Lue keskustelun säännöt.
oletko kuullut tai tiedätkö dissosiaatiohäiriöstä?
28.03.2016 |
Lähinnä kiinnostaa millaisin oirein tuo diagnoosi on tullut. Ja ovatko oireet poistuneet vai onko jotain joka pysyy ja pysyy ja sen kanssa on vain opittava elämään.
Itsellä tuo häiriö todettu ja olenkin joutunut siihen asemaan että kaikki vaivat flunssasta lähtien laitetaan tuon piikkiin. Meidän paikkakunnalla edes psykiatrinen puoli ei osaa auttaa. He epäilevät että osa oirehdonnastani johtuu ihan somaattiselta puolelta mutta eivät saa ääntään kuuluviin. Olen saanut niin p...aa kohtelua terveydenhuollossa etten uskalla hakea apua mihinkään. Tämä on johtanut kohdallani syvään masennukseen.
Kommentit (67)
Onko sulla siis myös masennus diagnosoitu`
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diagnoosin sain kun sattumalta kerroin vapaasti elämästäni eli kertomalla, miten elän "kaksoiselämää". Siis että fiksu puoleni ei hyväksy sitä, mitä "kaksoiselämässäni" teen. Sitä kautta psykologi osasi mennä syvemmälle siihen, että olen usein ajatuksissani, olen kokenut traumatisoivia asioita, miten en muista paljoakaan lapsuudestani ja nuoruudestani jne.
Psykologit lääkärit ja terapeutit sijoittuivat itse narsistisimpiin ammatteihin kärkipäästä! Tämä helpottaa varmaan, niillä on tarve diagnosoida siksi juuri!
Joo oon varmaan kaheli. Ei vaan mulla toi näyttäytyy fyysisillä oireilla kuten tajuttomuus-kouristuskohtauksilla. Sen voi laukaista vaikka kova kipu. Nää tulee kun tulee eikä niille mitään voi. Pahimmillaan loukkaan itteni pahastikin. Mä en voi estää mitenkään noita kohtauksia. Ja juu masennus on dignosoitu nyt hiljattain. Ja sairastanut olen vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo oon varmaan kaheli. Ei vaan mulla toi näyttäytyy fyysisillä oireilla kuten tajuttomuus-kouristuskohtauksilla. Sen voi laukaista vaikka kova kipu. Nää tulee kun tulee eikä niille mitään voi. Pahimmillaan loukkaan itteni pahastikin. Mä en voi estää mitenkään noita kohtauksia. Ja juu masennus on dignosoitu nyt hiljattain. Ja sairastanut olen vuosia.
No dissosiaatiohäiriö ei todellakaan tarkoita GM.kohtauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo oon varmaan kaheli. Ei vaan mulla toi näyttäytyy fyysisillä oireilla kuten tajuttomuus-kouristuskohtauksilla. Sen voi laukaista vaikka kova kipu. Nää tulee kun tulee eikä niille mitään voi. Pahimmillaan loukkaan itteni pahastikin. Mä en voi estää mitenkään noita kohtauksia. Ja juu masennus on dignosoitu nyt hiljattain. Ja sairastanut olen vuosia.
No dissosiaatiohäiriö ei todellakaan tarkoita GM.kohtauksia.
Syistä oleellisia oli jäänyt artikkelista pois. Ei aina traumaperäinen, voi liittyä esimerkiksi tiettyyn epilepsian muotoon. Silti dissosiaatiolla ei ole mitään tekemistä tajuttomuuskouristusten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sen suuntaista oirehdintaa ollut. Sain ensin diagnoosiksi skitsofrenian. Parin vuoden päästä sain vasta hoitajat uskomaan, ettei ole totta. Mulle annettiin monia erilaisia neurolepteja tuolloin, mutta eivät auttaneet mitään. Sitten sain puhuttua itselleni masennuslääkkeen ja se auttoi aika hyvin, jolloin diagnoosikin muuttui. Tosin vain psykoottiseksi masennukseksi, koska lääkäri ei edelleenkään suostunut myöntämään, etten ole psykoottinen ja silloin otin vielä neuroleptejakin (olin alaikäinen ja laitoksessa). Myöhemmin kokeilin olla vain masennuslääkkeillä ja olo oli miljoona kertaa parempi kuin koskaan neurolepteja syödessä.
Epätodellinen olo ei kuitenkaan koskaan mennyt pois. Se on ollut jo monta vuotta päällä. Silloin tällöin tulee myös unohdeltua asioita. Pelottavaa joskus kesken puheenkin unohtaa mitä olin sanomassa. Menneisyydessä on monia tärkeitä tapahtua, joita en muista. En usko, että tämä nykyinen psykoottinen masennus on oikea vaan jotain traumaperäistä. Jonkin tasoinen dissosiaatiohäiriö. En kuitenkaan nykyään käy terapiassa tai ota lääkkeitä. Oon jo aika hyvin oppinut olemaan pelkäämättä tätä oloa ja osaan silloin tällöin jopa nauttia irtonaisuudesta. En jaksa enää mitään sairaanhoitajan juttutuokioita, joista ei ole mitään apua. En jaksa tapella diagnoosista. Psykoterapiaa en koskaan saanut. Ja luultavasti pitäisi käsitellä traumat, että tämä lähtisi pois. En nyt siis juurikaan muista. Tiedän lapsuuteni aika pitkälti vain muiden suusta kerrottuna. Jotain asioita on tullut mieleen nyt vanhempana eikä ne tosiaan ole mukavia. Pelottaa, että mitä ne muut unohdetut muistot pitää sisällään. Senkään takia en edes pidä parantumista vaihtoehtona. Ehkä joskus uskalla kohdata asiat.
Tsemppiä sulle ap. Vaadi sitä hyvää kohtelua. Dissosisaatiohäiriöt ei vaikuta olevan Suomessa kovin tunnettuja vaikka aika monet kokee elämässään joskus dissosisaatio oireita. Toivottavasti tietoisuus lisääntyy.
On; tällä hetkellä se näkyy samoin kuin ap:lla paitsi minulla on jotenkin useita elämiä. En ole vielä päässyt niin pitkälle että voisin ikään kuin kommunikoida osien kanssa, kuulen vain kun ne keskustelee keskenään. Tämän vuoksi epäiltiin myös skitsofreniaa. Olen kyllä onneksi päässyt nyt terapiaan joka on erikoistunut juuri tähän häiriöön, 10 vuoden väärien diagnoosien ja hoitojen ja todella sekavan elämän jälkeen. Huomaa todella eron aiempiin hoitoihin verrattuna; eihän syöpäkään parane jos sitä hoidetaan pelkällä buranalla (vaikkapa jännityspäänsärky- diagnoosilla.) Mulla on myös masennus. Luulen etten ikinä ole täysin integroitunut mutta uskoisin että jossain vaiheessa jäljellä olevat oireet tulee kuitenkin siedettäväksi minkä kanssa voi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap jälleen. Mä lähinnä haluan kuulla onko täällä muita. Tää on sellainen aihe jota ei edes lääkärit hallitse. Mä oon sellaisessa tilanteessa nyt että somaattinen ja psykiatrinen puoli taistelevat keskenään siitä mikä mua vaivaa. Just kun mä hyväksyin itekin et oon vaan hullu niin psykiatrian puoli esittää että taustalla onkin somaattinen sairaus. Mikä? No sitä ei koskaan saada selville kun vaan taistellaan keskenään. Mutta mä koen ikäväksi olla siinä välissä.
Vierailija kirjoitti:
Ap jälleen. Mä lähinnä haluan kuulla onko täällä muita. Tää on sellainen aihe jota ei edes lääkärit hallitse. Mä oon sellaisessa tilanteessa nyt että somaattinen ja psykiatrinen puoli taistelevat keskenään siitä mikä mua vaivaa. Just kun mä hyväksyin itekin et oon vaan hullu niin psykiatrian puoli esittää että taustalla onkin somaattinen sairaus. Mikä? No sitä ei koskaan saada selville kun vaan taistellaan keskenään. Mutta mä koen ikäväksi olla siinä välissä.
Jos on somaattinen niin hyvin todennäköisesti temporaaliepilepsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No näin mulle on noi tajuttomuuskouristuskohtaukset diagnosoitu. Psykiatrian puoli epäilee epilepsiaa mutta kun kun... Niin se taistelu. Mut on monet kerrat kuskattu päivystykseen ja lääkitty lanssissa kohtauslääkkeillä. Mutta diagnoosi on mikä on.
Ap
Kuulin ensimmäisen kerran, kun googlailin epätodellisia olojani, joita on ollut jo vuosia. Tutustuttuani häiriöön enemmän, löydän paljon yhtäläisyyksiä omiin oireisiini. Olen juuri hakeutunut hoitoon, muutamia psykologin käyntejä takana ja tarkoitus aloittaa psykoterapia.
Mulla tulee usein noita epätodellisia oloja, tuntuu kuin ei olisi omassa kehossaan tai ei tunnista itseään, äänet kuuluu jotenkin kaukaa yms. Ja outoja puutumistiloja myös.
Lisäksi en tunne omia muistojani, ne ei tunnu omilta. Voin kertoa mulle tapahtineista asioista ilman, että koen tai tunnen mitään. Tuntuu kuin luennoitsisi jonkun muun elämästä. Plus viimeksi psykiatri mainitsi, että mun parisuhteeseen liittyvät vihakohtaukset (suuttuessani saatan menettää kontrollin kokonaan, en ole itseni ja hikoilen enkä pysty hengittämään jne) ovat melko varmasti dissosiaation oireita.
Pelottaa jo valmiiksi terapia, mutta toisaalta haluan parantua.
N20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on kanssa tuo, oireet mistä tuo lopulta tunnistettiin oli nopeasti sahaavat mielialat (esim. vahva pelko/paniikki) joka loppuu kuin seinään enkä muista mitä ajattelin sen aikana. Ylipäätään se että unohtelen paljon asioita nykyisyydessä ja menneisyydessä, mitä normaalit ihmiset muistaisivat. Terapia alkoi vasta puoli vuotta sitten mutta oireet on itseasiassa vain pahentuneet (varmaan johtuen osittain siitä että lääkkeet loppuivat samoihin aikoihin enkä ole saanut haettua reseptin uusintaa). Tai sitten terapia pahentaa tätä kun traumoja pitää käydä uudestaan läpi...
Ap., mitä EEG kertoo? MRI? Muut neurologiset tutkimukset? Siis onko neurologi asettanut sinulle epidiagnoosin?
Vierailija kirjoitti:
No näin mulle on noi tajuttomuuskouristuskohtaukset diagnosoitu. Psykiatrian puoli epäilee epilepsiaa mutta kun kun... Niin se taistelu. Mut on monet kerrat kuskattu päivystykseen ja lääkitty lanssissa kohtauslääkkeillä. Mutta diagnoosi on mikä on.
Ap
Hae kaikki tieto temporaali- eli ohimolohkoepilepsiasta. Kun jaksaa googlailla löytyy laajojakin oireiden kuvailuja, eikä vain "perus". Tappele. Vaadi kaikki tutkimukset. Raskas matka mutta kannattaa kulkea jos epäilyksiä on.
t. entinen "psyyke"potilas, nykyinen neurologian puolen asiakas
Vierailija kirjoitti:
Ap., mitä EEG kertoo? MRI? Muut neurologiset tutkimukset? Siis onko neurologi asettanut sinulle epidiagnoosin?
Mistä ihmeestä tuollaista päättelit? Kertoo että psykan puoli epäilee somaattista.
-ei ap-
Vierailija kirjoitti:
Ap jälleen. Mä lähinnä haluan kuulla onko täällä muita. Tää on sellainen aihe jota ei edes lääkärit hallitse. Mä oon sellaisessa tilanteessa nyt että somaattinen ja psykiatrinen puoli taistelevat keskenään siitä mikä mua vaivaa. Just kun mä hyväksyin itekin et oon vaan hullu niin psykiatrian puoli esittää että taustalla onkin somaattinen sairaus. Mikä? No sitä ei koskaan saada selville kun vaan taistellaan keskenään. Mutta mä koen ikäväksi olla siinä välissä.
Niin ja on täällä muita lisäksesi
t.se psykiatrien hoidosta neurologien hoitoon siirtynyt (varmalla diagnoosilla)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap., mitä EEG kertoo? MRI? Muut neurologiset tutkimukset? Siis onko neurologi asettanut sinulle epidiagnoosin?
Mistä ihmeestä tuollaista päättelit? Kertoo että psykan puoli epäilee somaattista.
-ei ap-
No ap.varaa sitten ajan neurologille, siitä ne lähtevät, tutkimukset. Yksityissektorilla hieman hinnakasta, mutta ei tarvitse odotella.
T. Vajaa vuosi sitten epidiagnoosin saanut
Eli olet joku kaheli vai?