Lue keskustelun säännöt.
Tuhoaako tietokonepeli seksielämämme? Vai johtuuko synnytyksestä?
26.03.2016 |
Siinäpä se kysymys tulikin. Olemme olleet nyt n. 3,5v yhdessä, siitä ajasta asuttu yhdessä hiukan vajaa 3v, naimisissa n.2v, yhteinen lapsi syntyi n.3kk sitten. Ikää minulla 21v ja miehellä 22v.
Tilanne meillä siis on nyt se, että kun mies herää, käy vessassa ja tupakalla, jonka jälkeen istuu koneen ääressä pelaamassa jotakin peliään yömyöhään asti. Eipä oikein sitten muuta teekään, välillä käy tupakalla ja syömässä ja sitten jatkaa. Se on ollut aina hiukan vähemmän tai enemmän tällaista. Vasta tänä vuonna olen alkanut miettimään, voisiko miehellä olla peliriippuvuus, ennen ei ole tullut mieleen sellaista. Jos sanon jotakin miehelle kun pelaa, ei kuule eikä näe mitään. Saan odottaa vastausta ainakin 5minuuttia, ihan sama mitä kysyn tai sanon. Ja aina "ootas vähän mulla on pahasti kesken tässä".
Sitten, olen palautunut hyvin synnytyksen jälkeen, repeämiä tuli vähän, seksi sujuu hyvin, liukastettakaan ei olal tarvittu kertaakaan, seksin alussa nipistää aina vähän vanhaa haavaa, mutta vain sekunnin verran, joten se ei haittaa. Mies on omien sanojensa mukaan pitänyt seksistä synnytyksen jälkeen eikä ole valittanut paikkojen löysyydestä tmv. Kaiken pitäisi siis olla ok, totta kai minulla vielä on kiloja raskaudesta, muttei paljoa ja mies on muutenkin kehunut ulkonäköäni synnytyksen jälkeen.
Mutta sitten itse ongelmaan, mies torjuu aloitteeni melkein joka kerta. Läheisyyttä saa olla muuten, mutta jos mies huomaa minun haluavan seksiä, hän torjuu minut milloin milläkin syyllä. Eilen viimeksi illalla syy oli "ei nyt kun just pääsin istumaan tähän". Suomeksi siis "just pääsin takas pelaamaan". Oli kerrankin tehnyt hiukan muutakin kuin pelannut, ulkona heitellyt puita tunnin verran siis.
En ymmärrä mikä tässä oikein on ongelmana. Raskaus aikana ongelmana oli minun haluttomuuteni, mutta yritin silti harrastaa miehen kanssa seksiä ja kyllähän itsekin lopulta innostuin kun vain aloitettiin lämmittelemään. Vain harvoin mies ei torju alotteitani.
Onko se nyt tuo peli, joka tuhoaa seksielämämme? Veikkaan vahvasti sitä, mutta mistä minä tiedän mitä mies minusta ajattelee päässään.
Kommentit (77)
Miksi olette noin nuorina menneet naimisiin ja tehneet lapsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin siksi tuon pelin osuutta tässä asiassa, että mies on aina pelannut ja paljon. Viime vuoden lopusta olen sitä enemmän tarkkaillut, kun siitä on tullut niin kovin tärkeä. Ja miehen on hirveän vaikea tehdä MITÄÄN muuta kuin pelata. Kun ollaan asioillakin, tuskailee koko ajan ja valittaa kuinka hidas olen. Heti kun päästään kotiin melkeinpä ryntää takaisin koneelle.
Tässä n. kuukausi takaisinpäin meidän piti lähteä kahdeksi päiväksi kotoa, ja mies VIIKON verran "järjesteli" asioita siellä pelissä, ettei vaan "mene kaikki työ siellä hukkaan".
Ennen ei ole ollut tällaista. Luulen, ettei itse edes ymmärrä tekevänsä näin ja että kuinka tärkeä se peli hänelle on. Olen hänen kanssaan puhunut monesti asiasta, sanoo vain aina että kyllä hän voi olla pelaamatta, mutta mitä muutakaan tekisi.
En ole pelaamista vastaan, mutta olisi mukava kun tekisi edes joskus jotakin muuta. Ei oikeastaan hoida vauvaakaan, jos pyydän sen hetken katsomaan kun käyn suihkussa, tai että ottaa yhden syöttökerran päivällä (hoidan kaikki yö syötöt ja pääsääntöisesti myös päivät), siitä huokailusta ja tuskailusta, yleensä myös tiuskimisesta ei tule loppua ennen kuin palaan "vahtivuoroon".
Puhuttiin kyllä ennen lasta hyvin kaikki asiat selviksi vauvan hoidossa ja muussa, mutta sitten peli astui kuvioihin isommassa mittakaavassa raskauden aikana. Olen oikeasti myös huolissani vauvan ja miehen suhteen kehittymisestä. Vauva ei oikeastaan edes hymyile isälleen, mutta minulle nauraa ääneenkin. Kyseessä on vielä poikavauva, joten isän rooli olisi vieläkin tärkeämpi. Toisaalta olen miettinyt tuossa vauva asiassa sitä, että olisiko miehen lapsuudella vaikutusta asiaan. Anoppini kuulemma mielivaltaisesti lopetti salaa ehkäisyn, joten mieheni isä pakotettiin isäksi, mutta hän ei halunnut olla isä, joten maksoi vain elatusmaksut. Mietinkin, että voisiko johtua siitä, ettei miehellä itsellään ollut isää, niin ei "osaa" olla isä tai ei tiedä miten olla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette noin nuorina menneet naimisiin ja tehneet lapsen?
Mitä se sinulle kuuluu? Jotkut nyt voivat löytää hyvän kumppanin jo aikaisessa vaiheessa.
ap
Oikeasti hei nyt. Eihän toi ole mitään elämää! Toinen istuu koneella ja toinen hoitaa kaiken itsekseen. Nyt nostatte kissan pöydälle ja keskustelette siitä mikä on tärkeää. Jos tilanne jatkuu tollasena tulet sinä ennen pitkään katkeroitumaan ja suhteenne leviää käsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa erota ajoissa, muuten lapsi oppii tuntemaan isästään vain selän. Kun olet nuori niin ehdit vielä saamaan osallistuvankin miehen ja lapsi isähahmon.
Vierailija kirjoitti:
Mietin siksi tuon pelin osuutta tässä asiassa, että mies on aina pelannut ja paljon. Viime vuoden lopusta olen sitä enemmän tarkkaillut, kun siitä on tullut niin kovin tärkeä. Ja miehen on hirveän vaikea tehdä MITÄÄN muuta kuin pelata. Kun ollaan asioillakin, tuskailee koko ajan ja valittaa kuinka hidas olen. Heti kun päästään kotiin melkeinpä ryntää takaisin koneelle.
Tässä n. kuukausi takaisinpäin meidän piti lähteä kahdeksi päiväksi kotoa, ja mies VIIKON verran "järjesteli" asioita siellä pelissä, ettei vaan "mene kaikki työ siellä hukkaan".
Ennen ei ole ollut tällaista. Luulen, ettei itse edes ymmärrä tekevänsä näin ja että kuinka tärkeä se peli hänelle on. Olen hänen kanssaan puhunut monesti asiasta, sanoo vain aina että kyllä hän voi olla pelaamatta, mutta mitä muutakaan tekisi.
En ole pelaamista vastaan, mutta olisi mukava kun tekisi edes joskus jotakin muuta. Ei oikeastaan hoida vauvaakaan, jos pyydän sen hetken katsomaan kun käyn suihkussa, tai että ottaa yhden syöttökerran päivällä (hoidan kaikki yö syötöt ja pääsääntöisesti myös päivät), siitä huokailusta ja tuskailusta, yleensä myös tiuskimisesta ei tule loppua ennen kuin palaan "vahtivuoroon".
Puhuttiin kyllä ennen lasta hyvin kaikki asiat selviksi vauvan hoidossa ja muussa, mutta sitten peli astui kuvioihin isommassa mittakaavassa raskauden aikana. Olen oikeasti myös huolissani vauvan ja miehen suhteen kehittymisestä. Vauva ei oikeastaan edes hymyile isälleen, mutta minulle nauraa ääneenkin. Kyseessä on vielä poikavauva, joten isän rooli olisi vieläkin tärkeämpi. Toisaalta olen miettinyt tuossa vauva asiassa sitä, että olisiko miehen lapsuudella vaikutusta asiaan. Anoppini kuulemma mielivaltaisesti lopetti salaa ehkäisyn, joten mieheni isä pakotettiin isäksi, mutta hän ei halunnut olla isä, joten maksoi vain elatusmaksut. Mietinkin, että voisiko johtua siitä, ettei miehellä itsellään ollut isää, niin ei "osaa" olla isä tai ei tiedä miten olla.
Älä ylianalysoi ja etsi mutkikkaita syitä tilanteelle. Miestä nyt vain ei kiinnosta tämä uudenlainen elämä. Puhuminen ei auta kovin pitkälle edes ammattiavun kanssa, joten alapa valmistella itsellesi ja pojallesi kahdenkeskistä tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et maininnut töitä, onko mies työttömänä kotona tietokoneen ääressä?
Normaali 3kk vauvan isä olisi siinä määrin myyty jälkeläisestään että pelaaminen ei kiinnostaisi. Nyt miehesi pakenee elämäänne.
Olette perhe-elämän alkuvaiheessa. Haluatko tuollaisen asetelman loppuiäksesi: sinä hoidat lapsen ja talouden, mies pakenee tilannetta.
Onko miehessä hyviä puolia?
Ja vielä: jos olette yhdessä menneet naimisiin ja sopineet lapsen tulosta, sinulla on täysi oikeus olettaa että huusholli ja ipana hoidetaan yhdessä. Vuosi on kuitenkin 2016, ei 1956. Jos tällainen ei onnistu tai mies hoida osuuttaan muulla tavoin, kannattaa miettiä millaisia kompromissejä olet valmis tekemään elämässäsi.
Tämä tilanne on aivan kamala. Muuten kyllä suhde on hyvä, mutta tuo peli tuntuu pilaavan kaiken muun hyvän. En tahtoisi erota "turhaan" mutta tahdon lapselle hyvän isän. Puhuin tästä vakavasti miehelle jossakin kohtaa, sen jälkeen kun ymmärsi että pidän häntä huonona isänä, alkoi edes vähän ottaa kontaktia lapseen itse. Se riitti minulle, kunnes tajusin kuinka vähäistä se silti oli. Se vain tuntui isolta määrältä täysin nollan jälkeen.
Olen puhunut miehen kanssa joitakin kertoja, mutta hän ei näe ongelmaa. Sanoo kyllä, että teen liikaa kotitöitä ym. ja kieltää tekemästä niin paljon töitä. Mutten tiedä, kuka ne sitten hänen mielestään hoitaisi, kun ei hänkään niitä ole valmis tekemään.
Olen myös ajatellut tähän asti, että tilanne helpottaa kun lapsi vähän kasvaa ja alkaa liikkumaan jolloin myös mies voi ottaa enemmän kontaktia ja leikkiä jne. Mutten tiedä uskallanko odottaa sinne asti. Olen myös syyttänyt hormoneja, että kuvittelen suurimman osan, mutten itsekään usko siihen. Pitkälti syytän tilanteesta itseäni, koska pelkään että jotenkin tietämättäni olen ajanut miehen pelaamaan. Seksittömyydestä syytän raskauskiloja.
En enää tiedä mitä ajatella tai mihin uskoa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et maininnut töitä, onko mies työttömänä kotona tietokoneen ääressä?
Normaali 3kk vauvan isä olisi siinä määrin myyty jälkeläisestään että pelaaminen ei kiinnostaisi. Nyt miehesi pakenee elämäänne.
Olette perhe-elämän alkuvaiheessa. Haluatko tuollaisen asetelman loppuiäksesi: sinä hoidat lapsen ja talouden, mies pakenee tilannetta.
Onko miehessä hyviä puolia?
Ja vielä: jos olette yhdessä menneet naimisiin ja sopineet lapsen tulosta, sinulla on täysi oikeus olettaa että huusholli ja ipana hoidetaan yhdessä. Vuosi on kuitenkin 2016, ei 1956. Jos tällainen ei onnistu tai mies hoida osuuttaan muulla tavoin, kannattaa miettiä millaisia kompromissejä olet valmis tekemään elämässäsi.
Aivan tuo unohtui sanoa. Siis kyllä, tällä hetkellä mies on työttömänä, hakee jossakin määrin töitä ja on työkkärissä asiakkaana. Tämä tilanne on juuri siksi niin hankala, että miehessä on paljon hyviä puolia, hän selvästi kyllä rakastaa minua, haluaa läheisyyttä, kyselee miten minulla menee ja lohduttaa jos minun on paha olla ja niin edespäin. Puhuimme miehen kanssa kyllä ennen raskautta jo kaikki selväksi, mutta ehkä mies pelästyi tai jotakin.
Ja teen kyllä mielelläni kotitöitä, mutta olisihan se mukava kun mieskin osallistuisi, ei siis ole "nainen kuuluu nyrkin ja hellan väliin"- tyyppiä. Tilanne tuntuu vain todella toivottomalta.
ap
Menitte liian nuorena naimisiin ja teitte lapsen liian nuorena. Onnea tulevaisuuteesi yh.na voi olla ettet enää miestä löydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menitte liian nuorena naimisiin ja teitte lapsen liian nuorena. Onnea tulevaisuuteesi yh.na voi olla ettet enää miestä löydä.
Juuri nyt ei ole päällimmäisenä mielessä kuule. Päällimmäisenä mielessä on lapsi ja hänen hyvinvointinsa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette noin nuorina menneet naimisiin ja tehneet lapsen?
Mitä se sinulle kuuluu? Jotkut nyt voivat löytää hyvän kumppanin jo aikaisessa vaiheessa.
ap
No ei toi sun kumppanis nyt niin kaksiselta vaikuta.
Kakka on jo housuissa tosin, olette nuoret vanhemmat ja sillä sipuli.
Vastaisessa parinmuodostuksessa kannattaa ottaa huomioon että eivät ihmiset muuta tapojaan. Esimerkiksi minun mieheni on aamu-uninen, minä en, ja se välillä harmittaa, mutta minulla ei ole mitään syytä olettaa että mies tuosta aamuvirkuksi muuttuisi.
Sinun miehesi pelasi paljon jo ennen kuin olitte lasta tekemässä. Siinä ei periaatekeskustelut paljon paina kun elämäntilanteeseensa tyytymätön iskä pakenee vanhoihin harrastuksiinsa. Perhe-elämän kaikki ilo kun on aika sellaista puklun, eritteiden ja väsymyksensekaista pärjäämistä, tietokonepeli siihen verrattuna voi olla todella paljon palkitsevampi.
Pariterapia olisi varmaan paikallaan, ja sitten on sekin että jos mies pelaa kavereiden kanssa, pelaaminen väistämättä loppuu kun ihmisillä elämäntilanteet muuttuvat.
Olette tosin perustaneet perheen niin aikasin että on mahdollista että lapsesi tapaa isänsä kunnolla vasta kymmenvuotiaana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis eihän tosta tule yhtikäs mitään! Miehelläs on peliriippuvuus (ei todellakaan normaalia toi pelaamisen määrä) eikä häntä näytä hevon paskaa kiinnostavan sinä tai lapsenne, oma perheensä O_O Aivan järkkyä touhua
Ajattelin oikeasti tuon pelaamisen rauhoittuvan, koska miehellä oli monesti sellaisia kausia, ettei pelannut yhtään moneen kuukauteen. Se peli on jokin ihmeellinen, että se on pystyssä aina jonkun 3-4kk kerrallaan ja sitten voi mennä useampi kuukausi ennen kuin voi jatkaa. En oikein ymmärrä miten tuo menee.
ap
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän tosta tule yhtikäs mitään! Miehelläs on peliriippuvuus (ei todellakaan normaalia toi pelaamisen määrä) eikä häntä näytä hevon paskaa kiinnostavan sinä tai lapsenne, oma perheensä O_O Aivan järkkyä touhua
Olen sitä itse miettinytkin että on riippuvainen, tuntuu todella kireältä ellei ole koneen ääressä. Mitä sille oikein voi tehdä? Eikös nuo peliriippuvuus ryhmät ym. ole pitkälti vain rahapeli riippuvaisille?
ap
Jos peilaan omaa pelaamistani vasten (joka kuulostaa hyvin samalta kuin miehesi), niin peli on tapa käsitellä muuttunutta elämäntilannetta ja siivota ajatuksia. Se on paikka missä miehellä on kontrolli asioihin ja tieto siitä miten mikäkin toimii. Tämä ei tarkoita että hän ei pitäisi lapsesta tai sinusta, vaan kertoo enemmänkin epävarmuudesta muuttuneen elämantilanteen suhteen ja tarpeesta saada asioihin ja ajatuksiin järjestystä.
Eihän se reilua ole toiselle osapuolelle, mutta verrattavissa mihin tahansa muuhun ajatuksia selvittävään tai vaihtoehtoisesti poiskääntävään harrasteeseen. Joku alkaa käydä salilla ja treenata, toinen tekee töitä tai rassaa autoa kaikki illat. Yksi lenkkeilee ja toinen etsii uusia harrasteita. Ihminen koittaa hakea paikkaansa / rooliaan ja nämä harrasteet tai oirehtimiset voivat liityä sen etsimisen aikaiseen epävarmuuteen. Jos mies pelasi aiemminkin (nuorena) niin tuo voi olla myös on sellainen turvallinen tuttu rooli johon voi aina palata ajatuksella "tällainen minä olen ja tällä sain ennenkin ajatukset selviämään", kun ei saa selvyyttä isän roolista vielä.
Jos edelleen peilaan itseäni vasten, niin tuo intensiivinen pelaus jatkuu jonkin aikaa (itsellä max puolenvuoden kausia tai kunnes elämässä ilmennyt epävarmuus poistuu), jonka jälkeen kiinnostus peliin katoaa tai putoaa huomattavasti aka siirryn jokailtaisesta pelaamisesta pariinkertaan viikossa ja sitten koko peli voi lakata kiinnostamasta.
Olen miettinyt ja analysoinut omaa pelaamistani, ylläolevat ovat omia tulkintojani. Itselläni tämä alkoi kun opinnot loppuivat ja minun oli vaikea käsitellä siirtymistäni pois opiskelijan roolista. Ajatus asunnon ostosta, olemattomasta parisuhteesta ja työelämästä eläkkeeseen asti ahdisti perikymppistä joten pelasin. Pelaajan rooli oli nuorekkaamman tuntoinen + sinkkuus ja vuokralla asuminen olivat ok. Muita massiivista pelaamista aiheuttaneita ovat olleet: läheisen sairaus, jossa en voinut olla tukena fyysisesti etäisyyden takia, ja lopulta asunnon oston päättäminen (tosin ostoprosessi vei sitten fokuksen täysin pois peleistä).
Olisi kannattanut käyttää ehkäisyä ja oppia tuntemaan nuori kolli. Ei oo kypsä isäksi.
Seurustelin joskus vastaavanlaisen miehen kanssa.
Ei kannata.
Sinulla on parempi yh:na.
Peli ei ole syy vaan väline. Miestä ei vauvaperheen elämä ja jonkun äiti seksikumppanina kiinnosta, joten hän tekee sitä, mitä tekisi yksin ollessaankin. Sinulla kävi huono tuuri, koska tuota ei voi ennustaa, vaan sen huomaa karvaasti vasta sitten, kun on myöhäistä.