lapsi 2 v. haluaa lähteä pois ruokapöydästä suu

Meillä se ei kuitenkaan uskalla tulla alas tuolista itse vaikka periaatteessa osaisi. Vähän niinkun sitä kautta se pysyy paikallaan kunnes on suu tyhjä ja naama pyyhitty. Mutta kyllä mun mielestä 2v on aika opettaa tapoja sanallisesti eikä enää sitomalla. Tottakai lapsi ulvoo kun haluaa oman tahtonsa läpi.

Siinä menee eritavalla etten sentään suuta ala kiinni pitämään jos toinen huutaa suu täynnä. Siitä alkas huutaa kahta kauheammin. Istumaan voi palauttaa ja antaa tyhjätä suunsa.

Ihan turhaan mies panikoi, kyllä noin yksinkertaisen asian normaaliälyinen lapsi oppii. Välivalta kaikista huonoin ratkaisukeino asiaan, lisää lapsen turvattomuutta.

että söisi aina suu kiinni, jos tässä siitä on kyse. Ja että lapsi ei huutaisi suu auki, kun siellä on ruokaa - näytä mulle edes se 5-vuotias joka osaa itkeä suu kiinni ruokapöydässä :-) Eli toi käden laitto suulle on avuttomuutta mieheltä ja osoittaa hän ei oikein ymmärrä millaisia asioita lapselta voi vaatia.



Syötötuolista pois kiipeämisen voi yrittää estää vyöllä tai sitten tyytyä nostamaan lapsen ala heti kun hän yrittää liikkeelle (ja on syönyt tarpeeksi). Näin meillä tehtiin tosi vilkaan lapsen kanssa ja vasta nyt, melkein 6-vuotiaana hän on oppinut istumaan pöydässä paikoillaan ja ruokailun (omansa) loppuun asti. Kyllä olisi ollut hermoja raastavat 5 vuotta jos olisi alettu sitä vaatia jo alle 2-vuotiaana...

Meillä on noin pienellä keskitytty tärkeämpiin asioihin. Meidän kaksivuotiaalta vaaditaan ehdottomasti, ettei saa mennä autotielle (vilkasliikenteinen maantie - kuolema liki varma, jos sinne menee). Se on meillä ollut se kaikken tärkein kasvatettava asia. Myös lähes poikkeuksetta on vaadittu, että nukkuu päiväunet, ja että käy illalla nukkumaan. Ja hampaiden pesu on aika pitkälti kanssa vaadittu. Musta nää on tärkeitä juttuja. Ja meillä mikään noista ei oo sujunut ilman pitkällistä kasvattamista.



Ja jos vaadin lapselta onnistumista sadassa asiassa, niin niiden alle voi hautautua se kaikkein tärkein: että autotielle ei ikinä eikä yhtään kertaa saa mennä. Tietysti jos tärkeät asiat soljuvat itsestään, niin silloin resurssia riittää turhempienkin juttujen kanssa pulaamiseen.



Mutta mun mielestä ei siis todella oo tärkeää, että kaksivuotiaalla on tasan tarkkaan suu tyhjä, kun hän lähtee ruokapöydästä. En halua olla epäinhimillinen äiti.