Syyllistynkö kiusaamiseen jos en puhu työkaverille?

Lapsellista.

Jospa PUHUTTE asiat läpim

No et. Jos hoidat kuitenkin työasiat asiallisesti muttet muuten lätise joutavia hänen kanssaan niin eihän se mitään kiusaamista ole. Itsekään en olisi pahemmin tekemisissä ihmisen kanssa joka usein heittelee asiattomia kommentteja. Hänhän tässä se kiusaaja on.

Minulla oli työkaveri, joka joka yhteydessä alkoi hyökätä ja arvostella minua ja tekemisiäni. En kokenut sittemmin tarpeelliseksi sanoa sille edes huomenta saati edes vilkaista sinne päin. 

Itsellä semmonen työkaveri että kaikin puolin ärsyttävä, valittaa asiosta, haukkui yhtenä aamuna toista työntekijää kun kävelin perässä sisälle, muutenkin yksinkertainen ettei huvita sen kans puhua, jututkin on semmosia tyhjänpäiväisiä. Jos tuommosen kans ei halua jutella ja kokee kiusaamiseksi, voi itse miettiä minkätasoisia juttuja itse suoltaa. Minun mielestä ei ole pakko puhua joutavanpäiväistä läppää kun työasiat hoituu. En tykkää kanamaisista, aivottomista jutuista muutenkaan.

Mua syytti yksi pomo kerran työpaikkakiusaamisesta, kun en jutellut hänen kanssaan tarpeeksi.

Syy oli yksinkertaisesti se, että meillä ei ollut mitään yhteistä ja mulla ei ollut ongelmaa tehdä työtäni omissa ajatuksissani. Kyse oli yli 50-vuotiaasta lapsettomasta (oikeesti halveksi lapsia) miehestä ja itse olin alta 30 v ja lapsia kotona useampia. En yritysten jälkeen löytänyt mitään mielekästä juteltavaa, paitsi työ. Mut se ei riittänyt. Töitäni ei jatkettu vaikka pomo itse myönsi, että tein kyllä työni erinomaisesti, mutta "henkilökemiat" ja minua voisi kutsua jopa työpaikkakiusaajaksi kun en puhu tarpeeksi ja hymähtelen vain. No enpä halunut tuon jälkeen edes sinne jäädä. Kumpi siinä nyt olikaan työpaikkakiusaaja...

Ja ihan asiallisesti tervehdin ja juttelin töistä tarvittaessa.

Eli voidaan sua syyttää työpaikkakiusaamisesta. Ilmeisesti. Mä en kyllä ikinä myönnä sellainen olleeni. Eikä kukaan muukaan. Paitsi se yks pomo...

Vierailija kirjoitti:

Hän on useasti heittänyt loukkaavia kommentteja (henkilökohtaisia ja ammatillisia) mua kohtaan.

Olen nyt päättänyt että hoidan hänen kanssaan kaikkein välttämättömimmät työasiat, muuta en puhu hänen kanssaan.

Syyllistynkö nyt sit kiusaamiseen?

Löysin netistä alla olevan kohdan.

http://www.tyoturva.fi/asiantuntija-_ja_toimistotyo/tyoyhteiso

"Työpaikkakiusaaminen voi ilmetä ilmeiden, eleiden, puheiden ja tekojen kautta loukkaavana toimintana. Se voi olla hienovaraista ja sinänsä vähäiseltä vaikuttavaa, kuten olankohautukset ja hymähtelyt tai puhumattomuus."

Eikö helpointa olisi mainita asiasta? Ehkä hän ei edes tiedosta toimineensa väärin tai tiedostaa, mutta ei ajattele sen pidemmälle.

Kyllä juuri noin minua on kiusattu työpaikalla. Ei puhuttu, ei kerrottu mistään asioista ja jätettiin täysin yhteisön ulkopuolelle.

AKT:n Räty tuomittiin työpaikkakiusaamisesta  kun ei puhunut alaiselleen. Räty lopetti puhumisen kun alainen ehdotti seksisuhdetta eikä Räty innostunut tästä.

Et, kunhan keskustelet hänen kanssaan kaikkiin työn suorittamiseen liittyvistä asioista.

Itseäni on työpaikalla kiusattu mm. siten että jätettiin tahallisesti kertomatta olennaisia työhön liittyviä asioita ja sitten odotettiin että päästään nolaamaan minut yhteistyökumppaneiden edessä väärien tietojeni kanssa. Tuolla "puhumattomuudella" voidaan viitata myös sellaiseen kiusaamiseen että ei puhuta edes työasioita. Onneksi sekin määräaikainen työsuhde päättyi.

Mulla on ongelma työkaveri, joka ei osaa suomea. On sanottu, että hänelle pitäisi puhua vain suomea, mutta kun ei itse sitä osaa, eikä puhu itse oma-alotteisesti yhtään mitään. Kiusallisia tilanteita pikkufirmassa, kun pitäisi väkisin yrittää keksiä jotain yksinkertaista sanottavaa, että ymmärtäisi ja usein joutuu olemaan esim. kaksin lounaalla, kun muut ovat jossain työmailla ja me konttorilla. Ei ole turvapaikanhakija, vaan ihan joku muu, koulutettu eurooppalainen suomalaisia sukujuuria omaava ihminen, jolla surkea kielitaito ja äidinkieli ei kuitenkaan ole suomi. Enkkukin on aika heikko.