Mitä teen?!? Olen rakastunut toiseen...

Ap mietti, onko ihmistä lainkaan tarkoitettu yksiavioiseksi. Minun mielestäni on, vaikka siis aikoinaan olinkin tahollani suhteessa naimissa olevaan mieheen. Nyt oman liittoni aikana olen tajunnut, kuinka väärin tein, kun antauduin siihen suhteeseen.



Jokainen, jolla on paria vuotta pidempi suhde, aivan varmasti tulee ihastumaan johonkin muuhun ihmiseen kuin puolisoonsa. Se, mitä siitä eteenpäin tapahtuu onkin sitten mielestäni tahdon asia. Jos oikeasti on sitoutunut suhteeseensa, niin silloin ei anna ihastuksen kasvaa isommaksi, vaan aktiivisesti taistelee ihastumista vastaan. Jos voimat alkuperäisen suhteen aallonpohjan ja/tai jonkun muun seikan takia ovat vähissä, voi käydä niin, että ei mahda tunteilleen mitään. Tämä elämä on vaan nykyään niin pirun stressaavaa, että voimat tuntuu menevät ihan normaalin arjen pyörittämisesssä. Silloin on liian helppoa antaa ihastuksen kasvaa rakastumiseksi ja " antaa mennä" . Ihmiset ovat myö liian yksin elämisään. Useimmat tarvitsisivat vain kunnon kuuntelijaa, rippipappia, eivätkä mitään fuck buddyä, jos nyt asian kärjistäen sanon.



Nyt huutelee tuo elämäni mies apuun ulkohommiin. Täytyy rientää.

Mitäs jos miehesi päättääkin lähteä tämän toisen naisen matkaan? Onko sinulla vähän huono itsetunto? Ei kai miehesi sivusuhde ole ainoastaan tämän ns toisen naisen vika, vikaa on myös miehessäsi ja sinussa itsessäsi. Kuka mies lähtee suhteeseen toisen naisen kanssa, jos oma vaimo on ihana ja heillä menee hyvi? Vai olenko aivan väärässä.



Sen lisäksi tuo ihastuksesti jäätyään kiinni tuskin haluaa enää olla kanssasi tekemisissä ja jää perheensä luo ja tuokin perhe ja suku tulee vihaamaan sinua.

Sun miestäs ne sukulaiset varmaan ylistävin sanoin ihaileekin =DD

Sinä jäät lopulta aika yksin ja mietit sitten, että miksi olit valmis huuman takia uhraamaan koko elämäsi.

[/quote]

Kukahan tässä mahtaa yksin lopulta jäädä????

Kirjoittelinkin alkuviikosta tänne että laitoin välit poikki toisen miehen kanssa puolen vuoden salasuhteemme jälkeen.. Olemme sen jälkeen soittaneet vielä kerran ja tekstarit lentelivät puoleen ja toiseen vielä muutaman kerran mutta nyt on parin päivän jälkeen ollut hiljaista.. Jospa se tästä..



Haluan ihan oikeasti päästä tuosta huumasta eroon, ja palata taas rakastavaksi vaimoksi omalle miehelleni. Hän on sen ansainnut eikä tällaista pettävää idioottia...:-( Toivottavasti aika parantaa haavat..



Tsemppiä ap sulle!! Se tarvitsee valtavasti voimia saada itsensä revittyä irti toisen sylistä mutta olen aivan varma että se kannattaa sekä sinulla että minulla.. Ollaan yhdessä vahvoja joohan!:-)



T. Surusilmä

olen tuntenut yhden miehen melkein 20v, ja rakastanut häntä aina, ja hän myös minua. Elämä vaan vei meidät eri suuntiin. Tapaan häntä aina silloin tällöin sattumalta, tosi harvoin, kerran vuodessa suunnilleen, ja se aina repii kaikki haavat auki. Jutellaan aina silloin tosi syvällisesti, mutta ei mennä tämän pidemmälle, koska molemmilla on perhe, eikä kumpikaan ole valmis sitä riskeeramaan. Tapaamisen jälkeen aina menee monta viikkoa, että olen ihan puhki, ja vaan itken, pakko yrittää näytellä lapsille reipasta... :-(. Helpompi olisi, kun en ikinä näkisi häntä, ja hän vaan eläisi tuolla sydämessä muistona.

nyt emme ole " nokakkain" , mutta ensi viikolla se on taas edessä. Täytyy vain pysyä kovana ja yrittää ajatella pahoja ajatuksia mokomasta äijästä. Hänet tuntien hän kyllä pystyy olemaan minulle viileä. Itsestäni en ole sittenkään ihan varma. Kai tässä on lopulta kyse siitä, että kaipaan niin kovasti rakkautta, huumaa ja tunnetta, mikä minulta on oman miehen kanssa kateissa?



ap

Vierailija:

Kai tässä on lopulta kyse siitä, että kaipaan niin kovasti rakkautta, huumaa ja tunnetta, mikä minulta on oman miehen kanssa kateissa?

ap

Symppaan sinua, ap. Sitä eivät voi nämä yksisilmäiset käsitää, miltä tuntuu ihastua vaikka omassa suhteessa ei ole vikaa ja perhe on ihana (paitsi että oma suhteesi taisi olla karilla).



En voisi kuvitella löytäväni parempaa miestä kuin mitä minulla on. Siitä huolimatta olen ihastunut työtoveriin. Tiedän, että hän ei kumppanina olisi yhtä hyvä minulle kuin nykyiseni. Tiedän, että tämä on sellaista huumaa, joka ei kestä arkea. Tiedän myös, etten haluaisi menettää kaikkea ja että salasuhde toteutuessaan ei johtaisi mihinkään hyvään.



Niin vaan on ihmisluonto ihmeellinen. Koskaan en ole ennen pettänyt, en edes ihastunut. Mutta tämä on jotain ennen kokematonta. On helppoa tuomita kun ei voi käsittää. Kyllä minäkin tunnen itseni idiootiksi.



Ap, voinko kysyä, mikä oli se juttu mistä tajusit että homma on ohi?

minä itse olisin voinut kirjoittaa tämän viestin, sanasta sanaan. Et usko miltä tuntui lukea tuo.



Hmm...vainoharhaisuus iskee, ettei kukaan tunnista. Sanotaanko näin, että minä vain tiesin, että tämä oli nyt tässä. Sain tavallaan puristettua toiselta osapuolelta sellaista tietoa, että naisen vaistolla palasia yhdistäen hiffasin, että nyt on aika lopettaa. Sanoin itse tälle miehelle, että taitaa olla tauon paikka. Ei hän hanttiin pistänyt. Salaa toivoin että olisi pistänyt. Eihän se kivalta tunnu, ettei sitten olekaan toiselle tärkeä.



t. ap

Olen vaimo ja kolmen pienen lapsen äiti. Naimisissa ollaan oltu 10v. Olen pikkuhiljaa alkanut saada vihiä, että miehelläni olisi suhde samassa työpaikassa olevaan naiseen. Mutta ei siitä sen enempää, halusin vain sinulle AP sanoa, että mieti tosiaan tarkkaan mitä olet tekemässä. Kuten sanoit, kumpikaan teistä ei halua erota, joten miksi sitten leikit niin monen ihmisen elämällä? Joo kuuma rakkaus, kipinöi, ei pysty pitämään näppejä erossa... Naisen vaisto on vahva, ja tämän ihastuksesi vaimo saattaa miettiä siellä samoin kuin minä... Kaikki suhteet paljastuvat ennen pitkää, joku tekstari jää poistamatta puhelimesta, joku kateellinen töistä vihjailee miehellesi firman pikkujouluissa jne. onhan noita. Oletko tosiaan valmis rikkomaan kaksi perhettä, koska siihenhän tuo vääjäämättä johtaa???

täällä ap.



Kyllä tämä on vaikeaa. En osaa muuta sanoa :(