Lue keskustelun säännöt.
Miten masennuksesi näkyy kodissanne?
29.02.2016 |
Onko kodissanne rojukasoja, villakoiria tai haisevia astioita tms ongelmaksi asti?
Kommentit (21)
Pinoja kaikkea mahdollista siellä täällä. Ei mitään haisevaa tosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jaksa siivota. Töiden jälkeen käyn välillä salilla ja jos olen illan kotona katson Netflix sarjoja/pornoa ja tissuttelen muutaman bissen illassa.
Meillä on suht siistiä, ja yritän lähes päivittäin saada asunnon näyttämään edes jollain tavalla siistiltä. Teen sen vaikka viimeisillä voimillani, koska jos kodin kunto pääsee sotkuiseksi, myös mieliala laskee todella alas. Tällä hetkellä täällä on kyllä jonkin verran pinoja. Mutta ei ole mitään kasoja, tiskejä tai villakoiriakaan.
Roskia, likaisia astioita, vanhoja posteja/lehtiä, vaatteita ympäriinsä, random rojua, kuitteja ym pitkin poikin. En välitä. Ei täällä kukaan käy, miksi siivoisin itseäni varten? Krooninen masennus 7-vuotiaasta asti. Tällainen olen aina ollut. En välitä.
En ole luutunnut moneen viikkoon. Vaatekaapit tursuilevat vaatteita. Lakanoita en jaksa vaihtaa. Imuroin sentään lähes päivittäin ja desinfioin tiskipöytää. Kai se joku puhdistuspakkomielle on. Auto on kuin kaatopaikka. Joskus olin erilainen, joskaan en mikään kodinhengetär silloinkaan. Ei vain mikään kiinnosta. Aloitin vko sitten voxran käytön. Perhepiirissäkin on kaikkea ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivoaminen on todella pinnallista. Lattioita ei ole pesty aikoihin, seiniä ei pesty 2 vuoteen, ikkunat kerran 2v aikana. Sisältä hieman useammin. Jääkaappia ei ole siirretty (pitää oikeasti muistaa tehdä se huomenna!), enkä ole niin kovin huolissani siitä mitä sängyn tai sohvan alla on. Tavarat ovat paikoillaan ja imuroitu aina on (kiitos robotti-imuri, paras ostokseni ikinä!) 2 aikuista ja kaksi taaperoa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on suht siistiä, ja yritän lähes päivittäin saada asunnon näyttämään edes jollain tavalla siistiltä. Teen sen vaikka viimeisillä voimillani, koska jos kodin kunto pääsee sotkuiseksi, myös mieliala laskee todella alas. Tällä hetkellä täällä on kyllä jonkin verran pinoja. Mutta ei ole mitään kasoja, tiskejä tai villakoiriakaan.
Ihan sama juttu mulla. Mitä sotkuisemmaksi kodin päästää sitä alemmas vajoaa mieliala ja lamaannun, joten parempi siivota joka päivä edes vähän. Diagnoosina keskivaikea masennus ja yleistynyt ahdistusneisuushäiriö..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa pyykätä, tiskata tai imuroida niin usein kuin olisi tarve. Aina kerralla sitten spurttaan kaikki hommat niin voin taas pari viikkoa lojua illat vapaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siivoaminen on todella pinnallista. Lattioita ei ole pesty aikoihin, seiniä ei pesty 2 vuoteen, ikkunat kerran 2v aikana. Sisältä hieman useammin. Jääkaappia ei ole siirretty (pitää oikeasti muistaa tehdä se huomenna!), enkä ole niin kovin huolissani siitä mitä sängyn tai sohvan alla on. Tavarat ovat paikoillaan ja imuroitu aina on (kiitos robotti-imuri, paras ostokseni ikinä!) 2 aikuista ja kaksi taaperoa.
pitäisikö seinätkin pestä...?
Siivonnut olen kerran joulun jälkeen. Pyykit kyllä tulee pestyä, mutta muiden hommien kanssa on vähän niin ja näin. En jaksa tehdä tosiaankaan mitään muuta kotona, kun katsoa tv:tä. Ennen jaksoin tehdä ruokaa, nyt ostelen eineksiä kotiinkin. Töissä käynti vie kaikki voimat. Ja töissäkin vain palstailen suurimman osan aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, naismasennus. Joillakin on aitojakin ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Siivonnut olen kerran joulun jälkeen. Pyykit kyllä tulee pestyä, mutta muiden hommien kanssa on vähän niin ja näin. En jaksa tehdä tosiaankaan mitään muuta kotona, kun katsoa tv:tä. Ennen jaksoin tehdä ruokaa, nyt ostelen eineksiä kotiinkin. Töissä käynti vie kaikki voimat. Ja töissäkin vain palstailen suurimman osan aikaa.
Ja roikkua netistä, muista myös se, jaksat myös roikkua netissä. Hyvä sinä arjen sankari, ota ruusu ja konvehtirasia. Miten sinä jaksatkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasoja, haisevia kippoja pahimillaan, millään ei mitään järkevää paikkaa, tavaroita pitäisi hävittää rutosti ja tehdä monta viikkoa töitä, ennen kuin täällä olisi oikeasti järjestys. Isoäitiin iski dementia, ja sen asiat eivät järjesty millään. Sen kanssa räpeltäessä on mennyt vuosi, vanha masennus pohjalla. Ollaan aivan uuvuksissa, mies haisee viinalta iltaisin, minulla on uusi. Tämän toisen huushollia puunaan sitten siellä ollessa niin että hämmästyn itsekin, miten tehokas ja kyvykäs itse asiassa olenkaan. Ja että se mitä luulen masennukseksi on enemmänkin opittua avuttomuutta ja luovuttaneisuutta.
En saanut asuntoa koskaan tuntumaan kunnolla kodilta, koska masennuin alun perin pian muuton jälkeen. Nyt vihaan sitä, koska se kertoo minulle koko ajan, ettet sä mikään ole. Olin jo kuvitellut itsekin, että se on totta. Ei ole rahaa remonttiin, eikä ole viitsitty nähdä vaivaa kunnollisten väliaikaisten säilytystilojen eteen. Nythän se remontti ei taida tulla koskaan. Kyllä syö köyhyys ihmistä. Jos oltaisiin varoissamme, olisi yhden dementikon asiatkin hoituneet heittämällä.
Kyllähän mä siivoan tuntitolkulla päivittäin. Se vain ei näy missään muualla kuin siinä, että tavarat ei kaadu niskaan, jonkin verran laskutilaakin löytyy eikä keskilattiaa tartte hävetä.
Että sanokaa mitä sanotte, mutta me oltaisiin näännytty ihan romuiksi kaikki, jos en olisi hyppinyt syrjään. Nyt pystyn uudella tarmolla tappelemaan kotinikin eteen. Minä viis veisaan uskollisuudesta, jos yhdessä kituuttaminen johtaa vain molemmat ennenaikaiseen hautaan. Maailmankirjat kun on sekaisin, niin sitten on vaan joustettava vaikka sitten moraalistaankin. Olen lojaali, en uskollinen. Nih.
Joulukuusi nurkassa + koristeita. Tosin pieni 50 cm, neulasiakin vielä löytyy
Käyn yötöissä ja se vie niin voimat, etten jaksa, kuin kantaa vanhenevat ruoat pellolle. Mihinkään muuhun ei riitä voimat. Ja sängyn pidän aina raikkaana, koska uni on elintärkeää yötyöläiselle.
Kukaan ei tiedä , miltä täällä näyttää. Keittiön nurkassa on tilattuja paketteja, joita en ole edes avannut. Eivätpähän pölyynny ja nokeennu - asun paskaisen kadun varrella.
Minulla ei ole masennusta, mutta onpa tutun kuuloista. En siivoa säännöllisesti. On rojua ja kasoja. Lattioita en ole pessyt aikoihin, keittiöstäkään.
Henkilökohtaisesta hygieniasta huolehdin täysillä. Peseydyn huolellisesti ja säännöllisesti. Ehostaudun, vaatteet ovat aina puhtaat.
Ei oikeastaan mitenkään. Jonkun sortin suojautumiskeino toi siivoominen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on suht siistiä, ja yritän lähes päivittäin saada asunnon näyttämään edes jollain tavalla siistiltä. Teen sen vaikka viimeisillä voimillani, koska jos kodin kunto pääsee sotkuiseksi, myös mieliala laskee todella alas. Tällä hetkellä täällä on kyllä jonkin verran pinoja. Mutta ei ole mitään kasoja, tiskejä tai villakoiriakaan.
Ihan sama juttu mulla. Mitä sotkuisemmaksi kodin päästää sitä alemmas vajoaa mieliala ja lamaannun, joten parempi siivota joka päivä edes vähän. Diagnoosina keskivaikea masennus ja yleistynyt ahdistusneisuushäiriö..
Käytkö töissä? jos et niin mitä pomo tuumasi poissaolosi syyhyn?
ei huonekasveja sillä kaikki kuoli