Perjantai-illan yksinäisyysepätoivo

Kohtalotoveri. Täällä toinen.

Minä olen kiinnostunut vapaista miehistä, mutta he eivät minusta. Siksi ei suhteita takana ja en muista koska olisin viimeksi käynyt treffeillä...

2, minkä ikäinen olet?

-Ap

Vierailija kirjoitti:

2, minkä ikäinen olet?

-Ap

26. Tiedän tiedän, olen nuori ja niin olet sinäkin, mutta kun tausta on tällainen ei enää kykene oikein itseään näkemään muuna kuin sinkkuna. Vai kuinka monta pettymystä jaksaisi vielä kokea ja ehkä joskus onnistaa?

Itse olen 25v mies ja tilanne sama, mutta en nyt koe itseäni yksinäiseksi. Pääsin viideltä töistä ja sen jälkeen kävin kahden kaverin kanssa (toinen seurustelee) salilla. Mietin, että jos nyt seurustelisin, tuskin jaksaisin mitään kummempaa kumppanin kanssa tehdä... edes sitä seksiä harrastaa.

Ongelma on se, että olet jo auttamatta myöhässä. Hyvät viedään ajoissa, eli jos et pysty muodostamaan kestävää parisuhdetta siinä 20-vuotiaana viimeistään, se on voi voi.

Sun iässä kaikilla normaaleilla kunnollisilla on jo perhe. Jos löytyy hyvä yksilö jolla ei vielä ole, hän ei sellaista halua(tai on sitoutumiskammoinen, narkkari, hullu, jotain muuta vikaa).

Voi myös olla että et tajua omaa tasoasi ja etsit kumppania liian korkealta. Tämä on todennäköistä jos et ole tuohon ikään ikinä seurustellut.

Ja minä 44, lapset isällään, ja ihan ok:lta tuntuu olla tänään rauhassa yksin. Vaikkei se miehen löytäminen kovin helpolta minustakaan tunnu.

Onko sillä jotain väliä että mies on varattu?

Sillä on suhteessa kuitenkin jotain mätää jos kiinnostuu sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on se, että olet jo auttamatta myöhässä. Hyvät viedään ajoissa, eli jos et pysty muodostamaan kestävää parisuhdetta siinä 20-vuotiaana viimeistään, se on voi voi.

Sun iässä kaikilla normaaleilla kunnollisilla on jo perhe. Jos löytyy hyvä yksilö jolla ei vielä ole, hän ei sellaista halua(tai on sitoutumiskammoinen, narkkari, hullu, jotain muuta vikaa).

Tätä minäkin olen miettinyt. Voi kun olisi tajunnut silloin nuorempana tai voisi matkata ajassa taaksepäin... Mutta vasta n. 3 vuotta sitten tuli sellainen olo, että ylipäätään haluaisin parisuhteen. Ja kun ei niitä sopivia vapaita(!!!) miehiä, joiden kanssa tunteet/kiinnostus olisi molemminpuolista, tule vastaan ihan joka viikko niin tähän tilanteeseen ollaan päädytty :(.

Ap siis edellisen viestin takana.

Parhaat viedään siinä 18-23v kieppeillä. Panosta seuraavaan kierrokseen! Kolmikymppisiä eronneita alkaa taas löytyä.

Vierailija kirjoitti:

Onko sillä jotain väliä että mies on varattu?

Sillä on suhteessa kuitenkin jotain mätää jos kiinnostuu sinusta.

Moraali ei anna periksi, ainakaan jos mies on naimisissa/sillä on lapsia. En pystyisi elämään asian kanssa että olen rikkonut jonkun perheen. Vaikka onhan se tosiasia, että n.50% avioliitoista päättyy eroon ja aika monesti siinä on uusi kumppani katsottuna valmiiksi ainakin toisella osapuolella....

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Parhaat viedään siinä 18-23v kieppeillä. Panosta seuraavaan kierrokseen! Kolmikymppisiä eronneita alkaa taas löytyä.

Eronneissa on vikaa, eihän ne muuten eroaisi. Lesket sen sijaan voi olla ihan hyvää materiaalia.

Täälläkin hieman samanlaisia fiiliksiä..tosin suhteita on pari takana. Varsinkin näin viikonloppuisin iskee järkyttävä yksinäisyyden tunne ja se johtuu suurilta osin juurikin siitä kun ei ole ketään ihanaa miestä vierellä. :( Mutta en halua vaipua epätoivoon ja ajatella etten enää IKINÄ tapaa ketään mukavaa. Älä vaivu sinäkään siihen surulliseen ajatukseen.<3

Ei kannata vaipua epatoivoon! En oikein usko tuohon "parhaat viedaan 18-23-vuotiaana" juttuun. Nuorena ihmiset sitoutuu tyyppeihin, joita ei valttamatta koe oikein omanaan enaa muutaman vuoden paasta. Uskaltaisin jopa vaittaa, etta vanhempana loydetty kumppani on parempi - molemmat ovat elaneet elamaansa ja kokeilleet omia siipiaan, ei tarvitse lahtea suhteesta enaa etsimaan muuta. Itse olen kylla ollut suhteissa, mutta minulla on ollut pitkiakin taukoja ja olen ollut sinkkuna vuosia naiden suhteiden valissa. Olin mm. sinkku 28-30-vuotiaana ja olihan se valilla vaikeaa, mutta sanoisin, etta mulle nuo olivat todella opettavaiset vuodet. Ja tapasin sitten mukavan (ja vapaan!) miehen 30-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Parhaat viedään siinä 18-23v kieppeillä. Panosta seuraavaan kierrokseen! Kolmikymppisiä eronneita alkaa taas löytyä.

Omituinen näkemys.

Minä olen pitänyt itseäni aina potentiaalisesti loistavana tyttöystävämateriaalina ja silti en seurustellut tuossa iässä enkä vielä sen jälkeenkään. Tosin en ole koskaan halunnut aloittaa suhdetta vain puolella sydämellä ja sellaisen miehen kanssa, joka olisi vaan OK ja siedettävä. Tulee olla samanlaiset arvot, yhteensopivat persoonat ja muut seikat.

Jännä miten toisille se pariutuminen on niin vaikeaa (kumppania ei löydy vuosiin tai jopa ollenkaan?) ja toiset taas tuntuu löytävän sen puolisonsa ihan vaan olemalla/elämällä omaa elämäänsä/sattumalta ja usein vielä heti jo edellisen eron jälkeen...

-Ap

Minä 30 ja samoja ajatuksia. Kaksi vakavampaa suhdetta ollut ja tuntuu niin vaikealta enää löytää ketään... ja lapsiakin haluaisin, mutta aika tuntuu loppuvan.

Meillä kaveripiirissä seuraava kuvio. Osa vakiintunut 18-22. Kaikki tietää, kuinka siinä käy. On pettämistä, sähläämistä, kriisejä ym, mutta ollaan kun ollaan totuttu olemaan. Vihdoin erotaan ja kuin salama kirkkaalta taivaalta tulee se oikea, jonka kanssa perustetaan perhe. Mä lähinnä naureskennpareille, jotka olleet yhdessä 20-vuotiaista. Yleensä elämää pelkääviä nörttejä tai ero tulossa.

Up.

Ne varatut miehet joihin ihastut on todennäköisesti just niitä täydellisiä miehiä joihin ihastuu kaikki muutkin.

Ne tavalliset sinkut ei sulle kelpaa. Näin se maailma toimii.