Onko kukaan taistellut oikeudessa että isä tapaisi lastaan useammin ja säännöllisesti?

Miten kävi? Itse olen kyllästynyt olemaan se joka joustaa isän aikataulujen mukaan. Molemmat teemme vuorotyötä. Isä vetoaa ettei voisi tavata lastaan kuin joka 6. vkl ja 1-3 päivää siinä välillä. Mun mielestä toi on tosi vähän. Itse olen ehdottanut joka toinen viikonloppu, ja siinä välillä niin paljon tapaamisia kuin isä haluaa kunhan niistä sovitaan etukäteen työvuorolistan saapuessa. Isä vetoaa työaikoihinsa, vaikkei siihen ole perusteita, koska työnantaja tulee vastaan sen verran ettei isä joudu olemaan ympäripyöreitä päiviä töissä silloin kun on isäviikonloppu. Isä tekee tuikitavallista duunarintyötä, hän on korvattavissa jos tulee pakkotilanne. Vuoroviikkosysteemikään ei isälle käy vaikka asumme lähekkäin. Lisäksi vuorotyötämme helpottaa ympärivuorokautinen päiväkoti.

Nyt on tilanne se, että isä ei ole tavannut lastaan kohta 8 kuukauteen kertaakaan, koska en suostu hänen järjestelyynsä enää. Edellinen järjestelyhän oli isälle mieluinen koska pystyi pompottamaan mua miten tykkäsi. Ohareitakin teki. Isä ei suostu perustelemaan miksi hän ei voi ottaa lastaan useammin.

Hän tehtailee somessa aloituksia jossa itkee kuinka minä en anna tavata lasta. Ok, en annakaan enää samalla vanhalla systeemillä, koska siitä kärsii koko perhe. Minulla on muitakin lapsia. Meilläkin on oikeus suunnitella elämäämme. Kerrotakoon myös että isä ei suostu antamaan minulle työvuorolistaansa jotta voisimme yhdessä sopia tapaamisia. Mulle vain pitäisi käydä ne päivät mitä hän sanelee, ja jos se ei käy, niin olen ilkeä akka joka ei anna lapsen tavata isäänsä.

Olen ahdistunut asiasta. Lapsen isänpuolen mummikaan ei pidä yhteyttä kun isäkään ei pidä. Itselläni ei ole vanhempia joista olisi apua. Olen lähestulkoon täysin tukiverkoton. Taakkaa lisää isän ja hänen vaimonsa, sekä heidän lähipiirinsä minuun kohdistuva halveksunta ja viha. Jos minulta kysytään, niin isä ei halua lastaan enää elämäänsä. Omista häistäänkin hän ulkoisti lapsemme. Hänen löydettyään itseään varakkaamman naisen hänen elämänsä on muuttunut täysin. Nyt he saavat perheenlisäystä. Tieto tästä tuli minulle synttärikortissa joka oli osoitettu lapsellemme. Paketti oli viety päiväkotiin kun lapsemme ei ollut hoidossa. Saimme lahjan myöhemmin.

Miksi isä ei voi suoraan antaa huoltajuutta minulle? Miksi hän ei voi kertakaikkiaan sanoa, että häntä ei oikeasti kiinnosta? Sen sijaan hän käyttää voimavarojani tähän turhanpäiväiseen taisteluun. Haluan että oikeuedesta saan mustaa valkoiselle siitä, että en ole vienyt lapselta isää. Somessa isä vouhkaa naisensa kanssa, että "joskus asia valkenee lapsellekin, kun äiti estää tapaamiset". Mikään mahti ei voi isää pakottaa tapaamaan lastamme tietenkään, ymmärrän sen.