Mitä teen?!? Olen rakastunut toiseen...

Hei,



Ihan ensimmäiseksi välttelet kohataamisia työpaikalla (jos mahdollista), toiseksi poistat numeron kännykästäsi ja päästäsi (helpommin sanottu kuin tehty). Aikaa se ottaa, mutta viikkoviikoltta alkaa helpottamaan.

Niin ja alat viettämään aikaasi miehesi kanssa ja muistelet suhteenne alkuaikoja (perhosia vatsassa ym.) ja yrität löytää sen tunteen takaisin. Mulla auttoi kun esimerkiksi ostin miehelleni hänen aikoinaan käyttämää partavettä. (hajumuisti on todella voimakas), jalat lähti alta heti...

Jos on, niin enpä muuta konstia tuohon tiedä kuin sen, että jonkinlainen ratkaisu on pakko tehdä ja pysyä siinä myös. Mieti, mitä oikeasti haluat elämältäsi pitkällä tähtäimellä ja toimi sen mukaan.

Itselläni oli suhde opiskelukaveriini samalla kuin asuin avoliitossa nykyisen mieheni kanssa.

Jos oikeasti haluat jatkaa miehesi kanssa, tarvitaan radikaaleja toimia. Eli kaikki ylimääräinen yhteyden pito on lopetettava. On todella helppo keksiä kaikki tekosyitä tyyliin " En pysty, ko. mies vetää vastustamattomasti puoleensa!" Mutta oikeasti ihminen pystyy mihin vain jos haluaa..



Kannttaa myös muistaa, että sivusuhteessa ei ole kyse oikeasta rakkaudesta, vaan arjen yläpuolella olevasta huumasta. Tämä on itsestään selvyys, mutta unohtuu helposti siinä huumassa.



Kannatta myös pohtia elämän arvoja aika rankasti... Minä vaihdoin opiskelupaikkakuntaa toiseen yliopistoon, koska tiesin, että irti pääseminen olisi siten helpompaa. Joten jos perhe ja koti on sinulle oikeasti arvokas, niin ehkä olisi viisasta vaihtaa työpaikkaa.



Mutta irtipääsy on mahdollista ehdottomasti jos vain oikeasti haluat! Voimia!

huh, vaikeaa, teemme töitä yhdessä aivan konkreettisesti.



t. ap

täällä ap.



Mä luulen, että se loppui nyt. Tapahtui jotakin, mikä herätti minut - tajusin, ettei tuo mies välitä minusta oikeasti. Tai vaikka välittäisikin, ei hän halua muuta kuin seksiä, eikä sitäkään riittävän paljon, koska asiat eivät etene mihinkään.



Minun on aika lopettaa tämä vouhottaminen tähän, niellä ylpeyteni ja todeta itselleni, että tämä oli nyt tässä. Surettaa, mutta toisaalta olen helpottunut.

halua nyt sanoa, että ihan oikein sulle?



ap

Kyllä se tuska varmasti pian helpottaa, vaikka nyt ei ehkä siltä tuntuisikaan.

tuestasi. Olo on ristiriitainen, toisaalta helpottunut, toisaalta pettynyt. Eniten karvastelee se, etten ollutkaan niin haluttava kuin luulin :( ;D



ap

Petetyn osapuolen reaktiosta ei ole varmuutta, vaikka luulisi, että tuntee toisen. Aviomies/vaimo voi ottaa asian todella rankasti, ja kuuluttaa toisen uskottomuutta ympäriinsä. Kaikki eivät ole niin ymmärtäväisiä, ja päättäisi antaa toiselle vielä uuden mahdollisuuden. Joissakin paikoissa esimies-alais -suhteita ei katsota hyvällä (vaikka kuulostaa vanhanaikaiselta niin asia on totta). En tiedä, onko kyse siitä. Kannattaa miettiä, miltä tuntuu elää yksin lasten kanssa. Yksinhuoltajuus voi siis olla edessä. Avioliittoon kuuluu alamäetkin. Jos niistä selviää, niin liitto on vankemmalla pohjalla. Ja lopuksi, jos pystyt, niin älä kerro miehellesi asiata. Luottamus menee.

siksi tämä touhu on nyt lopetettu, pakolla ja järjellä. Tunne on silti jäljellä.



t. ap

Minä taas täällä (muistaakseni 51 numerolla kirjoitin aikaisemmin).

Minulla vaan pahenee asiat. Tiedän, että kohta tapahtuu väkisinkin jotakin koska tulemme tekemään firman projektin joka vaatii lähdön aika pitkäksi ajaksi ulkomaille. Miltei kuukaudeksi. Miten sen jälkeen saan elämän takaisin raiteilleen? työpaikkaakaan en suostu vaihtamaan, koska minulla on kestänyt pitkään päästä tähän asemaan jossa olen nyt.



Mutta, jätän siis kotiin miehen ja 4 lastani. Minunkin osaltani tämä haahuilu saisi tosissaankin loppua! Aivan järjetöntä.



Enkä osaa sanoiksi pukea.



Kumpa saisin " vanhan" elämäni takaisin ja asiat normaaliksi jälleen.



Mutta miten?



51

Totuus on, että moni tietää jo!



Se on uskomatonta, kuinka salasuhteessa keskenään elävät työkaverit voivat olla niin sokeita ja sinisilmäisiä tämän asian suhteen. Työtoverit ovat tarkkasilmäisempiä kuin te osaatte kuvitellakaan.



Itse olen ollut todistamassa kahdessa eri työpaikassa kahta eri romanssia jossa koko tiimi ja iso joukko muuta väkeä ulkopuolisilta osastoilta oli täysin tietoisia siitä missä mennään, pariskunnat itse vain naiivisti kuvittelivat ettei kukaan ole huomannut mitään... Ilmeet, eleet, äänensävyt ja monet pienet detaljit kertovat enemmän kuin osaatte kuvitellakaan.

Eli avainasia on pistää stoppi tunteille heti, kun ne alkavat vähänkin orastaa. Sinun tapauksessasi AP tämä ohje taitaa tulla liian myöhään...

Vierailija:

Jokainen, jolla on paria vuotta pidempi suhde, aivan varmasti tulee ihastumaan johonkin muuhun ihmiseen kuin puolisoonsa. Se, mitä siitä eteenpäin tapahtuu onkin sitten mielestäni tahdon asia. Jos oikeasti on sitoutunut suhteeseensa, niin silloin ei anna ihastuksen kasvaa isommaksi, vaan aktiivisesti taistelee ihastumista vastaan. Jos voimat alkuperäisen suhteen aallonpohjan ja/tai jonkun muun seikan takia ovat vähissä, voi käydä niin, että ei mahda tunteilleen mitään. Tämä elämä on vaan nykyään niin pirun stressaavaa, että voimat tuntuu menevät ihan normaalin arjen pyörittämisesssä. Silloin on liian helppoa antaa ihastuksen kasvaa rakastumiseksi ja " antaa mennä" . Ihmiset ovat myö liian yksin elämisään. Useimmat tarvitsisivat vain kunnon kuuntelijaa, rippipappia, eivätkä mitään fuck buddyä, jos nyt asian kärjistäen sanon.

i]

Osaatko edes kuvitella kuinka pahaa teet heille toiminnallasi. Sen lisäksi luultavasti menetät oman perheesi, ainakin miehesi.

Sen lisäksi tuo ihastuksesti jäätyään kiinni tuskin haluaa enää olla kanssasi tekemisissä ja jää perheensä luo ja tuokin perhe ja suku tulee vihaamaan sinua.



Sinä jäät lopulta aika yksin ja mietit sitten, että miksi olit valmis huuman takia uhraamaan koko elämäsi.

ap tässä.



No lähti liikkeelle ihan siitä, että teemme paljon töitä yhdessä. Molemminpuolisesti aloimme viehättyä toisistamme ja pikkuhiljaa tuo kiinnostus vain kasvoi. Tilannetta on siis kestänyt jo aika kauan, siksi uskallan sanoa, ettei kyse ole mistään pikaistuksissa tehdystä teosta tai hetken huumasta.



Sen lisäksi että olemme ulkoisesti kovin viehättyneitä toisistamme, olemme myös samalla aaltopituudella muutenkin, kaikin tavoin. Hyviä ystäviä huiman eroottisen latauksen lisäksi. Olemme keskenämme pohtineet paljon tätä asiaa ja pitkään pystyimmekin vastustamaan kiusausta ryhtyä fyysiseksi.



Tämä ei ole kuulkaa helppo tilanne ja molemmat olemme kipeän tietoisia tekojemme seurauksista. Miettikääpä te tuomitsijat omalle kohdallenne vastaava - en minäkään pari vuotta sitten olisi mitenkään voinut uskoa olevani nyt tässä tilanteessa.



T. Ap, joka toivoo rakentavia kommentteja

Haluat oikeutuksen teoillesi ja tunteillesi. Jos tuo on niin aitoa ja oikeaa, niin miksi te olette vielä omissa parisuhteissanne. Eikö niillä toisilla osapuolilla ole oikeus myös sitten elää noin, niin että he myös tietävät missä mennään.



Tuo on huumaa ja jos kävisi niin, että puolisot saisivat tietää niin se huuma voisi laantua aika nopeaan. Mieti millaista on uusperheen arki ongelmineen ja lopeta haaveilu. Satutat eniten itseäsi tuossa leikissä.



Niin ja tosiaan, tiedän mistä puhun.

ysi, kerro lisää, jos sinulla on kokemuksia? Millaisia, mitä sinulle on tapahtunut?



Ja kyllä me olemme yrittäneet, useampaankin otteeseen on sovittu, että nyt ryhdistäydytään. Kumpikin on vuorollaan yrittänyt olla toiselle " etäinen" , mutta tuntuu kuin magneetti vetäisi puoleensa.

Nyyh. Tiedän sen, ettei arjella ja järjellä ole tässä sijaa, miksi hitossa tämä sitten on näin vaikeaa?



ap

Jos haluat jatkaa liitossasi sinä todella teet nyt kaiken pelastaaksesi sen mitä on jäljellä.

Jos haluat pitää perheesi on sinun kylmetettävä nuo tunteet, joka on aluksi todella vaikeaa. Ja se onnistuu vain sillä, ettet anna kertakaikkiaan mahdollisuutta tavata työkaveria kuin työnmerkeissä ja kaikki keskustelut jne.. täysin vain työasioita. Kun olette yhteisen päätöksen tehneet, niin vain pysytte siinä.



Pidät huolen, että edes vaikeimpina hetkinä et sorru. Se tuska joka sinua kohtaa silloin kun miehesi saa tietää on niin murskaava, ettet halua sitä kokea.



Sinä olet vahva kun niin päätät ja tämä tulee olemaan sinun pikku salaisuutesi, jonka sinä kannat hautaasi.



Vielä tulee päivä, jolloin rakastut omaan mieheesi palavasti ja ihmettelet, että mikä ihme sai sinut hairahtamaan noin ihanan miehen viereltä.



Usko minua. Ja tee se oikea ratkaisu, niitä on tasan yksi.

ehkäpä tässä kurjinta onkin se, että oma liittoni on jokseenkin raunioilla. Tämä minun oma projektini ei tietenkään ole mitenkään auttanut tilannetta, päinvastoin : (. Kun en tunne miestäni kohtaan juuri muuta kuin kaveruutta, sitäkin yhä vähemmän, koska hän on todella ilkeä ja dominoiva minua kohtaan ainakin toisinaan. Tässä valossa varmaan on helppo ymmärtää, miksi olen lähtenyt " sooloilemaan" . Kaikki klassiset kriisin ainekset on siis kasassa, en vain ymmärrä kuinka tästä kuiville selvitään.



Työpaikkaa en voi vaihtaa. Olemme ihastukseni kanssa pohtineet tätäkin, jos jompikumpi lähtisi. Täällä ei vain töitä ole, molemmat ollaan kyllä haettu ja koitettu.

Silti, säännöllisesti juttelemme, että jatketaanko ja valitettavasti molemmat haluamme jatkaa.



ap