanne. Vuoroviikkosysteemikään ei isälle käy vaikka asumme lähekkäin. Lisäksi vuorotyötämme helpottaa ympärivuorokautinen päiväkoti.
Nyt on tilanne se, että isä ei ole tavannut lastaan kohta 8 kuukauteen kertaakaan, koska en suostu hänen järjestelyynsä enää. Edellinen järjestelyhän oli isälle mieluinen koska pystyi pompottamaan mua miten tykkäsi. Ohareitakin teki. Isä ei suostu perustelemaan miksi hän ei voi ottaa lastaan useammin.
Hän tehtailee somessa aloituksia jossa itkee kuinka minä en anna tavata lasta. Ok, en annakaan enää samalla vanhalla systeemillä, koska siitä kärsii koko perhe. Minulla on muitakin lapsia. Meilläkin on oikeus suunnitella elämäämme. Kerrotakoon myös että isä ei suostu antamaan minulle työvuorolistaansa jotta voisimme yhdessä sopia tapaamisia. Mulle vain pitäisi käydä ne päivät mitä hän sanelee, ja jos se ei käy, niin olen ilkeä akka joka ei anna lapsen tavata isäänsä.
Olen ahdistunut asiasta. Lapsen isänpuolen mummikaan ei pidä yhteyttä kun isäkään ei pidä. Itselläni ei ole vanhempia joista olisi apua. Olen lähestulkoon täysin tukiverkoton. Taakkaa lisää isän ja hänen vaimonsa, sekä heidän lähipiirinsä minuun kohdistuva halveksunta ja viha. Jos minulta kysytään, niin isä ei halua lastaan enää elämäänsä. Omista häistäänkin hän ulkoisti lapsemme. Hänen löydettyään itseään varakkaamman naisen hänen elämänsä on muuttunut täysin. Nyt he saavat perheenlisäystä. Tieto tästä tuli minulle synttärikortissa joka oli osoitettu lapsellemme. Paketti oli viety päiväkotiin kun lapsemme ei ollut hoidossa. Saimme lahjan myöhemmin.
Miksi isä ei voi suoraan antaa huoltajuutta minulle? Miksi hän ei voi kertakaikkiaan sanoa, että häntä ei oikeasti kiinnosta? Sen sijaan hän käyttää voimavarojani tähän turhanpäiväiseen taisteluun. Haluan että oikeuedesta saan mustaa valkoiselle siitä, että en ole vienyt lapselta isää. Somessa isä vouhkaa naisensa kanssa, että "joskus asia valkenee lapsellekin, kun äiti estää tapaamiset". Mikään mahti ei voi isää pakottaa tapaamaan lastamme tietenkään, ymmärrän sen.
Kommentit (21)
Jos on sovittu tietyt päivät niin mites siinä pompottaa, hakee silloin kun passaa ja on hakematta jos ei passaa. Ihan on sitten oma häpeä jos ei kuukausiin osu kohdilleen.
Ei ole sellaista lakia, joka pakottaa isän tapaamaan lastaan. Eli sinulla ei ole syyttämisperusteita.
Varaat ajan lastenvalvojalle. Jos isä ei sinne tule, on se LVLLE selvä merkki myös, että ei kiinnosta. Lastenvalvojalla voit sanoa, että lapsi ja sinä kaipaat säännöllisyyttä ja rutiineja, ja teille on saatava rauha suunnitella omaakin arkea.
Lasta ei erän ole pakko tavata, mutta etu on, jos tapaamisista on paperi, johon voit vedota.
Teidän pitää tehdä tapaamissopimus lastenvalvojalla. Tai haet yksinhuoltajuutta.
Melkein oli kuin omalta näppikseltä. Valitettavasti et voi tehdä mitään, isää ei voi pakottaa noudattamaan tapaamissopimusta.
Minä en enää välitä siitä mustamaalaamisesta, ja lapsikin on kasvaessaan nähnyt että isä ei ole sanojensa mukainen mies. Nykyään isä ei tapaakaan lasta kuin kerran vuodessa, ja hänen versionsa on se että minä olen aina estänyt tapaamiset, mutta totuus on se ettei isää ole tapaamiset kiinnostanut.
Toisen lapsensa äidin kanssa on kuulemma nykyään samanlaista vääntöä, joten eiköhän ne läheisetkin ala jo ymmärtää kenessä vika.
4, lastenvalvojat ja sovittelut on todettu hyödyttömäksi. Ex tulee niihin kyllä, mutta oman agendansa kanssa halveksuvasti ja ylimielisesti käyttäytyen. Hän ei selvästikään ymmärrä miksi toivon säännöllisiä tapaamisia. Siksi otin itselleni asianajajan.
Ap
Tietenkään se isän työvuorolista ei sulle kuulu pätkääkään. Olet pompottaja itse
Vierailija kirjoitti:
Kannattiko nussia puolta kylää niin että isää hävettää että hänellä on lapsi kaltaisesi lutkan kanssa? Ehkä kannattaisi muuttaa...
Mitä minä juuri luin?
Ihan sama, mitä lapsen äiti on tai ei (suorasta misogyniasta pisteet, moni peittelisi moisia ajatuksia...) niin mikä hiton syy se on hylätä oma lapsensa? Millainen mies hylkää oman lapsensa?
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään se isän työvuorolista ei sulle kuulu pätkääkään. Olet pompottaja itse
No sitten varmaan tapaamiset järjestyvät muuten. Eikun...
Ilmeisesti ap on sopinut exän kanssa, että tapaamiset sovitaan työvuorojen mukaan. Se on sitten lipsunut siihen, että ex ilmoittelee milloin sattuu ja ihmeellisillä varoitusajoilla koska lasta ottaisi. Se taas sotkee ap:n suunnitelmat ja maksetut matkat ja lomat peruuntuu, lapsien mukaan suunnitellut lola päivät menevät hukkaan ja lähille jää tyhjä arpa.
Ben there, done that! Meillä tilanne ajautui siihen, ettei et tapaa lasta ollenkaan. Lähipiirille uskoteltiin vuosia, että olen paska vieroittaja. Kunnes erän alkoholismi ei enää pysynyt kontrollissa ja koko totuus rävähti lähipiirin silmille.
Auto correct! Been ja lomapäivät!
Suomen laki on tässä asiassa etävanhemman puolella. Etävanhemman ei tarvitse noudattaa tapaamissopimuksia mutta lähivanhemman täytyy. Oma exäni jaksaa tästä aina ivallisesti muistuttaa, kun peruu tapaamisia viime tingassa. Lähivanhemmalla ei ole juuri oikeuksia Suomessa.
Mua huvittaa kun se on lapsen oikeus vanhempaan millä tuota perustellaan. Mutta se vanhempi saa tehdä mitä tahansa, olis paikallaan sanktiot jos peruu sovitun tapaamisen tai jättää hakematta
Mä en edes ymmärrä kuka nainen haluaa lisääntyä ap:n exän kanssa, kun on jo nähnyt miehen itsekkyyden. Taitavat olla kummatkin täysiä paskakasoja.
Vierailija kirjoitti:
Mua huvittaa kun se on lapsen oikeus vanhempaan millä tuota perustellaan. Mutta se vanhempi saa tehdä mitä tahansa, olis paikallaan sanktiot jos peruu sovitun tapaamisen tai jättää hakematta
Jos vanhempi ei välitä tavata lastaan, niin se on surullista. Turha siihen on silti työntää lisää valvontaa ja sanktioita ja turhaa byrokratiaa. Sille ei vaan voi mitään, että jotkut eivät kasva vanhemmiksi. En todellakaan haluaisi luovuttaa lastani vastahakoisen ihmisen seuraan.
No miksi et voi antaa isän tavata lastaan joka kuudes viikonloppu? Miksi pitää olla useammin tai ei ollenkaan? Miten tuo ei ollenkaan olisi lapselle hyväksi?
Ja oikeassahan mies on, että estät tapaamiset, kun olet kieltäytynyt jo KAHDEKSAN KUUKAUTTA isää näkemästä omaa lastaan!!! Voisitko itse edes yrittää ajatella tätä lastasi ja tukea lapsen isäsuhdetta tuon viikonlopun verran joka kuudes viikonloppu?
Niin, ei sovi sulle, kun sulla on uusi mies ja uusia lapsia ja uusperhe...
Jos mies näkee lasta joka kuudes viikonloppu, olet estänyt isää näkemästä lastaan jo kuuden isäviikonlopun verran ja syyksi sanot, että teet näin, koska isä ei tapaa lastaan useammin.
Onpa loogista toimintaa...
Meillä odotetaan, että isä itse pyytäisi lasta tulemaan luokseen. Isä ei kestä sitä, että lapsen tuloa ehdotetaan hänelle ja kyyti pitää lähin järjestää (400km). Nyt on yhdeksäs odotteluvuosi menossa.
Lapsi on jo teini ja ehdotyomasti kielsi ilmoittamasta isälle milloin pääsi ripille. Ei me oikeasti enää odoteta, ei lapsikaan usko että isä joskus vaikka soittaisi.
Ap:lla perus " jos et tee niinkuin minä haluan, et näe lastasi enää koskaan" pompottajamamma meno pällä.
Toihan se onkin sitä lapsen edun ajattelemista taas...
Niin, isä ei ole myöskään hakenut koskaan itselleen lakiapua asian tiimoilta. Hän ei ole hakenut sitä nytkään, vaan meinaa tulla varmana voitostaan istuntoon.
ap