Mikä on varhaisin muistikuvasi?

Putkahdin purkista pihalle ja päästin parahduksen.

Muistan kun itseänikin käytettiin 3 vuotiaana, ei kylläkään valokuvaajalla.

Istuin hoitotädin sylissä ja se avasi pöydänlaatikon, jossa se piti hoitolasten tutteja ja laittoi omani suuhun. Aika pieni täytynyt olla silloin.

Se kun näin valoa tunnelin päässä.

Muistan kun aloin huutaa ja parkua äidin mennessä naapuriin ja en päässyt matkaan. Isi ei tilanteesta tykännyt ja antoi tuppivyöstä pyllylle suihkussa. 3 tai 4 vuotias olin. True story.

Kiidän paineella kanavaa pitkin, joku tarttuu päästäni kiinni ja vetää, kylmä ilma tuntuu iholla, joku läpsäyttää pepulle, huudan keuhkojeni täydeltä. Sitä huutoa on tässä jatkunut muutama vuosikymmen, eikä loppua näy.

Varhaisin muistikuvani täytyy olla se, kun isä oli laittanut minut tuohikonttiin niin, että pää näkyi ja lähti ajamaan polkupyörällä kontti ja minä selässään. Se oli hauskaa ja pelottavaa. Se on samalla ainoa muistikuva isästäni, joka kuoli saman kesän heinäkuussa. Minun on täytynyt olla jotakin vähän päälle kolmen.

Kun leikkikehäni ja pinnasänkyni myytiin. Olin 3 tai 4, sillä nelivuotiaana muutimme ja muistan ne myydyn ekasta asunnosta.

Muistan olleeni kapaloon käärittynä ja pään takana seinällä loisti puinen yölamppu. Äidin ja isän lukuvalo heidän makuuhuoneessaan. Äiti käänsi minua itseään vasten.

Kyse oli siis kai syöttämistilanteesta ja olen ihan todella ja aidosti sitä mieltä, että tuo muistikuva on aito. Olen kuvaillut äidille sitä ja hän on vahvistanut, että kaikki (kapalolakana, lamppu jne) ovat ihan tosia!

Muistan myös väläyksen ajalta kun olin 1-vuotias. Leikin parvekkeella ja kurkistin sellaisesta rööristä, josta vesi valuu parvekkeelta pois. Näin sen läpi pihalla leikkiviä lapsia. Parvekkeella oli ksylofoni, leikin sillä. Muistan myös istuneeni rattaissa 2-vuotiaana ja katselleeni lokkeja merellä. Siellä oli pitkä laituri. Tuokin muitikuva on aito, koska vanhemmat osaavat yhdistää sen Tanskan-matkaamme.

Aurinko paistoi ja makasin mahallani olohuoneen lattialla nuolemassa lattian ruskeaa korkkimattoa. Isä tuli siihen nostelemaan kainaloista ja selvittämään, että lattiaa ei kannata nuolla. Olen ollut kaksivuotias, koska seuraavan kesän alussa lattiamateriaali vaihdettiin.

Olin 5v ja räpläsin munaani samalla kun katsoin vili vilperiä.

Äidin ja isän riitaa: päätetään yhdessä isosiskon ja pikku veljen kanssa hiipiä alas katsomaan, mitä tapahtuu. Mulla on toisessa kädessä 1-vuotislahjaksi saatu pehmolelu. Olohuoneessa sohva on keskellä huonetta, äiti vakuuttaa itkuisena sen takaa, että kaikki on hyvin ja iskä komentaa nukkumaan. Olen 4-5 vuotta. Varmaan 4. Varhaislapsuudesta on ehkä yksi tai kaksi hyvää muistoa, joista toinen on tilanne, joka muistaakseni johtaa siihen toiseen vanhempieni hirvittävään riitaan, jossa äiti pakenee veitsien kanssa saunaan.

En muista. Menneisyyteni on kuin olisin elänyt unta tai jonkinlsisessa sumussa. Asiat ja tilanteet ovat kuin yksi möykky. Elän vain ja ainoastaan nyt hetkessä.

Kun asuimme tietyssä kerrostaloasunnossa 3-v. Kävin naapurilla siellä kylässä. Ja muistan huoneet ja mitä tein niissä. Valokuvia ei ole kuin olohuoneesta, joten perustuvat muistoon.

Sen jälkeen asuimme omakotitalossa.

up