Lääkkeellinen keskeytys, yksi kokemus

Minulla todettiin tuulimuna raskausviikolla 10 kun olisi ollut niskapoimu-ultran aika. Se oli isku vasten kasvoja. Mutta kun pahimmasta järkytyksestä oli päässyt yli niin rupesi jännittämään tyhjennys. Varsinkin kun luki juttuja netistä. Siksi haluan kirjoittaa ja kertoa niille joilla se on edessä että sitä ei tarvitse pelätä. Toki kaikki on yksilöitä, eri kipukynnys ja poleilla eritavat toimia. Mutta minut otettiin päiväksi polille. Olin kaksi päivää aikaisemmin ottanut valmistelevan lääkkeen, siitä aiheutui hiukan menkkamaisia kipuja ja menkkamaista vuotoa. Kipu meni normiburanalla.
Osastolla laitoin käynnistys lääkkeet sisälleni ja sain kaksi 600mg buranaa. Tuli taas menkkamaisia olotiloja ja kahden tunnin jälkeen tuli vessakäynnin yhteydessä pönttöön tavaraa kun vähän punnasi. Samaten vuotoa tuli aina vessassa noin tunnin välein. Sain vielä suun kautta pillerit. Niistä vähemmän oireita, otin varmuuden vuoksi silloinkin kipulääkkeet.
Minulle tehtiin ultralla tarkistus ja sikiöpussi oli kadonnut. Vain hieman oli jotain vielä tulossa ulos joten sain vielä yhdet pillerit kotiin. Kaavintaa ei siis tarvinnut. Nyt kolmen viikon päästä hcg arvo verestä, jonka kuuluisi olla negatiivinen.

Eli ei tarvi pelätä tyhjennystä, se ei juuri tuntunut missään. Ainakaan jos otti pari buranaa ja keskittyi muihin asioihin. Itse selailin naisten lehtiä ja kuuntelin musiikkia.

Tsemppiä kaikille tuulimunadiagnoosin saaneille!