Kaveri ja sen mies leuhkii joka viikko 3,5 v lapsensa saavutuksilla: "lapseni on nero" jne

Ei ole mitenkään vaikeaa saada normaali 3 v oppimaan lukemaan, kun vaan opettaa päivästä toiseen.

Mun poika oppi 3-vuotiaana lukemaan, vaikken opettanut kuin kirjaimet. Nekin opetin vain siksi, kun poikaa ne kovasti kiinnosti. 

Vierailija kirjoitti:

Mun poika oppi 3-vuotiaana lukemaan, vaikken opettanut kuin kirjaimet. Nekin opetin vain siksi, kun poikaa ne kovasti kiinnosti. 

Leuhkitko joka viikko facebookissa ;) ?

Varsin erikoista käytöstä. Toki 3v lukemaan oppiminen on poikkeuksellisen aikaista, mutta oman lapsen taidoilla (kuvitelluilla tai todellisilla) kehuminen jatkuvasti on kyllä aika huonoa käytöstä ja sosiaalisesti taitamatonta. Yritä antaa mennä ohi korvien ja piilota heidät vaikka fb:ssa. Luulen, että suurin osa tutuistaan pitää heitä rasittavina.

Ja siis ei ole mielestäni yleistä. Mä ja kaverini voimme joskus tehdä jonkun päivityksen lapsen onnistumisista fb:n, mutta jatkuva kehuminen ei ole yleistä eikä normaalia.

Tuollaisia vanhempia on aika paljon. Positiivista on tietysti lapsen kannalta että panostetaan ja luodaan positiivista minäkuvaa ja hyvää itsetuntoa. Vanhempien kavereille ovatkin sitten todella rasittavia tapauksia varsin usein.

Lisäksi yleensä noissa tapauksissa on sellainen ongelma että kun lapsi on vaikka liikunnallinen niin korostetaan sitä ja selitetään että kyllä lukemaan ehtii oppia vaikka lapsella olisi selvästi vaikeuksia asian kanssa vielä koulussakin tai vastaavasti kun lapsi opetetaa lukemaan jo 3-vuotiaana niin kaikki normaaliliikunallisuus jää taka-alalle ja selitetään että ei sitä lasta kiinnosta (ei varmaan kiinnosta jos siihen ei anneta mahdollisuutta tai kannusteta)

Normaalilla järjellä varustettu ja hyvän itsetunnon omistava aikuinen ei tarvitse boostia omalle itsetunnolleen hakemalla jatkuvasti somesta kehuja lapsensa kautta. Toki noita päivityksiä esim. lasten hienoista oivalluksista, menetyksestä harrastuksessa tai vaikka koulussakin on kiva joskus lukea mutta joku raja niissä pitäisi pitää ja en nyt oikeasti ole ihan varma kiinnostaako ketään muuta kuin mummoa että taapero väänsi ensimmäisen kakan pottaan.

Nää leuhkinnat vois tosiian rajata niin, että esim. vaan isovanhemmat, omat sisarukset ja lapsen kummit näkis ne. Heitä varmaan aidosti kiinnostaa nämä, eivätkä he ajattele välttämättä leuhkimisena.

Naurattaa just vanhemma jotka kasvattaa niiden lapset uskossa että ne on neroja ja näillä mukamas-nero lapsille selviää korkeintaan lukiossa että heh, en mä mikään nero kai ollutkaan. Joku samantapaisten vanhempien kasvatti kysyi joskus demissä että miten päästä harvardiin. Eikö nerojen kuulu hakea tietoa ihan yliopiston sivuilta? Anyways mäkin opin 3vuotiaana lukemaan, tosin ei se mikään suuri saavutus ole että turhaan leveilee facebookissa.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia vanhempia on aika paljon. Positiivista on tietysti lapsen kannalta että panostetaan ja luodaan positiivista minäkuvaa ja hyvää itsetuntoa. Vanhempien kavereille ovatkin sitten todella rasittavia tapauksia varsin usein.

Lisäksi yleensä noissa tapauksissa on sellainen ongelma että kun lapsi on vaikka liikunnallinen niin korostetaan sitä ja selitetään että kyllä lukemaan ehtii oppia vaikka lapsella olisi selvästi vaikeuksia asian kanssa vielä koulussakin tai vastaavasti kun lapsi opetetaa lukemaan jo 3-vuotiaana niin kaikki normaaliliikunallisuus jää taka-alalle ja selitetään että ei sitä lasta kiinnosta (ei varmaan kiinnosta jos siihen ei anneta mahdollisuutta tai kannusteta)

Normaalilla järjellä varustettu ja hyvän itsetunnon omistava aikuinen ei tarvitse boostia omalle itsetunnolleen hakemalla jatkuvasti somesta kehuja lapsensa kautta. Toki noita päivityksiä esim. lasten hienoista oivalluksista, menetyksestä harrastuksessa tai vaikka koulussakin on kiva joskus lukea mutta joku raja niissä pitäisi pitää ja en nyt oikeasti ole ihan varma kiinnostaako ketään muuta kuin mummoa että taapero väänsi ensimmäisen kakan pottaan.

Lapsen kehuminen lapselle itselleen on hyvä juttu, mutta ei 3-vuotias sitä facebookkia nää.

Sitten rajaton kehuminen lapselle itselleen ei välttämättä ole pelkästään positiivista..olen tätä itse miettinyt, koska esikoinen on ollut arka ja taipuvainen lannistumaan, joten olemme kehuneet häntä todella paljon (toki myös, kun oli eka ja ihmeellinen). Se on ollut monella tapaa hyvä, mutta toisaalta poika on jäänyt vähän kehujen vangiksi, eli tarvitsee meidän palautetta hirveästi kaikessa. Joissain muissa lapsissa olen nähnyt samaa vielä pahempana, tuntuu, että ei ole mitään sisäistä motivaatiota tehdä mitään, vaan kaikki tehdään vain siksi, että vanhemmat sanoisivat "hyvä, hienoa". Toisaalta, vaikea olla kehumattakaan kun toinen yrittää ja onnistuu. Tämä on ollut vaikea asia itselleni kasvattajana, enkä ole sitä vielä ratkaissut.

No, tämä ei kuulunut enää alkuperäiseen asiaan.

Oma äitini oli aikoinaan samanlainen. Aina kehui kaikille kuinka olen lapsinero ja osaan jo sitä ja tätä. Tämä jatkui vielä aikuisiälläkin. Itselleni tämä oli tosi kiusallista. Lapsena tuntui, että minulta odotettiin täysin epärealistisia saavutuksia ja aikuisena sain aina selitellä puolitutuille, että äidin kertomukset osaamisestani ovat ihan keksittyjä. 

Olen näin jälkeenpäin tulkinnut, että johtui varmaan äidin huonosta itsetunnosta. Halusi kehuskella minun liioitellulla osaamisella pönkittääkseen itseään.

Tarkoittaako se sitten tyhmyyttä jos on vaipoissa? Jos jonkun lapsi on heidän omasta mielestään nero niin tarkoittaako se sitä että sinun lapsesi on tyhmä?

Tämä jatkuu näillä kerskujilla läpi elämän. Anoppi kehuu lapsenlapsia nolosti puolitutuillekin, esim. juuri lukemaan oppimisesta. Hänen mielestään 43 v mieheni on yli-ihminen myöskin. Katsoo murhaavasti, jos kehuihin ei vastaa tarpeeksi painokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoittaako se sitten tyhmyyttä jos on vaipoissa? Jos jonkun lapsi on heidän omasta mielestään nero niin tarkoittaako se sitä että sinun lapsesi on tyhmä?

Ei tarkoita. SInun postisi tarkoittaa että tulkitset asioita oudosti ja takerrut epäolennaisuuksiin. En ole ap.