Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tein hautaustestamentin
28.03.2016 |
Laitoin, ettei saa kutsua kuin perheenjäsenet, eli puoliso ja lapset ja minun veljet. Ei muita. Oli teidän mielestänne vaikka kuinka itsekästä, niin sama kuin äskettäin kuollut lähisukulainen: Joka ei eläessään käy, ei tartte tulla haudallekaan itkemään (yksipuolisesti on käyty, en osaa sanoa, toivotaanko, kun kerran ei meillä käydä). Tuhkaus, niin ei tartte edes arkunkantajiksi ketään. Tässä seurakunnassa ei ainakaan tuhkattavien arkkuja tarvitse kantaa.
Kommentit (3)
Anoppi ei ollut tehnyt varsinaista hautaustestamenttia, mutta esittänyt toiveen, että hautajaisiin vain lähimmät. Tällä periaatteella olimme järjestelemässä hautajaisia, ja kutsuttiin myös anopille läheinen miehen isän sisko. Tämä täti sitten rupesikin soittelemaan sukulaisia pitkin poikin ja kutsumaan heitä hautajaisiin. Ja "kutsutut", ottamatta yhteyttä anopin lapsiin, ilmestyivät hautajaisiin. Ihmiset, jotka eivät yhteyttä anoppiin olleet pitäneet vuosikausiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siunaustilaisuus on avoin tilaisuus, jonne voi tulla itse asiassa kuka vain, mutta muistotilaisuus on sitten yksityistilaisuus, jonne osallistumista voi rajata. Kakkosen kertomassa tilanteessa esim. olisi voinut siunauksen jälkeen todeta, että muistotilaisuuden pidämme vain perheen kesken. Kiitos, kun kunnioititte vainajan muistoa ja osallistuitte siunaustilaisuuteen. Tämähän on usein myös tyyli kuolinilmoituksissa. Ilmoitetaan, milloin ja missä vainaja siunataan. Sitten todetaan, että muistotilaisuus vain lähimpien kesken tai erikseen kutsutuille. Joku tietysti vetää porot nokkaansa tuollaisesta, mutta se on hänen ongelmansa.
Olen ollut kerran sellaisissa hautajaisissa, joissa saattajia oli vain kuusi, sen lisäksi tietysti pappi, kanttori, suntio ja hautaustoimiston järjestämät kantajat. Leski ei halunnut edes muita sukulaisia, joita sentään olisi ollut kohtalaisen pieni määrä. Muistotilaisuus pidettiin meidän kuuden saattajan kesken, lisänä vain tuttu kahvinkeittäjä. Niiden hautajaisten jälkeen aloin miettiä, eikö loppujen lopuksi ole suru raskaampi kantaa, jos jakajia on niin vähän. Jollakin tavalla olen kokenut sellaiset hautajaiset ja muistotilaisuudet lohdullisemmiksi, joissa osallistujia on enemmän. En tarkoita mitään satojen vieraiden joukkoja, vaan tuollaista 20-50 hengen tilaisuutta. Vaikka vainaja oli ollut läheinenkin, niin hänen kuvansa monipuolistuu, kun muistoja kertomassa on useita ihmisiä vainajan eri elämän vaiheista.
Alue: Aihe vapaa
Appiukolla oli hautaustestamentti ja olipa helppoa järjestää hautajaiset. Taidan tehdä itsekin, eipähän tartte omaisten miettiä.