Mitä on arki? Mielikuvituksen puutetta?

Koululaisperheen arki on sitä koululaisarkea. Ei siinä hirveästi revitellä, vaan jumputetaan. Tappavan tasaisesti. Jotain jos repäiset, joudut valmistelemaan etukäteen ja paikkaamaan takakäteen. Meidän tämän vuoden irrottelu oli se, että mentiinkin Tukholmaan kahtena koulupäivänä, eikä hiihtolomalla. Elämä on.

No miten sä sitä rakennat, niin arvostelen, kiinnostaisiko mua yhtään, vai tuntuisiko päälleliimatulta arjen pakenemisen vuoksi? Mun arkea on vaikka istua vaan pöydän ääressä koko päivän, ei siis kotitöiden teko tms. mutta "kivojen asioiden tekeminen" tuntuisi pakonomaiselta. "Tässä mä nyt teen tätä asiaa ettei elämä tuntuisi arjelta." Plääh.

Tai miten arkisia asioita tehdään "kivasti ja vaihtelulla"?

Mitä työtä teet, onko lapsia tai lemmikkejä ja kuka hoitaa esim pyykit ja muun siivouksen, ruuanlaiton, asunnon kunnossapidon, pakolliset juoksevat asiat kuten laskut jne? Koen elämäni mielekkääksi, mutta kyllä tuollaiset arkiset asiat haukkaavat ison osan ajasta. Osa hommista on tylsiä, osa ei.

Arki on sitä tasaista peruselämää, joka saa juhlan maistumaan herkulta. Vähän niin kuin ruisleipä. Hyvää, täyttävää ja terveellistä, eikä siihen kyllästy. Mukava on välillä syödä erilaisia "herkku"leipiä, mutta kyllä se tuore kotileipon juureen tehty ruisleipä sitten maistuu taas hyvältä, eikä te sellaista hiilaripöhöä kuin vehnäpitoiset leivät.

Ei sitä arkileiväksikään tarvitse valita pahaa leipää, vaan sellaista mistä tykkää, mikä on terveellistä ja mistä tulee hyvä olo.

Mä inhoan arkea :( Mutta en silti tiedä, miten tosiaan poistaa se. Tai tykätä siitä. Mulle arki on kahlitsevaa mutta kuten sanoin, irtiototkin tuntuvat teennäisiltä, on ihan kokemusta. Kai se on jossain syvällä mielen sopukoissa se etten oikeastaan edes arvosta elämääni ja siitä seuraa se, miten tunnen.

2

Meillä arki on lasten koulua, pakko siivota, pestä pyykkiä, käydä kaupassa ja kokata ruokaa.

Tietyistä jutuista ei voi luistaa jos haluaa että lapsiperheen elämä toimii eikä lapset kiipeile seinille tai jää hunningolle.

Toki joskus haetaan pizza tai mennään vaikka ravintolaan tai relaxlomalle mutta ei niin voi elää joka päivä vaikka haluaisi.

Perushommat vain hoidetaan eikä siihen tarvita mitään mielikuvitusta tai kommervenkkejä.

Juhla tuntuu juhlalta juurikin sen tylsän arjen takia.

Niin toki ap on vähän parempi kuin muut ja elää huomattavasti parempaa elämää rohkeasti ;)

Laskutkin maksaa päällä seisten laulaen ettei vaan mene rutiinilla. 

Paskallakin käy vain desing-pytyllä ja vääntää vaaleanpunaisia ruusun tuoksuisia pökäleitä kun niin tekee mielenkiintoinen ihminen eikä tavis arjen orja.

Itsekorostus on noloa. HUH tulee myötähäpeä...

Miksi rutiinien pitäisi olla inhottavia ja ankeita? Mulla on todennäköisesti jonkinlainen keskittymishäiriö, ja mun elämää on helpottanut huomattavasti se, että lasten hankkiminen vähän niin kuin pakottaa tiettyihin rutiineihin. Säännöllisyys helpottaa munkin elämää.

Arki on mahtavaa, vaikkakin kiireistä toki. Ei se kuitenkaan tarkoita, etteikö voisi nauttia ulkoilmasta, puhtaan pyykin tuoksusta, miehen sylistä, naurusta, musiikista, kirjoista ymym. Ei arjen tarvitse puuduttavaa ja tylsää olla, että sitä voi kutsua arjeksi. Eikä sitä toisaalta tarvitse välttää kuin ruttoa. Rutiinit ovat mahtavia, mutta voihan niitä rikkoa. Juodakin aamukahvin parvekkeella tai laittaa illalla telkkarin kiinni.

Osa ärsyyntyy ajatuksesta, että jonkun elämä voi olla omilla valinnoilla järjestetty epäarkiseksi. Arjen pitää erottua juhlasta, mitä tämä tarkoittaa? Tarkoitetaanko juhlalla sitten vain järjestettyjä juhlia kuten sukujuhlat? Onko tämä suomalainen kansallispiirre, puhe harmaasta arjesta jne.

Minusta on jopa mukavaa, että on tietyt rutiinit. Kotityöt hoituvat niiden avulla eikä tarvi käyttää kauheasti aikaa sen miettimiseen, missä välissä teen tuon ja tämän. Rullaava arki tuo tasapainon ja sujuvuuden tunnetta. Tykkään siitä, kaikki toki eivät.

Vierailija kirjoitti:

Osa ärsyyntyy ajatuksesta, että jonkun elämä voi olla omilla valinnoilla järjestetty epäarkiseksi. Arjen pitää erottua juhlasta, mitä tämä tarkoittaa? Tarkoitetaanko juhlalla sitten vain järjestettyjä juhlia kuten sukujuhlat? Onko tämä suomalainen kansallispiirre, puhe harmaasta arjesta jne.

No, en tiedä miten esim. ap järjestää sen elämänsä, mutta itse ymmärrän arjen niin, että se sisältää niitä samoja toistuvia elementtejä (esim. työt, kotityöt ja muut velvollisuudet). "Juhla" ei ole ainakaan minulle mitään välttämättä mitään sukujuhlia tai pakkanaaleja, mutta jotain siitä peruselämästä poikkeavaa. Esim. ravintolailta, joku matka, teatterissakäynti jne. asioita, joita nyt ei tehdä säännöllisesti ja joka päivä.

Arki-sanan päämerkitys on arkipäivän elämä; se, mitä vietetään, kun ei ole viikonloppu, loma tai juhlapäivä. Arjen sivumerkityksiä eli konnotaatioita ovat sen sijaan tasaisuus, tylsyys, turvallisuus ja toisteisuus. Eli kaikki meistä elävät arkea sanan päämerkityksessä, mutta joidenkin arki on tasaista puurtamista ja toisten ei.

Arkeen vaikuttaa elämäntilanne ja -asenne todella paljon. Esimerkiksi lapsiperhe-elämä on usein hyvin ohjelmoitua ja samanlaisena toistuvaa, koska rutiinien merkitys on pakostakin hyvin suuri. Muuten kaikesta tulee liian hankalaa. Lapsettomat voivat tehä päivistään vaihtelevampia helpommin. Tietysti on hyvin boheemeja vanhempia ja rutiineja rakastavia lapsettomia, mutta yleinen linja on tämä.

Itse pidän vaihtelevasta, vapaasta ja mukavasta elämästä, ja siksi lapsiperhe-elämä rutiineineen on minulle kauhistus.

Millaista ap:n arki on? haluan tietää.

Vierailija kirjoitti:

Toki joskus haetaan pizza tai mennään vaikka ravintolaan tai relaxlomalle mutta ei niin voi elää joka päivä vaikka haluaisi.

Jotkut kuitenkin elävät näin joka päivä. Esimerkiksi Helsingissä asuu paljon ihmisiä, jotka eivät laita koskaan ruokaa kotona, käyvät kulttuuririennoissa monta kertaa viikossa ja suhaavat ympäri Eurooppaa häkellyttävään tahtiin.

Arki = Negatiivinen adjektiivi. Luonnehtii valtaosaa ihmisen maksimissaankin noin 90-vuotta kestävästä ainutkertaisesta elämästä sekä kaikkein lähimmistä ihmissuhteista. Arkea voi välttää kuluttamalla ja toimimalla moraalittomasti.

-

Arki on se normaali onnellisuuden tila, jossa elämme kuin kalat vedessä huomaamatta sitä lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi rutiinien pitäisi olla inhottavia ja ankeita? Mulla on todennäköisesti jonkinlainen keskittymishäiriö, ja mun elämää on helpottanut huomattavasti se, että lasten hankkiminen vähän niin kuin pakottaa tiettyihin rutiineihin. Säännöllisyys helpottaa munkin elämää.

Itse taas vihaan rutiineja. Ne on aina olleet minulle vaikeita. Jo lapsena inhosin harrastuksia, joissa oli jonkin tietty pakollinen aika, jolloin piti ilmestyä jonnekin. Olen luonteeltani nopea ja aika kiivaskin. Teen kaiken joko täysillä tai en ollenkaan. En vain kestä kun on pakko siivota, pyykätä tai laittaa ruokaa vaikka ei huvittaisi yhtään. Harrastan liikuntaakin vähän sillä tavalla verenmaku suussa tai en ollenkaan. Tykkään kaikesta extreme-tyylisestä urheilusta. Ylipäätään tylsistyn todella helposti ja koen arjen rutiinit siksi raskaana. 

Minulla on keskiluokkainen asiantuntija-ammatti, mutta elän silti aika boheemisti. Esim. spontaani baarissa käynti viikolla ei ole minulle mikään ongelma, kunhan pääsee puolenyön maissa nukkumaan. Reissaan maailmalla pari kuukautta vuodesta, teen taidetta ja vietän vapaa-aikaa fiiliksen mukaan. En näe, mitä lisäarvoa tiukkojen päivärutiinien noudattaminen voisi antaa minulle. Työ on työtä, ja vapaa-aika on omaa aikaani.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on keskiluokkainen asiantuntija-ammatti, mutta elän silti aika boheemisti. Esim. spontaani baarissa käynti viikolla ei ole minulle mikään ongelma, kunhan pääsee puolenyön maissa nukkumaan. Reissaan maailmalla pari kuukautta vuodesta, teen taidetta ja vietän vapaa-aikaa fiiliksen mukaan. En näe, mitä lisäarvoa tiukkojen päivärutiinien noudattaminen voisi antaa minulle. Työ on työtä, ja vapaa-aika on omaa aikaani.

Sulla ei taida olla lapsia?