Kaksi lasta pienellä ikäerolla, keinoja mitkä asiat helpottavat elämää?

Mietit etukäteen esim. viikon ruokalistan. Lapset päiväunille yhtäaikaa ja silloin nukut joko itse tai teet jotain kivaa. Lapset mukaan kotitöihin.

vähäksi aikaa? Esim. pari kertaa viikossa muutamaksi tunniksi?



Sorry, oon vielä aika ulkona näistä asioista...



ap

Jos ei oma mies tai äiti niin vaikka MLL:n hoitaja.

Pitemmällä tähtäimellä: hanki vielä kolmaskin lapsi mahdollisimman äkkiä. Niin arki helpottuu ;)



Neljän äiti

Jos siis tällä hetkellä ei ole säännöllistä päivälepoaikaa.



Ylipäätään säännöllinen päivärytmi, on hyvästä kaikille - erityisesti aikuiselle. Helpottaa päivän sujumista varsinkin valvottujen öiden jälkeen. Alkuun voi mennä vaikka kellon tarkkuudella, se on toiminut ainakin minulla, kun olin jossain vaiheessa niin pihalla.



Rakenna päivään suvantovaiheita, jolloin on rauhallista vaikka ei nukuttaisikaan. Esim. leikkipuistossa voi kesällä myös loikoilla ja vaikka katsoa kirjoja varjossa puun alla - ei tarvitse juosta kouhottaa koko ajan. Ja tietenkin sama toimii myös uimarannalla:)

viikonloppuisin), mummot asuvat kaukana. Tuon MLL:n jo tiesinkin, soitinkin sinne jo. Kaikki tytöt varattuja, ovat kuulemma niin täystyöllistettyjä :(



Haluaisin helpotusta pitkällä aikavälillä, miten saa asiat arjessa sujumaan paremmin. Kiitos vastauksista!

että koska nämä lapset alkavat leikkiä keskenään? helpottaako se äidin roolia..?



poika 1,5 v ja tyttö nyt 2 kk



ap

Meillä kävi niin ,että vauveli köllötteli viltillä, punnersi ja kuolasi kuten aina, mutta oli samalla isompien lasten kotileikissä vauva, tai jättiläinen taikamaassa (playmobil-ukkeleiden keskellä).



Aika usein isompi huomaa, jos pienen tutti putoaa tms. ja osaa silloin jo vähän auttaa. Sitä kannattaa rohkaista ja kehua, sillä silloin vauvan kanssa olemisesta tulee tärkeä tehtävä:)

Siihen asti he vaan tappelevat keskenään!

Yhdessä ovat leikkineet siitä asti, kun kuopus oppi ryömimään isomman perään kolmekuisena. Ikäeroa alle 2 vuotta.

en yrittänyt väkisin säntäillä mihinkään.

mutta meillä pienellä ikäerolla vanhemmat pojat. Arki helpottui välittömästi, kun pienempi alkoi viihtyä lattialla ja katseli kun isompi leikki.



Vaati välillä kurinpalautusta siitä, että toista ei lyödä ja käsistä ei oteta leluja, mutta muuten meni niin kivasti. Siinä pystyi itse lukemaan päivän lehden ja juomaan kahvit rauhassa. Sekin jo auttoi.



Kun aikaa kuluu vielä vähän siitä, saat olla vain sivusta katsoja. meillä ainakin leikkejä riittää vieläkin niin, että ei tarvi äidin olla mukana muutakuin välillä ehkä tuomarina tai sovittelijana.. nykyään en niinkään sitäkään, kun ilmoitin lopettavani sen viran. on sen verran hankala tehtävä jos ei ole ollut koko aikaa paikalla (tuo teki niin, enpäs....)





Ja päiväunet tosiaan minäkin sovittelin samaan aikaan niin pian kuin pystyin. Silloin sain itsekin nukuttua.

Aah, kuinka kaipaankaan sitä tilannetta kun päivällä nukuttiin vierekkäin kaikki kolme ja kun siitä ihanasta unesta heräiltiin yhtä aikaa ja kikateltiin.. pojat oli äitin kainalossa.

(huoh! haluaisin sen ajan takaisin...)



Mulla oli tismalleen sama tilanne kuin sulla. Ylityöllistetty-yrittäjä-mies ja mummot ei ollu käytettävissä.



Hih, joskus hymähtelinkin niille äideille, joilla yksi lapsi ja mies neljältä joka päivä kotona ja viikonloput aina vapaana ja kesälomat ym. pyöri ja hänellä oli niiiiin raskasta. eihän toisen väsymystä voi tietysti vähätellä,mutta kun on ihan yksin kaiket päivät on se vähän eri asia...



voimia sulle! Mun ihanaiset poikaset on jo viidennellä ja kolmannella luokalla koulussa.. ja nuorin poika eskaria lopettelee.



-päivä kerrallaan-

Pienempi nukkuu vielä toisetkin päikkärit, joita isompi ei nuku. Yöllä nukkuvat samassa huoneessa. Kannataa panostaa vauvan yönukkumiseen.

Mä tein niin, että rytmitin vauvan päivän isomman rytmiin. Ruokailut, päikkärit yms. isomman mukaan. Eli kun vauva kävi aamupäiväpäikkäreille, mä olin isomman kanssa myös ulkona. SItten herätin vauvan ja mentiin koko porukka sisälle syömään. Sain sitten molemmat samaan aikaan iltapäiväunille. Sen ajan päivässä (2-3h) sain itselleni. Välillä nukuin, luin tai söin ruokani rauhassa, tms., mutta en tehnyt kotitöitä.



Meillä siis auttoi, että rytmitin vauvan muiden rytmiin ja pidin isommallakin rytmistä kiinni melkein minuutilleen. Mulla on mies reissuhommissa, eikä siitä arkena paljon apua ole eli tiedän kuinka rankkaa voi olla. Vauvan yötkin voivat parantua, jos päivällä on todella säännöllinen rytmi. Iltatoimet myös samanlaisiksi.



Nyt kolmannen kanssa pääsenkin jo helpolla, kun isommat on jo 8v ja 7v.

Meillä helpotti se että pidin kuopusta paljon liinassa. Samalla voii helposti syöttää esikoisen, laittaa pyykkejä jne. Eikä tarvinut kokoajan vahtia että tekeekö esikoinen jotain vauvalle (onneksi ei tehnytkään kuin kerran läpsäisi).



Esikoista varten " tavarakätköjä" esim. vauvan hoitopöydän lähettyville ym paikkoihin. Siitä on helppo antaa jotain harvemmin katseltavaa kun tulee tiukka tilanne (tyhjä ketsuppipullo sisällä makarooneja, avaimenpeä jne).



Jätä turhat työt pois väliaikaisesti. Ikkunoita ei tartte pestä joka vuosi jos ei kerkeä ja jaksa eikä siitä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa.



Avusta vielä että onko naapurustossa mummoja, pappoja, tätejä, teinejä, lapsia joita voisit pyytää esikoiselle leikkikaveriksi. Siis vaikka olisit itse paikalla niin esikoinen varmasti nauttisi " leikkikaverista" ja jos homma toimii niin myöhemmin voisit jättää hetkeksi vaikka kaksinkin. Minä ainakin olen aktiivisesti tutustunut naapureihin ja joskus on naapurin pariskunta käynyt kävelylenkillä niin että ottivat meidän lapset vaunuilla mukaan. Onhan siinäkin tunnin lepoaika...



Tsemppiä, kyllä se helpottaa !



t. äiti ja lapset 2v ja 3,5v jo