Mitä teen?!? Olen rakastunut toiseen...

Tunnut tosi fiksulta tyypiltä, jolla on vain mopo lähtenyt käsistä.

Valitettavasti olen itse samassa tilanteessa. Minulla on kertakaikkiaan ihana perhe ja kadehdittavan ihana mies joka rakastaa minua ja hellii paljon sanoin ja teoin.



Miksi sitten rakastuin toiseen mieheen?

Ehkä seikkailun halusta, ehkä rakastuin ajatukseen rakastumisesta tai ajatukseen tästä miehestä joka edustaa aivan toista ääripäätä kun oma mieheni. Tämä mies on sinkku, menestyvä ja hyvin kaukana kunnollisen perheenisän " stereotypioista" .



Tätä on kestänyt jo pitkään. Mitään välillämme ei ole tapahtunut mutta tulee tapahtumaan, siitä olen aivan varma.



Mutta miksi? Miksi ihmismieli on näin häilyväinen ja tyhmä?



Rakkauden voimaa ei pidä aliarvioida, joten siksi symppaan sinua ap aivan mielettömästi.



Jos olet vielä " langoilla" niin jutskataan lisää!

tuollaista tsemppausta minä kaipaan. Jos sinä olet noin varma ja uskot todella tuohon, ehkä se voisikin olla mahdollista?



Ehkä kesäloman jälkeen palaan töihin valaistuneena ja tuo vieras mies ei enää saa polviani notkahtamaan.

ap

Mies rakastui työtoveriinsa ja suhde jatkui n vuoden, kunnes mies kertoi mulle. Olen tosi sinisilmäinen ja uskoin kiire ym selityksiin, koska yhteistä historiaa oli jo silloin takana 17 vuotta. Sitä ennen ei ole ollut edes yhdenyön juttuja, siitä olen 100 % varma. Rakkaus kuitenkin sotki miehen pään aivan totaalisesti.



No, mies jätti tämän toisen naisen ja me yritettiin kaiken maailman konstit, jotta suhde palautuisi edes jollain asteella entiselleen. Pariterapiat, yhteinen tekeminen tms eivät silti auttaneet mua. Eli, mies toivoi anteeksiantoa ja unohtamista. Hän olisi ollut valmis jatkamaan meidän yhteistä matkaa, mutta haava oli liian iso mulle.



Tein sitten vuoden yrittämisen jälkeen päätöksen ja lähdin yhteisestä kodista. Mies toivoi vielä senkin jälkeen, että palaisimme yhteen.



No, meillä kävi näin. Nyt molemmilla uudet kumppanit, mutta edelleen mies aika ajoin sanoo kyseisen suhteen olleen elämänsä pahin virhe. Se suhde siis lopahti jossain vaiheessa, vaikka elämää suuremmaksi rakkaudeksi sitä mulle kuvattiinkin.



Voimia ja päätöksentekovahvuutta teille molemmille toivon ennenkuin asia räjähtää silmille. Teillä on vielä enemmän ihmisiä tuossa sopassa kuin mitä meillä oli.

mielenkiintoinen keskustelu.

Siksi UP!

notkuvat, toinen on kuin magneetti jne.



Jeesus. On kai sinulla oma tahtokin?

Mutta taas kerran totean, että siinä ei ole enää varaa antaa itselleen mahdollisuutta ajatella, että kun on nämä suuret tunteet.. Ne on vain huumaa, ei mitään todellista. Pidä se ohjenuoranasi. Rakkaus on se joka sinua siellä kotona odottaa, se joka välillä niin ottaa päähän eikä lainkaan ymmärrä sinua ja se joka tekee kaiken välillä niin sinua ärsyttäen. Se joka kuitenkin on olemassa sinua varten, vaikka vaikeaa olisikin.



Kun on vaikeaa suhteessa, kissa on syytä nostaa pöydälle sensijaan, että hakisi sitä lohtua toisaalta.

Julkisen sektorin perheneuvoloihin lienee aikamoinen jono, mutta kokeile nyt ensin kuitenkin, ennen kuin periksi annat. Myös seurakunnalta voi löytyä perheneuvontaa. Hätätilanteessa kuuntelevaksi korvaksi käy vaikka työterveyslääkäri, jos onnistut löytämään oikeanlaisen tyypin. (Onhan se nyt tavallaan työterveysasia, kun kyseessä on työpaikkaromanssi ;-)



Nyt olen asiasi kanssa yksin etkä pysty kunnolla näkemään vaihtoehtoja. Ulkopuolinen ihminen pystyy avaamaan silmiäsi paremmin.



Toinen hyöty asiasta puhumisessa on asioiden konkretisoituminen. Kun puhut asiat ääneen jollekin ihmiselle, alat itsekin ajatella niitä toisella lailla. Nyt olen (ymmärtääkseni) puhunut asiasta vain tämän rakastajasi kanssa, joka vähintääkin alitajuisesti haluaa jatkaa suhdetta. Häneltä et valitettavasti voi saada tukea suhteen lopettamiseen, koska tavallaan tuo " lopetustukikin" olisi suhteen jatkamista.



Tee päätös ja pysy siinä. Päätöksessä pysymisessä auttavat esim. seuraavat tekniikat:

Sano ääneen tekemäsi lupaus jollekin ulkopuoliselle luotettavalle ihmiselle. (Älä siis lupaa asiaa hänelle, vaan itsellesi, mutta niin, että sillä on tuo toinen ihminen todistajana.)

Kirjoita suunnitelma paperille.

Kuten alkoholismista parantumisessakin, tee päätös joka aamu koskien sitä päivää. Älä stressaa heti alusta lopusta elämästä, vaan keskity selviämään yhdestä päivästä kerrallaan.



Kuten edellisetkin jo totesivat, koita löytää oma aviomiehesi uudelleen. Nuuskuttele kainalossa ja etsi hänestä alkuaikojen romanssin tuoksu ja tunnelma. Jos lapset häiritsevät, koittakaa löytää hoitaja. Rakastu myös lapsiisi. Halaile ja pussaile heitä. Anna heille mahdollisuus täyttää sydämesi niin täyteen, että millekään ulkopuoliselle ei jää tilaa. Laita heidän valokuvansa työpöydällesi.

19, kiitos todella tsemppaamisestasi. Kiva että joku ymmärtää, miten vaikeasta ja kipeästä asiasta on kyse.



Ymmärrän että minua on helppo haukkua ja vähätellä älyäni ja tahtoani. Olenhan paskoista paskin paskakasa, jota sietääkin solvata.



Minulle tämä silti on vaikeaa. Enhän muuten olisi tässä nyt uikuttamassa.



ap.

Mikä lie freudilainen lipsahdus, että kirjoitin usemapaankin kohtaan " olen" kun olisi pitänyt kirjoittaa " olet" . Sori virheeni!

kirjoitin äsken pitkät pätkät, mutta teksti katosi taivaan tuuliin. Omalta läppäriltäni, nyt olen kotikoneella ja tulin vainoharhaiseksi....



51, kerro lisää tilanteestasi?



ap

19, viestisi tuli kuitenkin perille : ). Oletko itse jotenkin " tilanteessa" kun tuli noita freudilaisia lipsahduksia joukkoon?



t. ap

noista " tehkää ratkaisut" -kommenteista, että tuo mies ei varmastikaan ole edes ajatellut erota, vaikka uskonkin hänellä olevan tunteita minua kohtaan. Tiedän, että perhe on hänelle kaikki kaikessa eikä vaimonkaan kanssa huonosti mene. Hän ei siis todellakaan ajattele romanssistamme mitään vakavaa.



Itse taas, hmm.....johtuen varmaankin vaikeasta kotitilanteestani, yllätän joskus itseni miettimästä, että mitä jos....? Jos tuo toinen mies olisi aktiivisempi siihen suuntaan, luulen, että minullekin voisi tulla paineita tehdä niitä ratkaisuja. Nyt, en usko että tästä tulee mitään vakavampaa. Eli ainoa ratkaisu olisi kai tehdä loppu tästä hömpötyksestä?



ap

Aikoinaan, sinkkuna ollessani, minulla oli suhde erääseen naimissa olevaan mieheen, silloiseen työkaveriin. Emme ikinä harrastaneet seksiä, mutta olimme todella rakastuneita toisiimme. Syy, miksi pystyimme olemaan harrastamatta seksiä, oli molempien suuri kunnioitus miehen lapsia kohtaan. Suhde loppui, kun muutin pois paikkakunnalta. Muuton syy työpaikan vaihtuminen. Onneksi muutin, sillä en tiedä, mihin olisimme päätyneet.



Näin jälkeenpäin olen erittäin tyytyväinen, että emme päätyneet rakastelemaan ja muutto toi lopun suhteeseemme. Kaipasin häntä kovasti muuton jälkeen ja tapasimmekin muutaman kerran, kun satuimme samaan kokoukseen töiden merkeissä. Kummankin tunteet olivat vahvasti olemassa vielä muutaman vuoden jälkeenkin.



Lopullinen piste suhteelle tuli valitettavasti korkeammalta taholta, koska mies kuoli tapaturmaisesti. Sain kuulla asiasta vielä samalla viikolla, kun sattumalta soitin työasioissa ensiteen työpaikkaani ihan toiselle henkilölle. Sitä surua en soisi kenellekään, jota tunsin. Pahinta oli, että en voinut mennä edes hautajaisiin. Yksin kotonani sytytin kynttilän.



Hänen paikkansa oli hänen perheensä parissa ja olen tyytyväinen, että suhde loppui ajoissa. Lapset saivat pitää isänsä sen aikaa, mitä hänelle vuosia oli suotu.



Tämä meni nyt kyllä aika sivu aiheen.

Minä olen naimissa, kahden lapsen äiti. Yhteistä taivalta mieheni kanssa 15 vuotiaasta saakka. Vuosikausiin en ole ollut onnellinen. En saa mieheltäni minkäänlaista läheisyyttä tai hellyyttä, hän on tyly ja kylmä ihminen. Sitten tapasin miehen, jolta saan rakkautta, hellyyttä ja arvostusta. Hän kuuntelee minua ja hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Hän rakastaa minua. Hänkin on naimissa ja hänellä on lapsia. Tapaamme harvoin, koska välillämme on 100km ja tapaamiset on vaikea järjestää. Juttelemme kuitenkin joka päivä ja kaipaamme toisiamme valtavasti.

Tilanne on tosi vaikea! Emme tosiaankaan halua erota nykyisistä puolisoistamme ja rikkoa perheitämme (lasten takia), mutta siitäkin on puhuttu vakavasti. Tuntuu, että pääni on aivan sekaisin ja olen onnellinen, ettei minun vielä tarvitse tehdä mitään päätöksiä... Aika näyttää miten tässä käy...

itselläni siis sama tilanne. työkaverillani ja minulla perhe. ja olemme olleet jotain vuoden salasuhteessa ja vetomvoima molemmin puolin jotain uskomatonta...:( sattuneesta syystä näemme aika harvoin, ttyöt eivät satu aina yksiin(ihan hyväkin) ja ikävä on ihan kamala.



en haluaisi rikkoa perhettämme, vaikka oma suhde onkin aika karikolla, ja ei tämä tilanne sitä kyllä helpota pätkääkään.



että kohtalotoveri olen, muuta en osaa sanoa asiaan://

täällä ap. Kiitos kaikille kommenteistanne. Meitä tuntuukin olevan paljon kohtalotovereita. Onkohan ihmistä oikeasti tarkoitettukaan yksiavioiseksi, vai mistä tällainen sählääminen johtuu?



Jatketaan keskustelua.

Ensi vuonna sitten onkin tulossa jo uusi ihastus, ja sitten seuraava. Pääasia silti, että äiti saa toteuttaa itseään. On niin tunteikas, näettehän.

on kyse mistään paneskeluista. Kyllä varmaan sinäkin mustavalkoinen ihminen sen verran ymmärrät.

Tosiaan meillä on 4 lasta ja olen avioliitossa ollut aina onnellinen. Jossakin välissä olin aivan sitä mieltä, että saan mieheltäni kaiken mitä tarvitsen.



En tosiaan mitenkään halunnut tätä tilannetta itselleni. Tosi jännä olo. Levottomuus ja kamala ikävä iskee kun en kuule vaikkapa päivään tästä toisesta miehestä. Meidän välillä ei ole tapahtunut mitään, joten miestäni en ole pettänyt vielä hänen kanssaan. Joskin tiedän, että se on edessä enkä tule estelemään mikäli sellainen tilanne tulisi. Tiedän myös näiden ajatusten olevan molemminpuolisia.



Entäs jos tämä toinen mies onkin se " suuri rakkaus" ?

Toisaalta, rakastan perhettäni ja tiedän sen, että tämän toisen miehen kanssa minulla ei ole oikeastaan mitään tulevaisuutta. Nyt kuulostan aivan sekavalta, mutta sekava on tilannekin.



51

Itse tapasin toisen miehen joulun aikoihin kotipaikkakunnallani. Olin siellä lomailemassa lasteni kanssa mieheni jäädessä asuinpaikkakunnallemme töihin. Siellä sitten baarissa käydessä tapasin tämän miehen ja se oli siinä!! Ihastuin ensi silmäyksellä, ja päädyin hänen kanssaan hänen asunnolleen. On eronnut mies ja on myös pari lasta entisestä liitosta. Vaihdoimme numeroita ja siitä sitten alkoikin päivittäinen yhteydenotto. Mieheni on työn puolesta paljon pois kotoa joten minulla oli aikaa tutustua tuohon mieheen hyvin... Tapailimme muutaman kerran ja myös kävimme lomailemassa kerran viikonlopun ajan yhdessä (olin mukamas kylpylälomalla yksin...).

Tuo toinen mies on myös hyvin toisentyyppinen kuin oma mieheni, rauhallinen ja jotenkin salaperäinen. Ei edes " hyvännäköinen" vaikka kauneus onkin katsojan silmässä.. Hänessä on todellakin sitä jotain joka salpaa hengityksen joka kerta kun näen hänet. Myös hänen ammattinsa ja harrastuksensa ovat " erittäin miehisiä ja myös hiukan vaarallisia" , ehkäpä siksi vetää minua vielä enemmän puoleensa.. En todellakaan tiedä, mutta sanoo olevansa minuun todella ihastunut mutta " ei haluaisi mennä syvemmälle suhteeseen jos olen vielä naimisissa" . Aavistelen hänellä olevan myös muita lämmittelyjä vaikka ei ole koskaan niitä myöntänytkään. Olen vaan jotenkin viime viikkoina huomannut että tuon miehen kanssa minulla taitaisi olla liikaa jännitystä elämässä ja oma mieheni on alkanut tuntua taas hyvältä ja turvalliselta. Aviomiehelläni ja minulla on jopa hyvää seksiä ja aika usein, vaikka tuon toisen kanssa saankin ihan mielettömät kicksit...

Tämä kaikki on ihan hullua, mitä sitä voikaan olla noin tunteiden vietävänä...:-(( Yritän nyt päästä tuon toisen huumasta pois, jotta en menetä mielenterveyttäni, miestäni enkä lapsiltani turvallista kotia. Ei tämä kaikki voi olla sen arvoista..

Tuo toinen mies ei haluaisi menettää kontaktia mutta en vaan jaksa enää.. Adios J., toivottavasti löydät rakkauden elämääsi...minusta et sitä saa...