Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelette siitä että äitiyttä ja naisen roolia ei koskaan täysin arvosteta?
03.04.2016 |
Käytätte vapaa-aikanne oletettavan palkkatyönne lisäksi tehtävään, jota ilman yhtäkään yhteiskuntaa tai sivilisaatiota ei olisi elossa. Työnne jää kuitenkin aina varjoon, sillä se ei ole julkista eikä se tuota suoraa taloudellista voittoa. Naisen roolia ja työtä väheksytään kaikissa maailman kulttuureissa, vaikka ilman äitejä ja hoivaajia meillä olisi kuolleita ja viidakkoihmisiä muistuttavia lapsia ilman puhekykyä ja taitoja. Mitä ajattelette tästä? Miltä tuntuu raataa, tehdä työtä, asettaa toinen aina etusijalle ja tämän jälkeen jäädä historiankirjoihin miehen kylkiluun jatkeena?
Miltä ylipäätään tuntuu saada jatkuvasti kritiikkiä omasta sukupuolesta ja työstä kun toista arvostetaan ylivertaisesti siitäkin huolimatta että miehiä on myös yhteiskunnan pohjalla? Miltä tuntuu kasvattaa ja kantaa maailmaan jatkuvasti ihmisiä, jotka halveksuvat sinua ja tekemisiäsi sekä arvottavat ne maskuliinisuutta huonommiksi hierarkiassa?
Tämä voi suomalaisessa yhteiskunnassa tuntua kärjistetyltä, mutta kyllä nämä asenteet näkyvät nykysuomessakin vuonna 2016.
Kommentit (86)
Äitiydessä ei ole sinänsä mitään arvostettavaa, eikä se tee kenestäkään parempaa ihmistä. Joillakin äideillä on todella kovat luulot omasta arvostaan vain siksi, että he ovat onnistuneet lisääntymisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitiydessä ei ole sinänsä mitään arvostettavaa, eikä se tee kenestäkään parempaa ihmistä. Joillakin äideillä on todella kovat luulot omasta arvostaan vain siksi, että he ovat onnistuneet lisääntymisessä.
Ahaa. Miksi miehen tekemä työ sitten on tehnyt miehestä paremman kautta aikain?
Minun nähdäkseni äitiyttä on yli arvostettu kautta aikain eikä nainen ole nainen ilman sitä. Monissa kulttuureissa on matriarkkoja ja toisaalta monet hedelmällisyyteen liittyvät jumalhahmot ovat naisia. Joten me lapsettomat naiset olemme vieläki alempana hierarkiassa jos sellaista pitää ryhtyä väkertämään.
Vierailija kirjoitti:
Minun nähdäkseni äitiyttä on yli arvostettu kautta aikain eikä nainen ole nainen ilman sitä. Monissa kulttuureissa on matriarkkoja ja toisaalta monet hedelmällisyyteen liittyvät jumalhahmot ovat naisia. Joten me lapsettomat naiset olemme vieläki alempana hierarkiassa jos sellaista pitää ryhtyä väkertämään.
Eikös tämä näy enemmänki Afrikassa ja Aasiassa? Ei tule mieleen eurooppalaista vastaavaa ilmiötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiydessä ei ole sinänsä mitään arvostettavaa, eikä se tee kenestäkään parempaa ihmistä. Joillakin äideillä on todella kovat luulot omasta arvostaan vain siksi, että he ovat onnistuneet lisääntymisessä.
Ahaa. Miksi miehen tekemä työ sitten on tehnyt miehestä paremman kautta aikain?
En tiedä. Ainakin nykyisin suuri osa työstä on turhaa tai jopa haitallista, ja kun työtä ei edes riitä kaikille, se on rittäin huono arvon mittari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kotona ainakin arvostetaan. Muista paikoista en tiedä. Eipä edes kiinnosta mitä muut ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Käytätte vapaa-aikanne oletettavan palkkatyönne lisäksi tehtävään, jota ilman yhtäkään yhteiskuntaa tai sivilisaatiota ei olisi elossa. Työnne jää kuitenkin aina varjoon, sillä se ei ole julkista eikä se tuota suoraa taloudellista voittoa. Naisen roolia ja työtä väheksytään kaikissa maailman kulttuureissa, vaikka ilman äitejä ja hoivaajia meillä olisi kuolleita ja viidakkoihmisiä muistuttavia lapsia ilman puhekykyä ja taitoja. Mitä ajattelette tästä? Miltä tuntuu raataa, tehdä työtä, asettaa toinen aina etusijalle ja tämän jälkeen jäädä historiankirjoihin miehen kylkiluun jatkeena?
Miltä ylipäätään tuntuu saada jatkuvasti kritiikkiä omasta sukupuolesta ja työstä kun toista arvostetaan ylivertaisesti siitäkin huolimatta että miehiä on myös yhteiskunnan pohjalla? Miltä tuntuu kasvattaa ja kantaa maailmaan jatkuvasti ihmisiä, jotka halveksuvat sinua ja tekemisiäsi sekä arvottavat ne maskuliinisuutta huonommiksi hierarkiassa?
Tämä voi suomalaisessa yhteiskunnassa tuntua kärjistetyltä, mutta kyllä nämä asenteet näkyvät nykysuomessakin vuonna 2016.
En tiedä miksi kaipaisin erityistä arvostusta keneltäkään sen paremmin kotona kuin hoivatyössänikään. Tyytyväiset lapset tai tyytyväiset asiakkaat edes silloin tällöin on ihan ok mutta automaattisesti sekään ei kerro siitä että olisin onnistunut työssä. Onnistumista oikeastaan mitataan muilla asioilla.
Lapsia hoitaa meillä yhtä hyvin jopa enemmän minä isä ja se on mielestäni tosi loistava asia ovathan lapset hänenkin. En myöskään usko että jään historiaan miehen kylkiluuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämme tasa-arvoisessa maassa. Täällä voitaisiin kummeksua isiäkin, jotka jäävät kotiin lasten kanssa vain siksi, että työt eivät huvita ja puoliso tuo rahat kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiydessä ei ole sinänsä mitään arvostettavaa, eikä se tee kenestäkään parempaa ihmistä. Joillakin äideillä on todella kovat luulot omasta arvostaan vain siksi, että he ovat onnistuneet lisääntymisessä.
Ahaa. Miksi miehen tekemä työ sitten on tehnyt miehestä paremman kautta aikain?
Miksi sotket äitiyden ja työt? Äiti on ihminen joka on synnyttänyt lapsen turha tähän on naisten tai misten töitä sotkea. Moni nainen joka synnyttää lapsen ei viitsi huolehtia lapsestaan lainkaan mutta ikävä kyllä sitä te naiset ettet pysty tunnustamaan ettekä tajuamaan =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiyttä arvostetaan paljon enemmän kuin isyyttä.
Eipä tämmöiset asiat juuri pyöri mielessä.
Mielestäni ap sekoitit sitäpaitsi kaksi eri asiaa: äitiyden arvostamisen ja sukupuolten välisen tasa-arvon. Toki äitiys on sekoittunut tavalla tai toisella tasa-arvoasioihin mutta silti ainakin länsimaissa niitä kannattaa käsitellä erillisinä.
Minä en ole kokenut naisena syrjintää opiskeluissa, työelämässä tai vapaa-ajalla miehiin nähden, tai ainakaan tiedostanut kokeneeni. Silti tajuan, että on yhä olemassa naisia syrjiviä yhteiskunnallisia rakenteita ja yritän tiedostaa ja kyseenalaistaa niitä. Sekä tietenkin toimia globaalin sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi esimerkiksi lahjoittamalla rahaa tyttöjen koulutukseen.
Äitiys on minulle aivan irrallinen tästä keskustelusta. Halusin äidiksi, koska arvelin, että se olisi hauskaa, merkityksellistä ja nauttisin siitä, joten hankin lapsia (ja onnekseni sain). Ja minusta se on ollut aivan ihanaa ja hauskaa, elämäni paras juttu. En hahmota äitiyttä asiana, josta jonkun muun tai yhteiskunnan pitäisi minua arvostaa. En käsitteellistä sitä sen kautta, että tuotan uutta sukupolvea työmarkkinoille. Äitiys on minun ja lasteni välinen asia (toki on mukavaa, että mieheni pitää minua hyvänä äitinä, mutta ei sekään kuulu asiaan niin olennaisesti).
Ehkä lähimpänä vertauskohteena voisi olla taiteilija, joka valitsee tehdä taidetta, vaikka se ei ole rahakas elämänvalinta, mutta koska hän nauttii siitä ja kokee sen merkitykselliseksi.
(en siis tarkoita, että äitiys olisi verrattavissa taiteen tekemiseen, hyvää taidetta pystyvät tekemään vain harvat, mutta ehkä ymmärrätte analogian).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaja yrittää uhriutua sillä , mihin torakatkin kykenevät.
Yksinäisiä työttömiä miehiäkö täällä Suomessa sitten muka arvostettaisiin enemmän ?!
Koko yhteiskunnan kaikki tuki- ja turvaverkkojärjestelmäthän ovat äitiyden puolella!
Miten paljon sitä naisen paksuksi pamahtamista sitten pitäisi arvostaa?
Eihän täällä yhtään,edes kerjuulla täällä tilapäisesti elävien Romanian mustalaisten äitiä ja lasta jätetä aivan siltojen alle ja kaduille ja puistojen penkeille nukkumaan ja pakkaseen palelemaan talvella !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta.
Loppuunpaloin parikymppisenä kotiäitinä,lapset voivat edelleen hyvin,mutta äitiys ei ole mitään.Ja parikymppinen äiti se vasta turha onkin Suomessa
Vierailija kirjoitti:
Käytätte vapaa-aikanne oletettavan palkkatyönne lisäksi tehtävään, jota ilman yhtäkään yhteiskuntaa tai sivilisaatiota ei olisi elossa. Työnne jää kuitenkin aina varjoon, sillä se ei ole julkista eikä se tuota suoraa taloudellista voittoa. Naisen roolia ja työtä väheksytään kaikissa maailman kulttuureissa, vaikka ilman äitejä ja hoivaajia meillä olisi kuolleita ja viidakkoihmisiä muistuttavia lapsia ilman puhekykyä ja taitoja. Mitä ajattelette tästä? Miltä tuntuu raataa, tehdä työtä, asettaa toinen aina etusijalle ja tämän jälkeen jäädä historiankirjoihin miehen kylkiluun jatkeena?
Miltä ylipäätään tuntuu saada jatkuvasti kritiikkiä omasta sukupuolesta ja työstä kun toista arvostetaan ylivertaisesti siitäkin huolimatta että miehiä on myös yhteiskunnan pohjalla? Miltä tuntuu kasvattaa ja kantaa maailmaan jatkuvasti ihmisiä, jotka halveksuvat sinua ja tekemisiäsi sekä arvottavat ne maskuliinisuutta huonommiksi hierarkiassa?
Tämä voi suomalaisessa yhteiskunnassa tuntua kärjistetyltä, mutta kyllä nämä asenteet näkyvät nykysuomessakin vuonna 2016.
Hoi hemmetti mitä roskaa. Jokainen osaa pykätä lapsia. Mutta tällä hetkellä suurin osa äideistä ei edes hoida lapsiaan. Vaan yrittää tunkea niitä yhteiskunnan hoidettavaksi.
Sitä piatsi on aivan turha luulla että äiti on se ainoa joka niitä lapsia hoitaa.
Tekopyhä äitimyytin luomista tollanen lässytys
En minä ajattele ollenkaan tuolla tavalla. Lapset ovat minulle taivaanlahja, en ajattele uhraavaani siinä mitään vaikka väliin vaikeatakin on. Se on elämää ja äideille luontaista. Kovin vaikeaa ja merkityksetöntä olisi elämäni ilman että saisin tyydyttää hoivaviettiäni.
Mitä minulla olisi ilman lapsia? Vain mies ja työ. Olisin varmasti aivan onneton ilman lapsia. Mieskin meillä osallistuu lastenkasvatukseen ja kodinhoitoon että kai olen siinä suhteessa onnekas kun on lukenut täälläkin juttuja ettei joidenkin miehet tee suurinpiirtein mitään muuta ku piereskele.
Koska täälläkin akat on toisilleen niin kateellisia. Lapsettomat suuttuu heti jos äitiyttä vähänkään ylistetään. Vaikka äitiys on ihmisen tehtävistä suurimpia. Mikään ei jatkuisi jos ei naiset synnyttäisi ja hoitaisi ja kasvattaisi lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Koska täälläkin akat on toisilleen niin kateellisia. Lapsettomat suuttuu heti jos äitiyttä vähänkään ylistetään. Vaikka äitiys on ihmisen tehtävistä suurimpia. Mikään ei jatkuisi jos ei naiset synnyttäisi ja hoitaisi ja kasvattaisi lapsia.
No jaa. Itse olen lapseton monesta syystä. Silti en ole kateellinen perheille. Toki se on varmaan hieno asia sille perheelle saada lapsi, mutta kuitenkin se on aika luonnollista ja helppoa tehdä. Eniten sitä miettii onko se lapsi onnellinen tai hyvin kasvatettu, voiko perhe hyvin vai onko siellä pimennossa jotain mitä kulissien läpi ei näe.
Ei minusta tunnu tuolta, ei ole koskaan tuntunut. En tosin ole koskaan miettinyt sitä, arvostetaanko minua vai ei, koska en mieti sitä arvostanko minä muita vaiko en. Jokainen tekee ne omat ratkaisut elämässään ja elää niiden kanssa. Ja on aivan hullua, että vertaisin näitä elämäni rakkaimpia ihmisiä, ja tätä kasvattavaa ja palkitsevaa ihmissuhdetta lapseen, siihen mitä joku toinen ihminen ajattelee. Ne on niin eri maailmasta, niin eri asioita, ettei niitä voi verrata keskenään. Sen toisen ihmisen mielipide ei merkitse oikein mitään, kun taas oma perhe on minulle tärkeintä elämässä.
Lapsen myötä elän aivan erilaisessa maailmassa kuin ennen lapsia. Paremmassa. En ole koskaan tunnistanut sitä lapsivihamielistä kulttuuria jonka Suomessa sanotaan olevan hyvin yleistä. Vaikka ollaan asuttu monessa paikassa ja monenlaisten ihmisten keskellä, niin lapsiin on aina suhtauduttu myönteisesti.