Lue keskustelun säännöt.
miksi mun yksivuotiaastani on tullut ihan mahdoton vikisijä, kitisijä, ruikuttaja?
06.04.2016 |
Tyttö täyttää juuri vuoden ja on ollut koko vuotensa itse aurinko, tyytyväinen kuin mikä, kaikki on käynyt, kelvannut ja turhia ei ole kitissyt.
Mielestäni hoidan häntä ihan yhtä hyvin ja huolellisesti kuin aiemmin, ei tässä elossa ole mielestäni mikään muuttunut.
Paitsi tyttö. Aamulla hetken hyvällä tuulella, mutta heti aamupalan jälkeen alkaa jatkuva kitinä, itkeskely, mikään ei kelpaa, kaikki on tylsää. Hiljenee päiväunien ajaksi, kunnes herättyään taas jatkaa. Satunnaisia hyviä hetkiä mahtuu päivään, mutta muuten kaikki tuntuu tytöstä tylsältä. Aamulla sama meno jatkuu päättyäkseen taas illalla nukkumaan menoon.
Missä vika? Teenkö jotain väärin? Kuuluuko johonkin kehitysvaiheeseen? Onko sillä vaan aidosti tylsää mun kanssa? Mitä se rutinallaan ja ruikutuksellaan yrittää mulle kertoa?
Krtokaa te, jotka ymmärrätte vauvataaperon kieltä paremmin.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko aidosti läsnä lapsellesi vai vilkuiletko koko ajan nettiä hänen kanssa ollessasi? Olen nähnyt leikkipuistoissa ja busseissa tällaisia tapauksia ja surulliselta näyttää. Käy sääliksi ne lapset, joiden vanhemmat ei näytä oikeasti välittävän heistä, kun se oma puhelin on tärkeämpi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko aidosti läsnä lapsellesi vai vilkuiletko koko ajan nettiä hänen kanssa ollessasi? Olen nähnyt leikkipuistoissa ja busseissa tällaisia tapauksia ja surulliselta näyttää. Käy sääliksi ne lapset, joiden vanhemmat ei näytä oikeasti välittävän heistä, kun se oma puhelin on tärkeämpi.
Mielestäni olen kyllä.
Ei hän nyt toki koko aikaa saa jakamatonta huomiotani, teen kotoa käsin töitä, mutta pääasiassa päiväunien ajan, lisäksi nyt on tietysti kotityöt, ruuanlaitto, pyykit, isommat lapset (tosin koululaisia), koiran hoitamista, yms. Pyrin ottamaan muksun hommiin mukaan (kauhat, kulhot, kipot, pyykkipojat), mutta en mä nyt sen kanssa ihan koko aikaa voi lattialla istua. Puhelin ei ole juurikaan mun syntilistalla.
Vika on ihan vain siinä, että hän on menossa kohti kahta ikävuotta ja silloin lapsi on rasittavimmillaan.
Vika on sun korvien välissä AV-mamma! 1-vuotiaalla ei tosiaan ole tylsää jurpå.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kitinä alkaa heti aamupalan jälkeen, niin kuulostaa että maha tulisi jostain kipeäksi. Mun lapsen vehnä allergia selvisi vasta yksivuotiaana. Oli tyytyväinen vaan sylissä ihan pystyasennossa, elimistö vaan oli niin ärtynyt.
Jos kitinä alkaa heti aamupalan jälkeen, niin kuulostaa että maha tulisi jostain kipeäksi. Mun lapsen vehnä allergia selvisi vasta yksivuotiaana. Oli tyytyväinen vaan sylissä ihan pystyasennossa, elimistö vaan oli niin ärtynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko tulossa kipeäksi? Kurkkukipua, korvakipua? Tai just jotain allergiaa?
Kyllä noin pienellä on joku syy, ei itke äitiä ärsyttääkseen.
Lapset ovat sellaisia. Lasten kuuluu pitää ääntä, olla tyytymättömiä, tuntea vahvasti. Ei mitään ole pielessä etkä sinä ole tehnyt mitään väärin. Pikkuinen kehittyy ja kasvaa isommaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyyppi alkaa vasta kommunikoimaan ympäristön kanssa. Alkaa tajuta että jotain tapahtuu, jos kitisee, vinkuu jne. Ja sitähän pitää testata! Pari kertaa kerro, että huomaat, hän voi osallistua leikisti hämmentämällä lusikalla jne, mutta nyt äidin täytyy -jotain-. Sitten teet sen jotain ja seurustelet tovin. Sitten taas vaihdat tehtävää jota hän voi auttaa.
Meillä on myös 1v tyttö. Ihan hirveäksi itkupilliksi ruvennut hänkin. Mitään ei suostu tekemään yksin vaan aina täytyy aikuisen olla seurana. Kotitöihin olen ottanut mukaan. Annan esimerkiksi sukan käteen ja tyttö laittaa sen pyykkikoneeseen. Vie myös roskia roskiin innokkaana. Mutta mitään omaa aikaa ei ole, enkä todella istu koneella, kun lapsi on hereillä. Tekeminen keskeytyy koko ajan, eli on oikeastaan vain rasittavaa. Helpompi olla ihan vain läsnä lapselle ja touhuta yhdessä.
Ilmeisesti on ikään liittyvää. Ärsyttää vaan, kun kitisee vain kotona vanhempien kanssa joka asiasta. Ei hoidossa, ei mummolassa, ei vierailulla. Silloin on oma aurinkoinen itsensä. Ja meillä pistetään vastaan ihan kaikessa. Heräämisessä, nukkumisessa, pukemisessa, riisumisessa, syömisessä, vaipanvaihdossa, hampaiden pesussa, missä tahansa...
No olisikohan se tuo ikä? Kyllä se siitä ajan kanssa lutviutuu.