Lue keskustelun säännöt.
Aika kidutusta työskennellä päiväkodissa?
07.04.2016 |
Mitä työstä saa irti, kun vuodesta toiseen seisoo päiväkodin pihalla värjöttelemässä ja kuuntelee sisälläkin meteliä? Näen heidät pihalla, enkä jaksaisi. Paljonko on tuntipalkka? Iso piha ja saattaa olla enemmänkin ulkona hoitajia, mutta kaksi juttelee toisessa päässä pihaa. Toisessa päässä taas, mahdollisimman kaukana hoitajissa, poika tönii tytön kasvot edellä kuraan ja tyttö alkaa itkemään. Tästä muutaman metrin päässä poika lyö toista innostuttuaan, kun näki tuon itkevän tytön ja hoitajat eivät huomanneet mitään.
Kommentit (15)
Samat sanat kuin kakkonen. Palkka on huono ja työ on todrlla puuduttavaa, mutta muutakaan ei löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa, että päiväkodeissa on töissä ihmisiä, jotka eivät siellä haluaisi olla :(
Kylläpä on lastenhoito retuperällä päiväkodeissa.
Hyvin te vedätte! :D
Silloinkin jos me nähdään ne lyömiset/tappelut, niin eipä siinä ole paljon nykyään tehtävissä. Meidän kunnassa sitä lyöjää ei edes saa tarttua kädestä kiinni ja taluttaa pois paikalta, koska "lapsillakin on oikeus koskemattomuuteen", eikä heitä siksi saa fyysisesti rajoittaa. Puhumattakaan, että laittaisi jäähylle, kuten vielä joskus vuosia sitten sai tehdä. Pitää vaan toivoa, että puhe tepsii, mutta useinkaan ei tepsi...
Jokaisen räkänokan itkupillin mukana tulee paljon muutakin. Haleja tädille, uuden oppimisen iloitsemista. Onnistumisia, kehitystä ja kiitoksia vanhemmiltakin joskus. Tässä työssä on oltava jalat maassa ja kädet liassa. Mutta hyviä puolia on kivat työkaverit, etuoikeus olla aika isossa kasvattajan roolissa ja ne lapset, joiden kanssa on ihanaa puuhastella. Hyvät puolet kumoaa ne korvia- ja hermojariipivät "vähän haastavammat" mukelot. 😉 Asenne ratkaisee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viekää vain laiskat äidit lapsenne virikehoitoon ja juokaa aamukahvinne rauhassa vauvan nukkuessa.
Päiväkodissa saa hyvää virikehoitoa isoissa ryhmissä ;)
Siellä keretään vain teidän mussukka ottamaan huomioon ;)
Meteliä ei juurikaan ;)
Onneksi kuitenkin laiskat äidit saa oman lapsen pois silmistä, pois mielestä!
Vierailija kirjoitti:
Silloinkin jos me nähdään ne lyömiset/tappelut, niin eipä siinä ole paljon nykyään tehtävissä. Meidän kunnassa sitä lyöjää ei edes saa tarttua kädestä kiinni ja taluttaa pois paikalta, koska "lapsillakin on oikeus koskemattomuuteen", eikä heitä siksi saa fyysisesti rajoittaa. Puhumattakaan, että laittaisi jäähylle, kuten vielä joskus vuosia sitten sai tehdä. Pitää vaan toivoa, että puhe tepsii, mutta useinkaan ei tepsi...
Just toissapäivänä näin kun erään ruotsinkielisen päiväkodin pihalla istui hiekkalaatikolla n.5 alle 3v, lasta joista yksi heitti vähän hiekkaa ilmaan. Yksi hoitajista ampaisi hänen luo ja kovakouraisesti riuhtaisi lapsen ylös hiekkalaatikosta ja kantoi kainaloista samalla huutaen että näin ei saa tehdä.
Olen itse sitä mieltä että kaikkeen ilkivaltaan yms.pitää voida hoitajien puuttua, tarvittaessa fyysisesti poistamalla häirikkö tilanteesta kovasti sanoen mutta tämä ko.tilanne ei näyttänyt asianmukaiselta.
Oli kyllä tosin eka kerta tässä pk:ssa kun näin että hoitajat ylipäätään tekevät siellä mitään. Yleensä pienellä pihalla seisoo n.5 tarhatätiä juttelemassa keskenään. Lapset kallion takana syövät hiekkaa ja tönivät toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse rakastan työtäni. Mun mielestä lapset on ihania ja on kiva seurata heidän kehittymistään. Palkka on aika huono, mutta tykkään työstä kovasti ja viihdyn työpaikallani.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen räkänokan itkupillin mukana tulee paljon muutakin. Haleja tädille, uuden oppimisen iloitsemista. Onnistumisia, kehitystä ja kiitoksia vanhemmiltakin joskus. Tässä työssä on oltava jalat maassa ja kädet liassa. Mutta hyviä puolia on kivat työkaverit, etuoikeus olla aika isossa kasvattajan roolissa ja ne lapset, joiden kanssa on ihanaa puuhastella. Hyvät puolet kumoaa ne korvia- ja hermojariipivät "vähän haastavammat" mukelot. 😉 Asenne ratkaisee!
Muusta samaa mieltä, mutta nuo kivat työkaverit ovat kyllä alalla harvinaisuus... Enemmänkin sieltä löytyy lauma juoruakkoja, jotka kyllä hyvin hallitsevat nokittelun, piikittelyn, selän takana puhumisen ja kuppikuntaisuuden.
Onneksi sentään lapset ovat pääasiassa mukavia ja varsinkin aitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutonen vois tässä todeta, että onnekasta on olla kivojen työkavereiden kanssa duunissa. Aina ei tosiaan ole näin ollut! Meitä on monenlaisia, kaikki eivät ole ammatillisia eikä toisaalta lämpimiä hoitajia. Puhumattakaan työyhteisössä toimimisen taidoista...
Vierailija kirjoitti:
Silloinkin jos me nähdään ne lyömiset/tappelut, niin eipä siinä ole paljon nykyään tehtävissä. Meidän kunnassa sitä lyöjää ei edes saa tarttua kädestä kiinni ja taluttaa pois paikalta, koska "lapsillakin on oikeus koskemattomuuteen", eikä heitä siksi saa fyysisesti rajoittaa. Puhumattakaan, että laittaisi jäähylle, kuten vielä joskus vuosia sitten sai tehdä. Pitää vaan toivoa, että puhe tepsii, mutta useinkaan ei tepsi...
Missä kunnassa näin? Onneksi ei ole vielä kantautunut meille Jyväskylään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloinkin jos me nähdään ne lyömiset/tappelut, niin eipä siinä ole paljon nykyään tehtävissä. Meidän kunnassa sitä lyöjää ei edes saa tarttua kädestä kiinni ja taluttaa pois paikalta, koska "lapsillakin on oikeus koskemattomuuteen", eikä heitä siksi saa fyysisesti rajoittaa. Puhumattakaan, että laittaisi jäähylle, kuten vielä joskus vuosia sitten sai tehdä. Pitää vaan toivoa, että puhe tepsii, mutta useinkaan ei tepsi...
Häh?
Eihän noin voi ainakaan ihan pienten kanssa olla, hädin tuskin ymmärtävät puhetta ja tilanteessa tuskin sitäkään.
Jos se äärikeino on kotonakin pois nostaminen ja pidättely, niin miksei se ole päiväkodissa niin? Joku kunnon raivopäähän saa tossa leikkikaverin muusiksi kun päiväkodin aikuinen ei saa estää...
Nimenomaan.Kidutusta on.Lapset nykypäivänä hirveitä ja perheet uusavuttomia.Itseasiassa inhoan työtäni.Ja surkea palkka.Mietin päivittäin mitä lähtisin opiskelemaan.Ja se on varma,että täysin eri alaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jätin työni päiväkodissa kun tunsin olevani siihen työhön täysin väärä tai olisiko työ ollut minulle vääränlainen, no joka tapauksessa, olen nyt tyytyväisempi kuin koskaan, Teen työtä asiakaspalvelussa, aikuisten parissa, ja en joudu kuuntelemaan jatkuvaa meteliä, enkä onneksi joudu esittämään kiinnostusta kasvattaa toisten lapsia kun sitä ei minussa aidosti ole, tämä ratkaisu oli paras itselleni ja paras päiväkotilaisille, joita en vaan millään jaksanut, en aikuisia eli työkavereita ja lasten vanhempia enkä myöskään lapsia ja heidän jatkuvaa neuvomistaan ja kieltämistään. Arvostan kuitenkin kaikkia töitä, mutta jokaisen täytyy kuunnella itseään ja löytää itselle sopiva työ.
En todellakaan jaksa, enkä haluaisi tehdä tätä työtä. Olen pienten puolella, eli alle 3-vuotiaiden kanssa. Ei niiden kanssa "tehdä" juuri mitään, eivät ne edes leiki mitään. Perushoitoa, kakkavaippoja, pihalla keinuttamista ja hiekkalaatikolla istumista. Jotain typerää askartelua yritetään järjestää, mutta eipä 2v kovinkaan kaksisia asioita saa aikaiseksi.
Uhmaikää, äidin ja isän kaipuuta, kuolaa, räkää, oksennusta, kihomatoja, täitä, huutoa, itkua.
Jospa vain saisin oman alan töitä tai olisi taloudellisesti mahdollista opiskella sellaista kiinnostavaa alaa, joka työllistää, lopettaisin salamana.
Kutsumusammatti, johon nykyään valitettavasti moni täysin väärä henkilö (kuten minä) ajautuu, kun toisten alojen työpaikat viedään. Säästetään ja supistetaan ja tehostetaan niin, että yksi saa tehdä kahden tai kolmen ihmisen työt ja ne loput sitten saavat keksiä elämälleen jotain muuta sisältöä kuin iloa ja omanarvontuntoa.