Tyttö sai 6 1/2 kokeesta ja itkee huoneessaan.

Johtuu kasvatuksesta jos on noin ankara itselleen.

No ei ole ikinä saanut noin huonoa koenumeroa.

Ap

Aika parantaa haavat.

Anna vaan olla rauhassa, kyllä se siitä. 

Teet vaan selväksi, että asia on ihan ok teille eikä tyttö ole tuottanut pettymystä. Ehdota vaikka että katsoisivat yhdessä opettajan kanssa kokeen läpi ja ne asiat, mitä ei osaa ja yhdessä sit voisitte tyttäres kanssa niitä katsoa, mikäli itse osaat. 

Vierailija kirjoitti:

No ei ole ikinä saanut noin huonoa koenumeroa.

Ap

Mitä väliä?

Eikö teillä rangaista noin huonoista koenumeroista?

Mene lohduttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Anna vaan olla rauhassa, kyllä se siitä. 

Teet vaan selväksi, että asia on ihan ok teille eikä tyttö ole tuottanut pettymystä. Ehdota vaikka että katsoisivat yhdessä opettajan kanssa kokeen läpi ja ne asiat, mitä ei osaa ja yhdessä sit voisitte tyttäres kanssa niitä katsoa, mikäli itse osaat. 

Ihan turha sitä opettajaa on vaivata. Katsotte yhdessä kokeen läpi ja niitä väärin menneitä asioita.

Tyttö tuntee itsensä kuulma tyhmäksi. Kielet ovat teettäneet töitä ja niitä on tehtykkin. Nyt vain oli jostain syystä ulalla.

Keskiarvo oli 8.9

ap

lohdutat ja selvität aikuisen elämänkokemuksella ettei maailma ja tulevaisuus yhteen kokeeseen kaadu. Lapsi tarvitsee suhteellisuudentajua asiaan. Hyvä elämä ei ole nyt tästä kiinni eikä se nyt kerro mitään sen kummempaa hänen älystäänkään. Uusia kokeita tulee ja menee. 

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset hikipinkot yleensä masentuu ja tappaa itsensä. Kasvatuksessa mennyt jotain pieleen jos joku koenumero on elämän ja kuoleman kysymys. Tuttavaperheen poika tappoi itsensä abivuotenaan kun stressasi liikaa yo-koetta.

Onneksi te elämäm koululaiset olette sentään rentoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset hikipinkot yleensä masentuu ja tappaa itsensä. Kasvatuksessa mennyt jotain pieleen jos joku koenumero on elämän ja kuoleman kysymys. Tuttavaperheen poika tappoi itsensä abivuotenaan kun stressasi liikaa yo-koetta.

Onneksi te elämäm koululaiset olette sentään rentoja.

Aika idioottimaista olettaa että vain hikipinkoilemalla pärjää koulussa. Sain peruskoulussa keskitason arvosanoja, joistain hyviä joistain huonoja. Lukio meni läpi vasurilla, koska kiinnosti muut jutut silloin. Opiskelu alkoi kiinnostaa vasta myöhemmin ja parilla yrityksillä pääsin yliopistoon. Ei tarvinnut koko lapsuutta itkeä jos tuli vähän huono numero ja tehdä itsaria jos saa YO-kokeeseen B:n ruotsista.

Miksi ihmeessä se koenumeroa itkee?

Numerohan kertoo että nyt ei olla opiskeltu käytännössä lainkaan. Tilanne korjaantuu helposti siten että tekee töitä: lukee kokeisiin ja kuuntelee tunnilla.

Fiksuja eivät ole ne jotka vain _ovat_, vaan ne jotkä osaavat käyttää sitä pätevää nuppiaan itsensä kehittämiseen. Korkea aika tyttösikin oppia tämä.

Lohduta.

Ensi kerralla paremmin 😃

Oliko tyttö ollut tunnilla hereillä ja opiskellut muutenkin jo kurssin aikana, vai panostiko korkeintaan saman verran kuin niihin itselle helppoihin aineisiin?

Voisitteko katsoa kokeen läpi ja kysyä opettajalta saisiko uusia? Mikä siinä meni väärin?

nollaongelma. huomenna miettii muuta.

Kysy tytöltä haluaisiko hän uusia kokeen, jos vastaus on myönteinen niin kysy opettajalta että onko mahdollista

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä rangaista noin huonoista koenumeroista?

Eikö siinä huonossa numerossa ole mielestäsi riittävästi rangaistusta? Luuletko, että motivaatio paranee, jos annat vielä selkään, jätät ruuatta, annat viikon arestin, otat kännykän pois ... Tule jo pois sieltä keskiajalta!

Vierailija kirjoitti:

No ei ole ikinä saanut noin huonoa koenumeroa.

Ap

Erityisesti nuorille, ns. hyvin koulussa selvinneille tytöille on hyvä joutua kohtaamaan myös. näitä pettymyksiä.   Näin he oppivat suhtautumaan niihin luonnollisesti ja ilman häpeän tunnetta. On kuitenkin vanhempien hyvä kannustaa, kiittää ja kohtuullistaa asioita kriittisissä hetkissä.

 Koe ei mittaa ihmisen hyvyyttä, eikä oikein älykkyyttäkään, vaan se mittaa koealueen osaamista ja sitäkin vain parhaimmillaan. Olen itse olut luokkani huonoin tyttö, aikani meni liikuntaan ja haaveksintaan ja vähän lintsaamiseenkin. Silti suoritin akateeminen tutkinnon ihan ajoissa ja muutaman pienemmän tutkinnon. Vanhempani eivät koskaan nostaneet ykkösasiaksi ns. koenumeroita. Luulen että varsin joustava suhtautuminen ns. epäonnistumisiin on ollut ihan hyvän työmenetykseni taustalla. Palkka on etuineen ollut 5 000 paremmalla puolella. En edes kirjoittanut yhtään ällää! Luoja, että olin "huono" mutta,  sekös  on tahtia haitannut ;) Kannustakaa neitokaisia  sisukkuuteen, nokkeluuteen, tiimityöhön, uskomaan omaan järkeensä .