Lue keskustelun säännöt.
Lasten liiallinen itsenäistäminen
Tobyann
30.03.2016 |
Lapseni on 20 ja 23 v ja asuvat molemmat vielä kotona, tytär äidin ja poika isän kanssa samalla asuinalueella (ollaan erottu). Vierailevat vuorotellen molempien jääkaapilla. En ole ajatellut että asiassa olisi mitään outoa, koska molemmat vielä opiskelevat ja matkustelevat paljon, toinen yliopistovaihdossa USAssa ja toinen menossa kesätöihin Espanjaan. Mielestäni kotona asuminen on tässä tilanteessa tosi hyvä juttu, vaikka aikuisia ovatkin. Olisi ihan älytöntä tyrkätä heitä jonnekin omaan kämppään vuokra- ja toimeentulotuen piiriin.
Minua mättää suunnattomasti Suomessa vallitseva ajatustapa että mukulat pitää saada mahdollisimman itsenäisiksi mahdollisimman nopeasti. Miksi ihmeessä kasvatamme yksinäisiä ja turvattomia lapsia? Mielestäni italialainen malli on paljon parempi. Saavat olla Maman ruokakaapilla ihan niin kauan kuin haluavat. Tykkään heistä ja heidän seurastaan.
Jotkut vanhemmat vaativat jo ekaluokkalaisilta suunnatonta itsenäisyyttä, kulkemista yksin kouluun ja kotiin ja harrastuksiin. Omien välipalojen valmistamista. Eräs Argentiinalainen työkaverini asui kaksi viikkoa Suomessa hotellissa ja oli järkyttynyt, kun kauppakeskuksissa kulki alle 10 vuotiaita lapsia yksinään. Hän kysyi minulta kauhuissaan: missä ovat heidän vanhempansa. Eikö kukaan välitä heistä?
Asiaa voi selittää sillä että Suomessa on turvallista. Lapsi ei ryöstetä tai raiskata. Mutta silti olin vähän nolo maani kulttuurista. Lapset ovat tärkein voimavaramme, tulevaisuutemme. Kulttuuri, joka ei huolehdi loppuun saakka lapsistaan, ei selviä. Ymmärrän argentiinalaisen ajatusmallin: 10 vuotiaitten lasten ei kuulu hengailla yksin päiväkausia ostoskeskuksissa. He tarvitsevat vanhemman ohjausta ja tukea ja välittämistä. Lapsi ei ole aikuinen.
Kommentit (7)
No höh, just iloitsin kun oma 13-vuotias menee huomenna tuöpaikkahaastatteluun 👍. Saa silti asua kotona vaikka paikan saisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öh kirjoitti:
Sun lapsesi ovat aikuisia.
Ööö... entä sitten?
ei ap
Itse olen juuri tuollaisen kasvatuksen tulos; muistan eka luokalla kuinka tein itse aamupalan ja lähdin kouluun ilman vanhempien soittoja. Kaverin kanssa nähtiin risteyksessä. Koulusta tullessa siivosin monesti pentukoiran jätökset, tein välipalan ja näin kavereita. Vanhemmat välillä kyseli läksyistä, useimmiten eivät.
Myöhemmin muistan olleeni jo kolmosluokalta (eli juuri tuolta 9-10v) asti kova menemään, silloin tosin vielä hengailtiin koulun tai päiväkodin pihalla ja leikittiin hippaleikkejä ja isommalla lapsiporukalla jonkun pihassa tai vaan pyöräiltiin ympäri kylää.
Mitä minusta tuli? Lukio loppui keskiarvolla 9,2, pääsin opiskelemaan haluamaani yliopistoon, vaikka vanhemmillani ei ollut edes hajua milloin haen ja miten. Nyt olen itsenäinen 25-vuotias, joka on osannut ekoista kesätöistä asti hoitaa verokortin ja -ilmoituksen, ottaa itselleen tarvittavat vakuutukset, avata uusia tilejä, hakea lainaa. Opiskelut loppusuoralla ja vakipaikka uskomattoman hyvällä palkalla ja työehdoilla nyt jo plakkarissa. Kaiken tämän olen itse hoitanut ja esimerkiksi netistä tietoa etsien. En kuitenkaan ole koskaan tuntenut, etteivät vanhempani auttasi tai tukisi - en vain ole ehkä edes kaivannut tai pyytänyt sitä apua itse.
Monta kausnista ja kannatettavaa asiaa huomioit Ap . On pienten lasten vanhempien kannalta ainakin yksi iso ongelma. - Suomessa perhe elämä rakentuu kahden tulon saajan malliin. Kyllä minä miehenä olsin valmis jäämään kotiin hoitamaan lasta, jos sellaisia joskus saan. Mutta kuinka pitkäkäsi aikaa. En tiedä.
Sen tiedän, että vain yhden tulon saajan tuloilla on melko raskasta elää tässä maassa, vaikka paljon onkin ihan hyvin pärjääviäkin yksinhuoltajia, jotka saattavat parhaassa tapauksessa pärjätä taloudellisesti paremmin yksin huoltajan kuin elää edesvastuuttoman kumppanin kanssa lapsiperhe arkea yhdessä.
Toisaalta kyse ei ole "vain" rahasta. Monet meistä ovat omaksuneet itsenäisen elämisen mallin jossa kotiin jäämistä ja vain toisen varaan jäämistä ei osaa pitää vaihtoehtona, koska mm. itseä miellyttävä seura puuttua tai nautitaan -eikä siinä minusta mitään pahaa ole- työn teosta. - Kodin pyörittäminen kun ei kaikille tuota esimerkiksi sanosinko älyllistä tyydytystä. Ja useimmille kuitenkin kotiin jääminen lasten kanssa on vain välivaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä maman ruokapöydässä käydä kylässä, ei siellä tarvitse aikuisena asua 😊
Sun lapsesi ovat aikuisia.