Voinko löytää miehen näillä spekseillä ja jos niin millaisen?
Neljäs vuosikymmen alkoi pari vuotta sitten. Monipuolisissa työtehtävissä olen ollut, en kuitenkaan ole lainkaan varakas. En ole myöskään materialisti. En välitä shoppailusta ja tuhlaamisesta, tosin en pidä pihistelystäkään. Jos menen kahville kaverin kanssa niin ei mitään ongelmaa tarjota ja samaa odotan muilta, ylipäätään rentoa ja reilua otetta elämään. Pukeudun kauniisti ja olen usein tyylikäs, tosin voin aivan hyvin mennä ulos lenkkareissakin ja ilman meikkiä. Kauneus tai ulkonäkö ei mielestäni muodostu merkkivaatteista vaan enemmänkin karismasta ja ystävällisyydestä, siitä miten suhtautuu toisiin ihmisiin.
Minulla on kauniit kasvot, tosin nyt niissä alkaa näkymään iän tuomia merkkejä. Hiukset ovat kauniit ja pitkähköt. Olen melko pitkä, mutta ylipainoa on, joten ymmärrän hyvin etten kelpaa hoikkia ihaileville miehille. Paino ei kuitenkaan ole ensimmäinen asia jonka minusta huomaa, miesten päät kyllä kääntyilevät kadulla minua katsomaan vieläkin aika usein vaikka ikää alkaakin olemaan. Itse en missään nimessä haluaisi olla enää nuori, näin on hyvä.
Kodin pitää olla mielestäni viihtyisä, puhdas ja mieluiten minimalistinen eikä täynnä roinaa. Kannatan ekologista elämäntapaa, mutta ns. ituhippi en koe olevani (mitä se sitten ikinä edes tarkoittaakaan). Pidän ruoanlaitosta, ja olen menossa koko ajan enemmän ja enemmän vegaaniseen suuntaan, ihan siksi, että huomaan voivani paremmin niin.
Minusta on ihanaa kävellä luonnossa ja tehdä pitkiä kävelylenkkejä. Pidän muustakin urheilusta. Elokuvat, musiikki, matkustelu, lukeminen ym. ovat mukavaa ajanvietettä myös. Olen kiinnostunut myös teknologiasta ja osaan tehdä esim. pieniä huoltotoimenpiteitä autolle. Pidän seksistä hyvin paljon. En polta enkä juurikaan juo, koska terveys.
Parisuhteessa kaikenlainen turha nalkuttaminen ja muu oikuttelu kummalta tahansa ei ole mieleeni. Jos molemmat huomioivat kumppaniaan, niin silloin ei pitäisi edes tulla sellaisia tilanteita joissa alkaisi valittaminen. Tykkään huomioida kumppaniani monin tavoin, minusta on ihanaa antaa ja saada hemmottelua.
Lapsia on, olen eronnut. Vuoroviikkosysteemi eli lapset luonani joka toinen viikko.
Niin, rakas av-raati. Onko mulla mitään tsäänssejä? :) Vai onko kaikki hyvät miehet saavuttamattomissani?
Kommentit (10)
Olen eronnut sen takia, että entinen mies alkoi mustasukkaiseksi ja väkivaltaiseksi. Syy: Miespuoliset työkaverit facebookissa ja työpaikalla. Mulla ei ollut mitään kenenkään kanssa, en ole pettäjä. Annoin jopa kaikki salasanat ja tunnarit miehelle. Miehellä meni firma nurin ja mielenterveys sen mukana.
Nuorena minussa oli paljonkin huonoja puolia, olin todella itsekäs ja aika negatiivinenkin. En ollut oikein mihinkään täysin tyytyväinen. Nyt olen aivan toinen ihminen, haluan asioiden hyvät puolet ja olen hyvin armollinen itseäni sekä muita kohtaan. Varmaan melkein ainoat asiat joita en hyväksy ovat pettäminen, huumeet ja juoppous. Heidänkin joukossa voi olla sairaita, eli en tuomitse yhdeltä kädeltä, mutta itse en halua suhteeseen sellaisen kanssa jolla noita ongelmia.
Huonoja puolia siis nykymaailmassa miesten silmissä varmaankin tuo ylipaino. Töissä olen hyvin pidetty, sekä miesten että naisten taholta. Huumori kukkii ja tykkään myös pohtia asioita.
-Ap
haluan nähdä* asioiden hyvät puolet eikä haluan asioiden hyvät puolet :)
-Ap
Ylipainoinen ja lapsia, ei mahdollisuuksia.
Hyvistä ja huonoista ja muistakin puolistasi päätellen sinulla on mahdollisuuksia löytää sellainen mies, jonka kanssa osut samaan paikkaan sopivassa tilanteessa. Muuta hänestä on vaikea mennä sanomaan.
Älä hoe *speksejä joka ketjussa. Menee uskottavuus ja paljastuu Provoilija.
Hyvillä miehillä on jo kaikilla poikaystävä.
Vaikutat unelmanaiselta jos olet kaikkia tuota mitä kirjoitat. Miten itse suhtaudut miehen ylipainoon? Samoin lasten ikä ja määrä varmasti jonkin verran vaikuttaa. Kannattaa itse olla myös aktiivinen seuranhaussa ja jutella vaikka kaupassa/salilla/lenkillä/töissä tai muussa arkipäivän tilanteessa mukavalle miehelle. Tiedän, äärettömän vaikeaa. Suomalaiset ovat sen verran ujoja että valitettavasti monelle ainoat realistiset tavat tutustua uuteen ihmiseen on kännissä baarissa tai netissä kirjoittamalla.
M36
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat unelmanaiselta jos olet kaikkia tuota mitä kirjoitat. Miten itse suhtaudut miehen ylipainoon? Samoin lasten ikä ja määrä varmasti jonkin verran vaikuttaa. Kannattaa itse olla myös aktiivinen seuranhaussa ja jutella vaikka kaupassa/salilla/lenkillä/töissä tai muussa arkipäivän tilanteessa mukavalle miehelle. Tiedän, äärettömän vaikeaa. Suomalaiset ovat sen verran ujoja että valitettavasti monelle ainoat realistiset tavat tutustua uuteen ihmiseen on kännissä baarissa tai netissä kirjoittamalla.
M36
Miehen ylipaino ei haittaa kunhan se on sellaisissa mitoissa, että intiimielämää pystyy harjoittamaan. Jos jollain on painoa lähemmäs 200 kg, niin silloin se varmaankin haittaa. Katselin sitä dokumettiä youtubesta Fat, sick and nearly dead, ja siinä olevan mies on mielestäni komeampi alussa vaikka paino onkin aika suuri, 140 kg. Varmaan pitkä mies, koska se näkyi mielestäni vain vatsassa. Ymmärrän kyllä, että laihdutti terveyden takia, mutta kasvot olivat kyllä komeammat ns. lihavana.
Jos tapaisin ylipainoisen miehen, niin meidän olisi mukava yhdessä koittaa syödä terveellisemmin satunnaista herkuttelua unohtamatta.
Hygienia on kyllä mulle tärkeä ominaisuus miehessä. Että peseytyy, on puhtaat vaatteet ja huolehtii hampaiden ja suun terveydestä.
Nyt aikuisena olen huomannut, että miehet kyllä juttelevat minulle esim. ruokakaupassa spontaanisti, mutta kyseessä ovat yli 55 v. miehet. Nuorena minulle puhuttiin vain aika härskiin tapaan. Nykyään mukavia leppoisia jutusteluja, ei tosin suunnilleen ikäisiltäni.
Mulla on vain yksi pieni lapsi, muut menevät jo omia menojaan.
Missä baareissa muuten aikuiset nykyään käyvät? Onko joitain asiallisia paikkoja? Helsingissä siis.
-Ap
Saisiko listan myös niistä huonoista puolista? Niitäkin kai on, kun kerran olet eronnutkin.