Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perjantai-illan yksinäisyysepätoivo
04.03.2016 |
Olen 28v nainen. En ole koskaan seurustellut, edellisistä treffeistä useampi vuosi. Viimeaikoina tämä tilanne on alkanut tuntua jotenkin epätoivoiselta, en jaksa enää edes uskoa että tapaisin jonkun kivan miehen. En jotenkin osaa edes kuvitella itseäni parisuhteeseen, vaikka haluaisin kovasti. Nyt varmaan tulee vastauksia että nirppanokalla on rima liian korkealla ja mahdoton vaatimuslista miehelle jne., mutta itse en tähän usko koska ihastun kyllä useita kertoja vuodessa voimakkaasti juuri "oikeilta" vaikuttaviin miehiin. Mikä sitten on ongelma? No, nämä miehet ovat AINA varattuja, kerta toisensa jälkeen. Että eiköhän tämä ollut tässä ja aika ruveta valmistautumaan yksinäiseen loppuelämään.
Kommentit (43)
Tuttu tunne, oon jo luopunut toivosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan usko noiden muutamien höpinöitä. Itse löysin kunnollisen poikaystävän 25-vuotiaana ja hänkin oli silloin jo lähes 30v ja on mitä parhain kumppani. Sitä ennen olin ollut vain jossain naurettavassa teinisuhteessa 16-vuotiaana. Ei se iästä ole kiinni, toiset vain löytävät oman kumppaninsa myöhemmin. Mun kaveripiirissä on vain yksi pariutunut pysyvästi alle kaksikymppisenä, loput ovat olleet hyvän matkaa parinkympin puolella. Ihan varmasti se sullakin vielä natsaa. :) Mistä oot kumppaneita etsinyt?
:). Täytyy myöntää, että en ole aktiivisesti etsinyt mistään esim. nettideittien kautta, Tinderistä tms. joten vikaa on omassa aktiivisuudessakin (tai siis sen puutteessa). Mutta ne tuntuu jotenkin niin pinnallisilta/pakotetuilta keinolta löytää kumppani. Lähinnä olen pitänyt silmät auki sopivien miesten varalta ihan normi arjessa, työelämässä, opiskellessa (kummassakin väh. 50% miehiä), harrastuksissa, kaveripiirissä....
-Ap
Ehdottomasti on toivoa löytää vielä joku, ihan hyvätkin mahdollisuudet, kunhan vaan pitää tosiaan ne kriteerit kohtuullisuuden rajoissa.
AP kertoi ettei vaadi mielestään hirveitä mieheltä, mutta ei kuitenkaan määritellyt tarkemmin että mitä mieheltä sitte vaatii.
Joidenkin naisten mielestä kun on ihan kohtuullisuuden rajoissa vaatia esimerkiksi että miehellä pitää olla hyväpalkkainen työ, pitää olla pitkä, komea, lihaksikas, sitte myös miehekäs, samalla kiltti, hauska, sosiaalinen, aiempaa seurustelutaustaa omaava, hyvin pukeutuva, aloitteellinen, jalat alta vievä, hyvä sängyssä ja samat kiinnostuksen kohteet omaava.
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin naisten mielestä kun on ihan kohtuullisuuden rajoissa vaatia esimerkiksi että miehellä pitää olla hyväpalkkainen työ, pitää olla pitkä, komea, lihaksikas, sitte myös miehekäs, samalla kiltti, hauska, sosiaalinen, aiempaa seurustelutaustaa omaava, hyvin pukeutuva, aloitteellinen, jalat alta vievä, hyvä sängyssä ja samat kiinnostuksen kohteet omaava.
Tottakai miehen pitää olla kaikkea tuota.
Ylös. Kerrotko AP meille että minkälaisia kriteerejä sinulla on miestä kohtaan? Niin ehkä ymmärrämme paremmin miksi miestä ei ole löytynyt.......tai sitten emme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että olet jo auttamatta myöhässä. Hyvät viedään ajoissa, eli jos et pysty muodostamaan kestävää parisuhdetta siinä 20-vuotiaana viimeistään, se on voi voi.
Sun iässä kaikilla normaaleilla kunnollisilla on jo perhe. Jos löytyy hyvä yksilö jolla ei vielä ole, hän ei sellaista halua(tai on sitoutumiskammoinen, narkkari, hullu, jotain muuta vikaa).
Voi myös olla että et tajua omaa tasoasi ja etsit kumppania liian korkealta. Tämä on todennäköistä jos et ole tuohon ikään ikinä seurustellut.
Voi hyvänen aika, älä aloittaja ota tuota viestiä tosissasi. Ei niin mitään perää. Olen itse loistava esimerkki siitä, että kyllä todella hyvä mies löytyy vielä kolmekymppisenäkin. Uskonnollisesta taustastani johtuen en tapaillut miehiä ennen kolmeakymmentä ikävuotta. Sitten irtauduin uskonnollisesta yhteisöstä ja aloin tapailla tavallisia miehiä. Ja täytyy sanoa, että huippumiehiä oli vapaana pilvin pimein. Olen akateeminen ja lähinnä tapailin saman koulutustaustan miehiä, mutta myös ammattikoulun tai jonkin vastaavan käyneitä. Toki joku oli jo aviosta eronnutkin, mutta sehän ei tee miehestä huonoa. Kerrankos sitä erehtyy. Oma taustani hieman hankaloitti tutustumisia, mutta hyvin kävi joka tapauksessa. Paljon onnea kumppanin etsintään kaikille kumppania kaipaaville iästä riippumatta! Joka iässä voi löytää ja kaikenikäisiä on vapaana.
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin naisten mielestä kun on ihan kohtuullisuuden rajoissa vaatia esimerkiksi että miehellä pitää olla hyväpalkkainen työ, pitää olla pitkä, komea, lihaksikas, sitte myös miehekäs, samalla kiltti, hauska, sosiaalinen, aiempaa seurustelutaustaa omaava, hyvin pukeutuva, aloitteellinen, jalat alta vievä, hyvä sängyssä ja samat kiinnostuksen kohteet omaava.
*Ja joidenkin miesten mielestä kun on ihan kohtuullisuuden rajoissa vaatia ---- tähän ominaisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että olet jo auttamatta myöhässä. Hyvät viedään ajoissa, eli jos et pysty muodostamaan kestävää parisuhdetta siinä 20-vuotiaana viimeistään, se on voi voi.
Sun iässä kaikilla normaaleilla kunnollisilla on jo perhe. Jos löytyy hyvä yksilö jolla ei vielä ole, hän ei sellaista halua(tai on sitoutumiskammoinen, narkkari, hullu, jotain muuta vikaa).
Voi myös olla että et tajua omaa tasoasi ja etsit kumppania liian korkealta. Tämä on todennäköistä jos et ole tuohon ikään ikinä seurustellut.
Voi hyvänen aika, älä aloittaja ota tuota viestiä tosissasi. Ei niin mitään perää. Olen itse loistava esimerkki siitä, että kyllä todella hyvä mies löytyy vielä kolmekymppisenäkin. Uskonnollisesta taustastani johtuen en tapaillut miehiä ennen kolmeakymmentä ikävuotta. Sitten irtauduin uskonnollisesta yhteisöstä ja aloin tapailla tavallisia miehiä. Ja täytyy sanoa, että huippumiehiä oli vapaana pilvin pimein. Olen akateeminen ja lähinnä tapailin saman koulutustaustan miehiä, mutta myös ammattikoulun tai jonkin vastaavan käyneitä. Toki joku oli jo aviosta eronnutkin, mutta sehän ei tee miehestä huonoa. Kerrankos sitä erehtyy. Oma taustani hieman hankaloitti tutustumisia, mutta hyvin kävi joka tapauksessa. Paljon onnea kumppanin etsintään kaikille kumppania kaipaaville iästä riippumatta! Joka iässä voi löytää ja kaikenikäisiä on vapaana.
Ei mitään perää? Perusteluna se että on olemassa YKSI uskonlahkosta eronnut vanhapiika, joka löysi jonkun myöhemmin. Ensinäkään et itsekään tule luokitelluksi kunnollisiin ihmisiin jo pelkästään taustasi takia. Kyllä teitä kaikenlaisia hulluja voi löytää, mutta ei mitään normaaleja. Toisekseen vaikka olisitkin normaali, niin yksittäintapaus ei merkitse mitään.
Lähtökohtaisesti hyvät menee aina ajoissa, ei vaan parisuhdemarkkinoilla vaan kaikessa. Mene vaikka illalla kauppaan ja osta banaaneja. Siellä on jäljellä vaan muutama kämänen musta ja homeinen banaani. Ne tuoreet meni jo aamulla. Se joka muuta väittää, ei tiedä mistä puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että olet jo auttamatta myöhässä. Hyvät viedään ajoissa, eli jos et pysty muodostamaan kestävää parisuhdetta siinä 20-vuotiaana viimeistään, se on voi voi.
Sun iässä kaikilla normaaleilla kunnollisilla on jo perhe. Jos löytyy hyvä yksilö jolla ei vielä ole, hän ei sellaista halua(tai on sitoutumiskammoinen, narkkari, hullu, jotain muuta vikaa).
Voi myös olla että et tajua omaa tasoasi ja etsit kumppania liian korkealta. Tämä on todennäköistä jos et ole tuohon ikään ikinä seurustellut.
Voi hyvänen aika, älä aloittaja ota tuota viestiä tosissasi. Ei niin mitään perää. Olen itse loistava esimerkki siitä, että kyllä todella hyvä mies löytyy vielä kolmekymppisenäkin. Uskonnollisesta taustastani johtuen en tapaillut miehiä ennen kolmeakymmentä ikävuotta. Sitten irtauduin uskonnollisesta yhteisöstä ja aloin tapailla tavallisia miehiä. Ja täytyy sanoa, että huippumiehiä oli vapaana pilvin pimein. Olen akateeminen ja lähinnä tapailin saman koulutustaustan miehiä, mutta myös ammattikoulun tai jonkin vastaavan käyneitä. Toki joku oli jo aviosta eronnutkin, mutta sehän ei tee miehestä huonoa. Kerrankos sitä erehtyy. Oma taustani hieman hankaloitti tutustumisia, mutta hyvin kävi joka tapauksessa. Paljon onnea kumppanin etsintään kaikille kumppania kaipaaville iästä riippumatta! Joka iässä voi löytää ja kaikenikäisiä on vapaana.
Ei mitään perää? Perusteluna se että on olemassa YKSI uskonlahkosta eronnut vanhapiika, joka löysi jonkun myöhemmin. Ensinäkään et itsekään tule luokitelluksi kunnollisiin ihmisiin jo pelkästään taustasi takia. Kyllä teitä kaikenlaisia hulluja voi löytää, mutta ei mitään normaaleja. Toisekseen vaikka olisitkin normaali, niin yksittäintapaus ei merkitse mitään.
Lähtökohtaisesti hyvät menee aina ajoissa, ei vaan parisuhdemarkkinoilla vaan kaikessa. Mene vaikka illalla kauppaan ja osta banaaneja. Siellä on jäljellä vaan muutama kämänen musta ja homeinen banaani. Ne tuoreet meni jo aamulla. Se joka muuta väittää, ei tiedä mistä puhuu.
50 % avioliitoistakin päättyy eroon. Parisuhdemarkkinoilla käy jatkuva kuhina, sillä pariskunnat eroavat, osa sinkkuuntuu ja osa taas muodostaa uusia parisuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että olet jo auttamatta myöhässä. Hyvät viedään ajoissa, eli jos et pysty muodostamaan kestävää parisuhdetta siinä 20-vuotiaana viimeistään, se on voi voi.
Sun iässä kaikilla normaaleilla kunnollisilla on jo perhe. Jos löytyy hyvä yksilö jolla ei vielä ole, hän ei sellaista halua(tai on sitoutumiskammoinen, narkkari, hullu, jotain muuta vikaa).
Voi myös olla että et tajua omaa tasoasi ja etsit kumppania liian korkealta. Tämä on todennäköistä jos et ole tuohon ikään ikinä seurustellut.
Voi hyvänen aika, älä aloittaja ota tuota viestiä tosissasi. Ei niin mitään perää. Olen itse loistava esimerkki siitä, että kyllä todella hyvä mies löytyy vielä kolmekymppisenäkin. Uskonnollisesta taustastani johtuen en tapaillut miehiä ennen kolmeakymmentä ikävuotta. Sitten irtauduin uskonnollisesta yhteisöstä ja aloin tapailla tavallisia miehiä. Ja täytyy sanoa, että huippumiehiä oli vapaana pilvin pimein. Olen akateeminen ja lähinnä tapailin saman koulutustaustan miehiä, mutta myös ammattikoulun tai jonkin vastaavan käyneitä. Toki joku oli jo aviosta eronnutkin, mutta sehän ei tee miehestä huonoa. Kerrankos sitä erehtyy. Oma taustani hieman hankaloitti tutustumisia, mutta hyvin kävi joka tapauksessa. Paljon onnea kumppanin etsintään kaikille kumppania kaipaaville iästä riippumatta! Joka iässä voi löytää ja kaikenikäisiä on vapaana.
Ei mitään perää? Perusteluna se että on olemassa YKSI uskonlahkosta eronnut vanhapiika, joka löysi jonkun myöhemmin. Ensinäkään et itsekään tule luokitelluksi kunnollisiin ihmisiin jo pelkästään taustasi takia. Kyllä teitä kaikenlaisia hulluja voi löytää, mutta ei mitään normaaleja. Toisekseen vaikka olisitkin normaali, niin yksittäintapaus ei merkitse mitään.
Lähtökohtaisesti hyvät menee aina ajoissa, ei vaan parisuhdemarkkinoilla vaan kaikessa. Mene vaikka illalla kauppaan ja osta banaaneja. Siellä on jäljellä vaan muutama kämänen musta ja homeinen banaani. Ne tuoreet meni jo aamulla. Se joka muuta väittää, ei tiedä mistä puhuu.
50 % avioliitoistakin päättyy eroon. Parisuhdemarkkinoilla käy jatkuva kuhina, sillä pariskunnat eroavat, osa sinkkuuntuu ja osa taas muodostaa uusia parisuhteita.
Niin, sellaiset lähtökohtaisesti eroaa joilla siihen on taipumusta. Tämmösiä on esim nämä tyypit jotka heti kun alkuhuuma loppuu vaihtaa kumppania. Pettäjät eroaa myös usein koska jää kiinni. Hankalat ihmiset eroaa myös. Usein eronneet ovat läpikäyneet useita suhteita ja aina uudestaan ja uudestaan päätyvät eroon. Näitä ei voi luokitella kunnollisiksi, vaan ovat nimenomaan näitä jämäpaloja.
Hyvät yksilöt, jotka pariutuvat keskenään ajoissa, heillä suhde useimmiten kestää loppuelämän. Näistä on pulaa. Sellaisia löytää vapailta markkinoilta kahdenkympin jälkeen enää leskinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että olet jo auttamatta myöhässä. Hyvät viedään ajoissa, eli jos et pysty muodostamaan kestävää parisuhdetta siinä 20-vuotiaana viimeistään, se on voi voi.
Sun iässä kaikilla normaaleilla kunnollisilla on jo perhe. Jos löytyy hyvä yksilö jolla ei vielä ole, hän ei sellaista halua(tai on sitoutumiskammoinen, narkkari, hullu, jotain muuta vikaa).
Voi myös olla että et tajua omaa tasoasi ja etsit kumppania liian korkealta. Tämä on todennäköistä jos et ole tuohon ikään ikinä seurustellut.
Voi hyvänen aika, älä aloittaja ota tuota viestiä tosissasi. Ei niin mitään perää. Olen itse loistava esimerkki siitä, että kyllä todella hyvä mies löytyy vielä kolmekymppisenäkin. Uskonnollisesta taustastani johtuen en tapaillut miehiä ennen kolmeakymmentä ikävuotta. Sitten irtauduin uskonnollisesta yhteisöstä ja aloin tapailla tavallisia miehiä. Ja täytyy sanoa, että huippumiehiä oli vapaana pilvin pimein. Olen akateeminen ja lähinnä tapailin saman koulutustaustan miehiä, mutta myös ammattikoulun tai jonkin vastaavan käyneitä. Toki joku oli jo aviosta eronnutkin, mutta sehän ei tee miehestä huonoa. Kerrankos sitä erehtyy. Oma taustani hieman hankaloitti tutustumisia, mutta hyvin kävi joka tapauksessa. Paljon onnea kumppanin etsintään kaikille kumppania kaipaaville iästä riippumatta! Joka iässä voi löytää ja kaikenikäisiä on vapaana.
Ei mitään perää? Perusteluna se että on olemassa YKSI uskonlahkosta eronnut vanhapiika, joka löysi jonkun myöhemmin. Ensinäkään et itsekään tule luokitelluksi kunnollisiin ihmisiin jo pelkästään taustasi takia. Kyllä teitä kaikenlaisia hulluja voi löytää, mutta ei mitään normaaleja. Toisekseen vaikka olisitkin normaali, niin yksittäintapaus ei merkitse mitään.
Lähtökohtaisesti hyvät menee aina ajoissa, ei vaan parisuhdemarkkinoilla vaan kaikessa. Mene vaikka illalla kauppaan ja osta banaaneja. Siellä on jäljellä vaan muutama kämänen musta ja homeinen banaani. Ne tuoreet meni jo aamulla. Se joka muuta väittää, ei tiedä mistä puhuu.
50 % avioliitoistakin päättyy eroon. Parisuhdemarkkinoilla käy jatkuva kuhina, sillä pariskunnat eroavat, osa sinkkuuntuu ja osa taas muodostaa uusia parisuhteita.
Niin, sellaiset lähtökohtaisesti eroaa joilla siihen on taipumusta. Tämmösiä on esim nämä tyypit jotka heti kun alkuhuuma loppuu vaihtaa kumppania. Pettäjät eroaa myös usein koska jää kiinni. Hankalat ihmiset eroaa myös. Usein eronneet ovat läpikäyneet useita suhteita ja aina uudestaan ja uudestaan päätyvät eroon. Näitä ei voi luokitella kunnollisiksi, vaan ovat nimenomaan näitä jämäpaloja.
Hyvät yksilöt, jotka pariutuvat keskenään ajoissa, heillä suhde useimmiten kestää loppuelämän. Näistä on pulaa. Sellaisia löytää vapailta markkinoilta kahdenkympin jälkeen enää leskinä.
Parisuhde on kahden kauppa. Ei auta, että itse haluaisit kestävän suhteen jos kumppanisi osoittautuu olevan eri mieltä.
Vaikka kuinka yrittäisin mustamaalata eroavia, ne ovat ihan tavallisia ihmisiä. Mutta sinun maailmassasi ei varmaan ennen ollut väkivaltaa tai muita negatiivisiakaan asioita olemassa koska niitä ei tilastoitu :D Pelkkä "rakkaus" piti aiemmin "hyvät" parisuhteet pystyssä ja sinkuiksi jää nykyisinkin vain "huonot" ihmiset, kuten esimerkiksi suurten kaupunkin koulutetut sinkkunaiset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on ne mun mahdottomat mies-kriteerit, kun niitä kerran kyseltiin:
-Luonteeltaan kiltti, rauhallinen, huumorintajuinen, tasapainoinen, luotettava, hellä. Vähän jäyhä/introvertti saa olla, ei tarvitse olla mikään porukan kovaääninen keskipiste.
-Rahalla ei väliä, riittää että tulee toimeen omillaan ja pystyy elämään ns. normaalia elämää. Jotenkin vaikea edes kuvitella itseäni jonnekin Porschen etupenkille istumaan jonkun pankinjohtajan viereen Guccin laukku kainalossa... :D Ennemmin toivoisin että mies toimisi samalla/samantyyppisellä alalla jolloin elämänarvotkin olisivat ehkä jotenkin samantyyppiset, mutta ei ole todellakaan mikään pakko.
-Alkoholin käyttö todella vähäistä/ei ollenkaan. Ei muita päihteitä. Ei väkivaltaisuutta/muuta rikollisuutta.
-Urheilullinen (olen itsekin, joten mielestäni tätä voin "vaatia"). Mielellään terveelliset elämäntavat. Viihtyy myös luonnossa/maaseudulla/mökillä. Samantyyppiset elämänarvot muutenkin.
-Eläin- ja lapsirakas. Haluaa ehkä joskus omiakin lapsia.
-Ulkonäöllisesti omaa silmää miellyttävä, mielellään vähintäänkin 10cm pidempi kuin itse olen. Ei mikään mallipoika tarvitse olla, tulisi varmaan alemmuuden tunne sellaisen vierellä kun mies olisi parisuhteen kauniimpi osapuoli... :D
-Sitten se "jokin" eli kemia, jota vain joidenkin ihmisten kanssa on ja joidenkin kanssa ei ole ollenkaan, vaikka muuten natsaisi kohdilleen. Ja miehen pitäisi tietysti tuntea samoin.
Mitä olette mieltä näistä "vaatimuksista", onko liian tiukkaa?
-Ap
En näe kriteereissäsi mitään liiallista vaativuutta. Olet listannut niitä asioita, jotka ovat tärkeitä sen kannalta että se suhde myös voisi oikeasti toimia, eli juuri arvoja, miehen persoonallisuuspiirteitä ja mietit mitä haluat tulevaisuudelta.
Joka tapauksessa varaudu nyt siihen, että tänne marssii osa kommentoimaan miten pinnallinen ja nirso olet, mutta miksipä sinun tulisi halutakaan mies, joka olisi alkoholin suurkuluttaja, ylipainoinen, vihaisi ulkoilua ja ylisosiaalinen epäluotettava tosikko, joka ei haluaisi lapsia. Mitä järkeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että olet jo auttamatta myöhässä. Hyvät viedään ajoissa, eli jos et pysty muodostamaan kestävää parisuhdetta siinä 20-vuotiaana viimeistään, se on voi voi.
Sun iässä kaikilla normaaleilla kunnollisilla on jo perhe. Jos löytyy hyvä yksilö jolla ei vielä ole, hän ei sellaista halua(tai on sitoutumiskammoinen, narkkari, hullu, jotain muuta vikaa).
Voi myös olla että et tajua omaa tasoasi ja etsit kumppania liian korkealta. Tämä on todennäköistä jos et ole tuohon ikään ikinä seurustellut.
Voi hyvänen aika, älä aloittaja ota tuota viestiä tosissasi. Ei niin mitään perää. Olen itse loistava esimerkki siitä, että kyllä todella hyvä mies löytyy vielä kolmekymppisenäkin. Uskonnollisesta taustastani johtuen en tapaillut miehiä ennen kolmeakymmentä ikävuotta. Sitten irtauduin uskonnollisesta yhteisöstä ja aloin tapailla tavallisia miehiä. Ja täytyy sanoa, että huippumiehiä oli vapaana pilvin pimein. Olen akateeminen ja lähinnä tapailin saman koulutustaustan miehiä, mutta myös ammattikoulun tai jonkin vastaavan käyneitä. Toki joku oli jo aviosta eronnutkin, mutta sehän ei tee miehestä huonoa. Kerrankos sitä erehtyy. Oma taustani hieman hankaloitti tutustumisia, mutta hyvin kävi joka tapauksessa. Paljon onnea kumppanin etsintään kaikille kumppania kaipaaville iästä riippumatta! Joka iässä voi löytää ja kaikenikäisiä on vapaana.
Ei mitään perää? Perusteluna se että on olemassa YKSI uskonlahkosta eronnut vanhapiika, joka löysi jonkun myöhemmin. Ensinäkään et itsekään tule luokitelluksi kunnollisiin ihmisiin jo pelkästään taustasi takia. Kyllä teitä kaikenlaisia hulluja voi löytää, mutta ei mitään normaaleja. Toisekseen vaikka olisitkin normaali, niin yksittäintapaus ei merkitse mitään.
Lähtökohtaisesti hyvät menee aina ajoissa, ei vaan parisuhdemarkkinoilla vaan kaikessa. Mene vaikka illalla kauppaan ja osta banaaneja. Siellä on jäljellä vaan muutama kämänen musta ja homeinen banaani. Ne tuoreet meni jo aamulla. Se joka muuta väittää, ei tiedä mistä puhuu.
50 % avioliitoistakin päättyy eroon. Parisuhdemarkkinoilla käy jatkuva kuhina, sillä pariskunnat eroavat, osa sinkkuuntuu ja osa taas muodostaa uusia parisuhteita.
Niin, sellaiset lähtökohtaisesti eroaa joilla siihen on taipumusta. Tämmösiä on esim nämä tyypit jotka heti kun alkuhuuma loppuu vaihtaa kumppania. Pettäjät eroaa myös usein koska jää kiinni. Hankalat ihmiset eroaa myös. Usein eronneet ovat läpikäyneet useita suhteita ja aina uudestaan ja uudestaan päätyvät eroon. Näitä ei voi luokitella kunnollisiksi, vaan ovat nimenomaan näitä jämäpaloja.
Hyvät yksilöt, jotka pariutuvat keskenään ajoissa, heillä suhde useimmiten kestää loppuelämän. Näistä on pulaa. Sellaisia löytää vapailta markkinoilta kahdenkympin jälkeen enää leskinä.
Parisuhde on kahden kauppa. Ei auta, että itse haluaisit kestävän suhteen jos kumppanisi osoittautuu olevan eri mieltä.
Vaikka kuinka yrittäisin mustamaalata eroavia, ne ovat ihan tavallisia ihmisiä. Mutta sinun maailmassasi ei varmaan ennen ollut väkivaltaa tai muita negatiivisiakaan asioita olemassa koska niitä ei tilastoitu :D Pelkkä "rakkaus" piti aiemmin "hyvät" parisuhteet pystyssä ja sinkuiksi jää nykyisinkin vain "huonot" ihmiset, kuten esimerkiksi suurten kaupunkin koulutetut sinkkunaiset...
Ei liity. Yksittäistapauksia on aina, mutta jos etsitään kunnollista ja hyvää kumppania, aivan sata varmasti löytyy niitä nuorempana helpommin ja paremmin, koska silloin kaikki vasta tulevat markkinoille ja ovat vapaita. Kolmekymppisistä sinkkuja on 21%. Näistä suurimmassa osassa on ikävä kyllä jotain "vikaa" eli sille on hyvä syy miksi ovat sinkkuja. Jos väittää että teini-iän jälkeen, jolloin merkittävä osa on sinkkuja, ei olisi otollisempi löytää kunnollista kumppania, kun valinnanvaraa on paljon enemmän, puhuu täyttä paskaa.
Vierailija kirjoitti:
-Ulkonäöllisesti omaa silmää miellyttävä, mielellään vähintäänkin 10cm pidempi kuin itse olen. Ei mikään mallipoika tarvitse olla, tulisi varmaan alemmuuden tunne sellaisen vierellä kun mies olisi parisuhteen kauniimpi osapuoli... :D
-Ap
Miksi pitää olla VÄHINTÄÄN 10cm pidempi? Miksi juuri 10? Miksei 15? Tai 5?
Vierailija kirjoitti:
Tässä on ne mun mahdottomat mies-kriteerit, kun niitä kerran kyseltiin:
-Luonteeltaan kiltti, rauhallinen, huumorintajuinen, tasapainoinen, luotettava, hellä. Vähän jäyhä/introvertti saa olla, ei tarvitse olla mikään porukan kovaääninen keskipiste.
-Rahalla ei väliä, riittää että tulee toimeen omillaan ja pystyy elämään ns. normaalia elämää. Jotenkin vaikea edes kuvitella itseäni jonnekin Porschen etupenkille istumaan jonkun pankinjohtajan viereen Guccin laukku kainalossa... :D Ennemmin toivoisin että mies toimisi samalla/samantyyppisellä alalla jolloin elämänarvotkin olisivat ehkä jotenkin samantyyppiset, mutta ei ole todellakaan mikään pakko.
-Alkoholin käyttö todella vähäistä/ei ollenkaan. Ei muita päihteitä. Ei väkivaltaisuutta/muuta rikollisuutta.
-Urheilullinen (olen itsekin, joten mielestäni tätä voin "vaatia"). Mielellään terveelliset elämäntavat. Viihtyy myös luonnossa/maaseudulla/mökillä. Samantyyppiset elämänarvot muutenkin.
-Eläin- ja lapsirakas. Haluaa ehkä joskus omiakin lapsia.
-Ulkonäöllisesti omaa silmää miellyttävä, mielellään vähintäänkin 10cm pidempi kuin itse olen. Ei mikään mallipoika tarvitse olla, tulisi varmaan alemmuuden tunne sellaisen vierellä kun mies olisi parisuhteen kauniimpi osapuoli... :D
-Sitten se "jokin" eli kemia, jota vain joidenkin ihmisten kanssa on ja joidenkin kanssa ei ole ollenkaan, vaikka muuten natsaisi kohdilleen. Ja miehen pitäisi tietysti tuntea samoin.
Mitä olette mieltä näistä "vaatimuksista", onko liian tiukkaa?
-Ap
Vaikutat listan perusteella noin 18-vuotiaalta, en ihmettele kohtaloasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ulkonäöllisesti omaa silmää miellyttävä, mielellään vähintäänkin 10cm pidempi kuin itse olen. Ei mikään mallipoika tarvitse olla, tulisi varmaan alemmuuden tunne sellaisen vierellä kun mies olisi parisuhteen kauniimpi osapuoli... :D
-Ap
Miksi pitää olla VÄHINTÄÄN 10cm pidempi? Miksi juuri 10? Miksei 15? Tai 5?
No toi nyt oli vaan sellainen karkea arvio. Voi olla yhtä hyvin vaikka 8cm pidempi, ylärajaa ei periaatteessa ole (jos nyt ihmisten normaali pituuksissa pysytään). Ehkä parempi kriteeri olisi 'selkeästi edes vähän pidempi kuin minä', mutta ajattelin että numeraalinen arvo olisi selkeämpi/lyhyempi tuossa listassa ilmaistuna...
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ulkonäöllisesti omaa silmää miellyttävä, mielellään vähintäänkin 10cm pidempi kuin itse olen. Ei mikään mallipoika tarvitse olla, tulisi varmaan alemmuuden tunne sellaisen vierellä kun mies olisi parisuhteen kauniimpi osapuoli... :D
-Ap
Miksi pitää olla VÄHINTÄÄN 10cm pidempi? Miksi juuri 10? Miksei 15? Tai 5?
No toi nyt oli vaan sellainen karkea arvio. Voi olla yhtä hyvin vaikka 8cm pidempi, ylärajaa ei periaatteessa ole (jos nyt ihmisten normaali pituuksissa pysytään). Ehkä parempi kriteeri olisi 'selkeästi edes vähän pidempi kuin minä', mutta ajattelin että numeraalinen arvo olisi selkeämpi/lyhyempi tuossa listassa ilmaistuna...
-Ap
Miksi? Eikö olisi helpompi olla ennemmin saman pituisen kanssa kun vaikka 30cm pidemmän.
Te tuosta pituudesta jankkaavat taannutte itse 18-vuotiaan tasolle.
Alue: Aihe vapaa
Älä nyt ainakaan usko noiden muutamien höpinöitä. Itse löysin kunnollisen poikaystävän 25-vuotiaana ja hänkin oli silloin jo lähes 30v ja on mitä parhain kumppani. Sitä ennen olin ollut vain jossain naurettavassa teinisuhteessa 16-vuotiaana. Ei se iästä ole kiinni, toiset vain löytävät oman kumppaninsa myöhemmin. Mun kaveripiirissä on vain yksi pariutunut pysyvästi alle kaksikymppisenä, loput ovat olleet hyvän matkaa parinkympin puolella. Ihan varmasti se sullakin vielä natsaa. :) Mistä oot kumppaneita etsinyt?