Miksi jotkut vetävät puoleensa kritisoivia ja vähätteleviä tyyppejä?

Olen vaan niin kyllästynyt siihen, että liki kaikki ihmissuhteeni ovat elämäni aikana muuttuneet sellaisiksi, joissa koen tulevani arvostelluksi ja vähätellyksi. Haluaisin muuttaa tämän toistuvan kuvion mutten tiedä miten. Pidän itseäni samanarvoisena mitä tuota harjoittavat ihmiset, mutta itsevarmuus alkaa väistämättäkin horjua.

Vai onko se ihan normaalia ja hyväksyttävää saada kriittistä palautetta ihmissuhteissa liki kaikilla osa-alueilla? En minäkään arvostele tai vähättele muiden työpaikkavalintoja, parisuhdevalintoja tai muita asioita.

ap

-

Minä vedin puoleeni tuolla lailla ilkeitä ihmisiä nuorempana. Heillä tuntui olevan taito nähdä, että olen kiltti ja kärsivällinen ihminen jopa siinä määrin, että olen jopa haitaksi itselleni. Olen sitä edelleenkin, mutta en viitsi katsella kovin pitkään ihmistä, joka vähättelee minua tai yrittää parantaa omaa oloaan minun kustannuksellani. Ei ole helppoa vältellä seuraan väkipakolla tunkevaa ihmistä, mutta sekin on harjoittelukysymys.

Vierailija kirjoitti:

Minä vedin puoleeni tuolla lailla ilkeitä ihmisiä nuorempana. Heillä tuntui olevan taito nähdä, että olen kiltti ja kärsivällinen ihminen jopa siinä määrin, että olen jopa haitaksi itselleni. Olen sitä edelleenkin, mutta en viitsi katsella kovin pitkään ihmistä, joka vähättelee minua tai yrittää parantaa omaa oloaan minun kustannuksellani. Ei ole helppoa vältellä seuraan väkipakolla tunkevaa ihmistä, mutta sekin on harjoittelukysymys.

Minulle on sanottu, että olen kiltti ja empaattinen nainen, mutta päähäni ei silti mahdu miksi ylipäänsä tarvitsee vähätellä toisia alun alkujaan? Vai onko se ihan normaalia "testata" tutustumisen alussa toisen rajoja ja katsoa miten toinen siihen reagoi?

Nykyisin olen hiukan parempi huomaamaan aika alussa jos joku vaikuttaa siltä, että haluaa lytätä ja tuntea "ylemmyyttä" minuun nähden, mutten silti voi sanoa olevani edelleenkään kauhean hyvä puolustautumaan. Tuntuu että aina saisi olla varuillaan odottamassa sitä koskaa saa kuulla jotain kritiikkiä.

ap

Olet liian kiltti, etkä sano koskaan vastaan? Ihmiset ovat helposti arvostelevia kaikkia kohtaan. Suurin osa sanoo oman mielipiteensä takaisin ja se on siinä. Se on keskustelua.

Jotkut eivät sano koskaan takaisin mitään tai vastaavasti arvostele muiden elämää. Nämä sitten kokevat, että muut ovat kritisoivia ja vähätteleviä.

Kerro esimerkki miten sinua on vähätelty ja kritisoitu?

Vierailija kirjoitti:

Olet liian kiltti, etkä sano koskaan vastaan? Ihmiset ovat helposti arvostelevia kaikkia kohtaan. Suurin osa sanoo oman mielipiteensä takaisin ja se on siinä. Se on keskustelua.

Jotkut eivät sano koskaan takaisin mitään tai vastaavasti arvostele muiden elämää. Nämä sitten kokevat, että muut ovat kritisoivia ja vähätteleviä.

Kerro esimerkki miten sinua on vähätelty ja kritisoitu?

En ole sanonut vastaan kauheasti ja tiedän tämän hyvin, mutta en tiedä auttaisiko se vastaansanominen mitään jatkoa ajatellen? Eivätkö tuolla tavalla toimivat toimi jatkossakin niin?

Yleensä jos olen reagoinut on tuloksena ollut entisestään vähättelyä. Eli esim. kun olen saanut mollaavan kommentin ulkonäöstäni ja olen reagoinut heti, kommentoija on vähätellyt sanomaansa väittämällä kommenttia pelkäksi vitsitsi. Paitsi että se "vitsailu" on jatkunut eri muodoissaan ihmissuhteen aikana eri asioista ja minulle ei ole ollut hauskaa.

Otat liian helposti itseesi?

Vierailija kirjoitti:

Otat liian helposti itseesi?

No, millaisista asioista itse ottaisit itseesi? 

Hmm... Selkeä toisen vähättely ihmisenä on kauheaa. Sitä harrastavaan ihmiseen panisin välit poikki, heti.

Mutta sitten on tuo, mitä viitonen sivuaa. Eli että ihmiset ovat erilaisia sen suhteen, miten suoraan sanovat mielipiteensä ja toisaalta kestävät muilta sitä sanomista.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että aina kannattaa miettiä kahdesti, ennen kuin sanoo negatiivisen mielipiteen toisen ihmisen valinnoista. Kysyä itseltään kaksi kysymystä: onko se negatiivinen mielipide todellakin se tärkein ja olennaisin juttu, mitä siitä valinnasta on sanottavissa, vai olisiko siinä myös ihan yhtä hyvin jotain positiviista sanottavaa? Ja toinen kysymys: haluaako tuo toinen todellakin tietää rehellisen mielipiteeni (myös negatiivisen) ja hyötyykö hän sen negatiivisen kuulemisesta ollenkaan?

Monesti ihmiset tyrkyttävät kielteistä mielipidettään toisen tekemisista/hankinnoista, vaikka sellaista ei ole edes kysytty ja vaikka toinen selvästi iloitsee valinnastaan ja haluaisi vain empaattista iloon yhtymistä muilta. Silloin on sosiaalisesti erittäin kömpelöä alkaa lytätä toista. "Minä en kyllä olisi tuota autoa ostanut, se on ihan paska merkki, tosi paljon vikoja." Mitä tuommoinen mielipide auttaa toista enää siinä vaiheessa, kun auto jo on ostettu? Eikö sanoja huomaa, että toinen haluaa vaan muiden ymmärtävän hänen iloaan? Vaikka ei MITÄÄN positiivista keksisi toisen autossa (mikä sekin on jo huonoa keksimiskykyä, ainahan niissä nyt jotain olisi löydettävissä), voisi mieluummin vaikka sanoa, että "kiva, että sait auton hankittua, tiedän, miten pitkään pohdit asiaa!"

Mutta tosiaan. Voi olla myös niin päin, että osa ihmisistä on kovin herkkiä tulkitsemaan kaikenlaista eri mieltä oloa itseensä kohdistuvaksi kritiikiksi. Tällaiset ihmiset eivät osaa itse kiistellä asiasta, vaan ottavat sen henkilöiden välisenä. Minulla oli tällainen työkaveri joskus vuosia sitten, joka koki olevansa työpaikkakiusattu, kun hänen mieliteensä ei saanut kokouksessa vastakaikua.

Nämä ovat vaikeita juttuja, ap. Jos sinusta tuntuu, että et saa joltakulta koskaan positiivista feedbackiä, niin ota etäisyyttä. Voi olla, että olet itse herkkis ja ette vaan ole päässeet ns. samalle aaltopituudelle. Tai voi olla, että ko. tyyppi on itse kateellinen ja negatiivinen henkilö, joka yrittää päteä muiden, kiltimpien kustannuksella. Toisaalta IHAN SAMA, lopputulema on kumminkin se, että suhteenne ei anna sinulle mitään hyvää. Miksi silloin ylläpitää sellaista?

Millainen mollaava kommentti ulkonäöstä? Vitsi?

Tähän sun aloitukseen on vaikea vastata, kun annat vain ympäripyöreitä esimerkkejä. Nyt mietityttää vaan, että vedätkö oikeasti puoleesi kritiikkiä vai otatko helposti itseesi?

Nuo "jotkut" ovat kiinnostuneita omasta huonoudestaan ja haluavat sille vahvistusta. He ovat sillä lailla itsekeskeisiä, että vaativat huomiota omalle surkeudelleen. Ylenkatsovat ja vähättelevät tyypit taas ovat sillä lailla itsekeskeisiä ja heikkoja, etteivät koe olevansa "mitään" ellei joku ole heitä huonompi. Match made in heaven, siis. 

Syytä en osaa sanoa, mutta sen voin kerta että minullakin on sama ongelma mitä AP:lla. Ainoa syy minkä tuohon käytökseen keksin on että ne negaavat tyypit on kateellisia jostain syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet liian kiltti, etkä sano koskaan vastaan? Ihmiset ovat helposti arvostelevia kaikkia kohtaan. Suurin osa sanoo oman mielipiteensä takaisin ja se on siinä. Se on keskustelua.

Jotkut eivät sano koskaan takaisin mitään tai vastaavasti arvostele muiden elämää. Nämä sitten kokevat, että muut ovat kritisoivia ja vähätteleviä.

Kerro esimerkki miten sinua on vähätelty ja kritisoitu?

En ole sanonut vastaan kauheasti ja tiedän tämän hyvin, mutta en tiedä auttaisiko se vastaansanominen mitään jatkoa ajatellen? Eivätkö tuolla tavalla toimivat toimi jatkossakin niin?

Yleensä jos olen reagoinut on tuloksena ollut entisestään vähättelyä. Eli esim. kun olen saanut mollaavan kommentin ulkonäöstäni ja olen reagoinut heti, kommentoija on vähätellyt sanomaansa väittämällä kommenttia pelkäksi vitsitsi. Paitsi että se "vitsailu" on jatkunut eri muodoissaan ihmissuhteen aikana eri asioista ja minulle ei ole ollut hauskaa.

Joo, tuommoinen "se oli vitsi, älä ole tosikko" -reaktio on tyypillinen.

SILTI sinun pitää reagoida! Sinä itse vedät rajasi, ei niitä kukaan puolestasi vedä. Eli sanot suoraan, että "olipa ilkeästi sanottu, miksi noin sanoit?" Ja jos toinen sanoo, että se oli vitsi, niin voit sanoa vielä, että "se ei ollut vitsi, tai ainakaan hyvä sellainen. Älä puhu minulle tuolla tavalla enää toiste, koen sen loukkaukseksi."

Ja jos muutamastakaan sanomisesta ei toinen korjaa tapojaan, ota etäisyyttä.

Voi olla, että toinen oikeastikin harrastaa kevyttä kenttävittuilua ja OLIKIN tarkoittanut kommenttinsa vitsiksi. Semmoinen vähän ilkeähkö vitsailu on oma huumorin lajinsa, mutta kaikki eivät vaan osaa sitä brittiläiseen, tyylikkääseen tapaan tehdä. Siinä tapauksessa sen ilmaiseminen, että ko. tyylin kommentointi ei ole sinusta hauskaa voi hyvin tehotakin!

Vähintäänkin saat selville, heitteleekö toinen kommenttejaan tahallaan, vai oliko se ns. taitamattomuutta.

9

Minulla on mollaava puoliso, joka hakee vastakkaisesta sukupuolesta lempeyttä ja ymmärtäväisyyttä. Muunlaisen kumppanin kanssa tulisi tietysti nopeasti ongelmia. Luulen, että hyväntahtoisuus ja sinisilmäisyys jotenkin näkyvät päälle, sillä kaikenlaiset ihmiset ne tunnistavat. Keljuttaa vain, kun lisäksi kaiketi luulevat minun olevan vielä tyhmä ja päättelykyvytönkin. Kun keksin mekanismin, joka tuottaa tuon leiman otsaan, tulen kyllä kertomaan heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet liian kiltti, etkä sano koskaan vastaan? Ihmiset ovat helposti arvostelevia kaikkia kohtaan. Suurin osa sanoo oman mielipiteensä takaisin ja se on siinä. Se on keskustelua.

Jotkut eivät sano koskaan takaisin mitään tai vastaavasti arvostele muiden elämää. Nämä sitten kokevat, että muut ovat kritisoivia ja vähätteleviä.

Kerro esimerkki miten sinua on vähätelty ja kritisoitu?

En ole sanonut vastaan kauheasti ja tiedän tämän hyvin, mutta en tiedä auttaisiko se vastaansanominen mitään jatkoa ajatellen? Eivätkö tuolla tavalla toimivat toimi jatkossakin niin?

Yleensä jos olen reagoinut on tuloksena ollut entisestään vähättelyä. Eli esim. kun olen saanut mollaavan kommentin ulkonäöstäni ja olen reagoinut heti, kommentoija on vähätellyt sanomaansa väittämällä kommenttia pelkäksi vitsitsi. Paitsi että se "vitsailu" on jatkunut eri muodoissaan ihmissuhteen aikana eri asioista ja minulle ei ole ollut hauskaa.

Hyvä, normaali kaveri reagoisi tuohon palautteeseen pahoittelemalla sanomaansa, ja tarkistaisi jatkossa sanojaan. Se, että verhoaa loukkauksensa vitsiksi, kertoo siitä että loukkaaja ei välitä yhtään siitä miltä sinusta tuntuu. Päinvastoin - alkuperäisen loukkauksen lisäksi hän sanoo, että sinä olet huumorintajuton / herkkänahkainen / et vaan ymmärrä mitä hän tarkoitti eli tyhmä. Älä ole tuollaisten ihmisten kanssa tekemisissä, et voi muuttaa heitä.

Et varsinaisesti vedä tuollaisia tyyppejä puoleesi, vaan he jäävät ympärillesi koska sinä (ja kaltaisesi) olette ainoita jotka heitä sietää. Yksinkertaistettu esimerkki:

Ryhmässä on 10 ihmistä, joista 6 "tavallista", 2 "loukkaajaa" ja 2 "sietäjää". Loukkaajat töksäyttelevät ja kohtelevat muita huonosti, jonka johdosta ne 6 tavallista pikkuhiljaa poistuvat ryhmästä ja/tai muodostavat oman ryhmänsä, koska eivät jaksa kuunnella loukkauksia. Ainoat jotka jäävät jäljelle ovat 2 loukkaajaa ja 2 sietäjää, koska sietäjät kuvittelevat että vika on heissä, ei loukkaajissa. He eivät osaa hakeutua tavallisten pariin vaan pysyvät loukkaajien piirissä koska ovat tottuneet olemaan loukattavina, eivätkä tavalliset halua hakeutua sietäjien pariin, koska siinä tulisi mukana myös ne loukkaajat.

Näin lopputuloksena tavalliset hengaa keskenään, ja sietäjät ovat "vetäneet puoleensa" ne loukkaajat. Niin kauan kun sietäjä jää hengaamaan loukkaajien kanssa, hän ei pääse tavallisten pariin.

Ne ihmiset tekee sitä samaa kaikille.

Tarttuvat sitten niihin jotka eivät eivät osaa tai ymmärrä pistää heille luuta kurkkuun. Ja kun tämmöisen arvostelua hyvin kestävän ja sietävän saavat lähelleen napattua, niin pitävät hänestä kiinni ja koventavat panoksia.

Sitä en ymmärrä miksi tämmöistä tekevät, vaikka olen useita tällaisia ihmisiä tavannut. Vasta nelikymppisenä olen tajunnut että heidän kanssaan pätee eri säännöt kuin muiden ihmisten kanssa. Heidän kohdallaan täytyy unohtaa empatia ja kiltteys.

Hanki älykkäitä ja sivistyneitä ystäviä.

Hmm..15, aika jyrkkä ja mustavalkoinen asenne sinulla. Minä väitän, että kaikki me välillä tölvimme ja olemme tökeröitä. Eli että ei voi jaotella ihmisiä omiksi "roduikseen" noin suoraviivaisesti. Joku voi aidosti olla itse niin krouvin ja mustan huumorin ystävä, että luulee olevansa hauska veistäessään oikein ylivedetyn kommentin jostakusta, jolle se (veistelijän tietämättä, kukapa suht vieraasta ihmisestä voi kaikkea tietää) kommentti iskeekin yllättäen arkaan paikkaan.

Olen samaa mieltä, että aina voisi pyytää anteeksi, jos on vitsailullaan loukannut toista. Mutta voi olla, että se vitsailija oli niin ällistynyt siitä, että kommenttinsa olikin tulkittu loukkaukseksi, ettei älynnyt sanoa muuta kuin että se oli vitsi... Eli että en tarkoittanut loukata sinua, yritin olla hauska.

Toki, toki on oikeasri ilkeitäkin ihmisiä. Ja varmaan on, kuten sanot eli että semmoisia eivät muut kuin kiltit sietäjät siedä.

Mutta ei nyt ehkä ihan ekana kannata kenenkään otsaan heittää ilkeän ihmisen leimaa. Ihmisten välinen kanssakäyminen on hakuammuntaa parhaimmillaankin, kaikki me joskus osumme harhaan. Annetaan uusi mahdollisuus, ja vielä toinenkin. Muttein - siitä olen samaa mieltä - loputtomiin pidä sietää toisen tölvintää.

9

Ite en jaksaisi alkaa laittaa vastaan, koska minusta lähtökohtana on toisen kunnioitus ja mukava vuorovaikutus. Ei jatkuva väittely ja nokittaminen. Ehkä jotkut ovat saaneet kotoa tuollaisen mallin eivätkä osaa muuta.

Ratkaisuni olisi vältellä tuollaisia ihmisiä ja hankkia fiksuja ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Otat liian helposti itseesi?

En ole ap. Olen kuitenkin myös kokenut tätä mollaamista. Jotkut vain ovat ehkä herkempiä eivätkä kestä juttuja, jotka menevät ronskimmilta ohi. Nykymaailma, tai siis Suomi, tuntuu myös raaistuneen ja amerikkalaistuneen kulttuuriltaan. Aamulla ulos lähtiessä on vedettävä päälle henkinen suojapanssari, jotta kestää.

Enkä mä ole edes mikään ruma tai mollaamisen arvoinen vaan hoikka, nätti, fiksu ja olemukseltani keijumainen ja herkkä. En vaan myös jaksa sitä, että kuittaillaan jostain täysin turhasta. Enkä jaksa olla koko ajan tölvimässä takaisin, koska yliherkkänä muistan jokaisen sanomani pilkkasanan tai kritiikin. Niinpä on parasta antaa olla ja jättää tällaiset ihmiset omaan arvoonsa. Jos en jätä, saatan purra tällaisilta verbaalisesti pään poikki. Olen muuten hyvä siinä, koska en ole verbaalisesti mikään avuton.

Olen kyllä huomannut, että suurin syy on kateus. Olepa hoikka, fiksu ja nätti nainen niin tiedät mitä kateus on. Voitapa samalla jätkät niiden omilla aloilla ja tiedät mitä katkeruus on.