Miten saada houkuteltua mies lasten tekoon?
Eli mies ei halua vielä lasta. Itseäni tämä suututtaa jo hirveästi, kun olen jo 28 vuotias ja sairastan todennäköisesti endometrioosia (oireiden perusteella on diagnoosi). Olen yrittänyt kertoa, että aika kuluu ja mun hedelmällisyys vähenee koko ajan sekä riskit kasvaa. Kolme vuotta olen odotellut ja välillä ehdotellut lasten tekoa, mutta ei.
Mitä helvettiä nyt pitäisi tehdä? Mies hyvässä työpaikassa ja minullakin ammatti, jolla olen työllistynyt monta vuotta määräaikaisia työsuhteisiin eli tilanne on ihan hyvä lasta ajatellen.
Nyt pientä toivon kipinää antaa tilanne, kun harrastettiin keskeytettyä yhdyntää tuossa reilu viikko sitten. Toivoisin niin, että olisin tuosta tullut raskaaksi ja ovulaatiokin tuli sopivasti 2 päivää tuon yhdynnän jälkeen. Epätodennäköistähän on. Itkua jo melkein väänsin kun seuraavalla sekstailukerralla mies kaivoi kumit esiin :( Yritin hienovaraisesti ehdottaa, että "ei kai me noita tarvita ku viimeksikkään ei tarvittu? ;)" mutta ei...hyväksyy kuitenkin, jos "vahinko" olisi käynyt viimeksi.
Onko kellään ollut samanlaista tilannetta? Tämä tilanne raastaa niin sisältä, että oikein sattuu :( Pelkään, että olen pian lapseton, katkera nainen kissojensa kanssa ilman miestä. Anteeksi pitkä avautuminen, oli pakko päästä purkamaan tätä oloa jonnekin...
Kommentit (6)
No olipa järkevä kommentti tuo eka. Erolla uhkailukin on kyllä melko kyseenalaista...
Onko muilla nuo "ei vielä" miehet jossain vaiheessa innostuneetkin lasten teosta? Kavereilla on lapsia ja kyllä mies niistä tykkää.
Kyllä jos ei 2 vuoden sisään aleta lasten hankinnasta innostua, niin lähtee mies vaihtoon. Vaikka toista rakastankin, niin tämä on sellainen asia, mihin en tee kompromissia. Yhden miehen jo heivasin tämän asian takia (oli tottakai muitakin syitä, jotka vaikutti), kun ei tienny, että haluaako ikinä lapsia. Nyt jo reilu 30 v eikä oo naista eikä lapsiakaan.
Älä vielä murehdi, et oo yhtään liian vanha lasten tekoon vaikka muutaman vuoden vielä odottaisitkin! Kannattaa miehen kanssa puhua asiasta rohkeasti ja tehdä selväksi että ihan oikeasti niitä lapsia haluat, ja se asia ei voi aina olla vain "sitten joskus". Sen jälkeen suosittelisin että jätät ajatuksen muhimaan miehen päähän, eiköhän se siitä ajan kanssa sitten lämpene. Mulla meni puoli vuotta ennen kuin mies sanoi että voisi haluta lapsia, ja pyysi vielä toisen puoli vuotta lisäaikaa että saa ajatukseen rauhassa tottua. Eli tässä sitä nyt sitten odotellaan! :)
Istuta mies keittiön pöydän äärelle ja kerro hänelle faktat miten olet yli kolme vuotta yrittänyt saada häneltä vastausta sinulle hyvin tärkeään asiaan kuitenkaan koskaan sitä häneltä saamatta. Kerro ääneen, että olet miettinyt miehen heivaamista jos muutamaan vuoteen ei vielä mitään päätöstä synny.
Keskustelun jälkeen anna miehen miettiä omia päätöksiään vielä muutama viikko tai kuukausikin, mutta sitten ois päätösten teon aika. Joku tietty päivämäärä jolloin viimeistään alatte lasta yrittämään (vaikka ennen kuin täytät 30v.), eroaminen tai yhdessä jatkaminen lapsettomana.
Itsellä on vähän sama tilanne, tosin ei ole jatkunut vielä lähellekkään noin pitkää aikaa kuin teillä. Itsestä tuntuu, että hetki lapsille olisi niin täydellinen kuin olla ja voi, mutta toisen mielestä tässä ei ole vielä mikään kiire moneen vuoteen. Turhauttavaa, kun itsellä on kova vauvakuume ollut jo pitkään.
Kerro ihmeessä jatkoa, että miten teidän käy!
Ymmärrän Napsutin niin hyvin tuntemuksiasi. Mutta älä lähde erolla uhkailuun. Harva mies lämpenee tällöin lapsentekoon. Päinvastoin, ajatuksesta tulee vain piinaava ja sinä näyttäydyt pakkomielteisenä kumppanina. Toki on täysin luonnollista haluta lapsia ja keskustella siitä, varsinkin jo kolmenkympin korvilla. Olen huomannut, että aika moni kielteisesti tai passiivisesti asiaan suhtautuva muuttaa mielipidetään, kunhan saa vain aikaa ajatuksilleen. Ilman, että puoliso prässää harva se päivä.
Ja olen todella itse syyllistynyt näihin kaikkiin negatiivisuuksiin. Olen kohta jo 33-vuotias, ja lapsiasia on ollut tapetilla viimeiset kolme vuotta, heti avioitumisen jälkeen. Vasta nyt mies alkaa hiljalleen lämmetä. Elättelen toiveita, että puolen vuoden sisällä jo tapahtuisi jotain. Meillä ei ole auttanut muu kuin aika ja äärimmäisen hienovarainen keskustelu siitä, mitä riskejä raskauteen kuuluu yli 35-vuotiaana. Ja tuleeko ylipäätään raskaaksi. Olen myös alleviivanut sitä, että jos emme halua lapsiluvun jäävän vain yhteen (jos siis se yksikin tulee), niin emme varmaan halua siihen "ansaan", että lapsia on iän puolesta pakko yrittää heti peräjälkeen. Sitten tietää, että arjessa jaksaminen on todella koetuksella.
Liian paasaava äänensävy muuttaa keskustelun ahdistavaksi. Jos omasta äänestä huokuu pelko, ettei ehdi tulla raskaaksi, ahdistus tarttuu mieheen. Toiveikas, positiivinen ja kärsivällinen ilmapiiri on ainakin meillä ainoa oikea tie toivottuun lopputulokseen.
Olen huomannut, että miehillä on nykyään suuria pelkoja isyyteen liittyen. Ehkä se on myös yleistä kontrollin menettämisen pelkoa. Nykyään on tärkeää olla oman elämänsä herra, päättää itse tarkkaan koska tapahtuu ja mitä. Ja tämähän koskee myös naisia. Ei ole ihme, että aina vain näin ison päätöksen tekeminen lykkääntyy monilla. Mutta painostamalla asia ei nopeudu.
Kyllä tämä on ollut karikkoinen tie. Moni sukulainen selvästi olettaa, ettemme saa lapsia. Mutta todellisuudessa emme edes ole saaneet vielä mahdollisuutta tietää, saammeko vaiko emme. Uskon silti, että lopussa kiitos seisoo. Ja kävelee, on sylissä ja joskus muuttaa pois kotoa :) Paljon onnea ja kärsivällisyyttä saman asian kanssa kamppaileville! Kai kaikella on jokin tarkoitus, odottamisellakin.
Moikka!
Joo, erolla uhkailu ei oo minustakaan järkevää. Nyt on vain vähän jännä tilanne, kun olen muka kehitellyt raskausoireita itelleni. Esim. oudot alavatsan viiltelyt ja pahoinvointi.
Tuo pahoinvointi kyllä voi liittyä mahatautiin, jonka sairastin alkuviikolla. Nuo viiltelyt on kyllä uus juttu, ei oo aikaisemmin tuntunu kierrossa (tai en oo pistänyt merkille) ja tuntuu ihan tuolla tosi alhaalla. Ja sitten ihmetyttää kun ennen kuukautisia tissit kipeytyy, mutta nyt ei tunnu miltään! Ei vaikka kuin rutistelis :D
Oon jo hätäpäissäni tehnyt muutaman testin, mutta negaa näyttivät...oletettuihin menkkoihin on kyllä vielä aikaa. Yritän nyt vain pistää "jäitä hattuun" ja odotella, että jos menkat on myöhässä.
En tiedä, eikö mies uskalla vaan jättää ehkäisyä pois? Viimeksi joulun aikaan muutaman glögin jälkeen ois ollu valmis harrasteleen ilman ehkäisyä (?) Antaa vaan turhaa toivetta, eikö ois sama jättää kumit kaappiin vaan eikä pelleillä...
Adoptoikaa tai uhkaa erolla.