Miten te saatte vauvanne nukahtamaan sänkyynsä?

Meillä on ollut käytössä Uniliina kapaloliina vastasyntyneestä lähtien. Se on ollut paras keino saada vauva nukahtamaan ja pysymään vauva nukkuvana sängyssä. Yölläkin jos vauva herää keskenunien, niin olen siihen kietaissut ja unta on jatkettu parisen tuntia. Uniliinoja löytyy keskosesta 7 kuiseksi asti.



Esikoista ei ole kapaloitu koskaan, eikä seuraavaakaan ja he olivat kin puolet hankalampia tapauksia. Mutta tämän kuopuksen takia ei ole tarvinnut valvoa yhtään kertaa uniliinn ansiosta. Lapset on nukkuneet perhepedissä noin 2-2 ½vuotiaiksi saakka. Sen jälkeen olen kirjojen avulla siirtänyt heidät omaan sänkyynsä. Eli kirjoja muutama lapselle ja sitten omassa sängyssä pysytään. Kun tulee pois niin samantien viedään takaisin. Pari kertaa vettä ja pissalla. Kun lapsi tulee pois sängystä ekalla kertaa sanotaan: Nyt on yö, nyt nukutaan. Tokalla kertaa tuleevielä sama teksti mutta kolmannella kerralla sanotaan enää nyt nukutaan. Kaikki tehdään pienin askelin :) lapsen parasta ajatellen.



vauvoista vielä että rinnalle meille nukutaan harva se ilta, mutta sängyssä pysyy vasta kun on kapalossa.

Mitä te teette, kun vauva itkee? Otatteko syliin vai pyrittekö viivyttämään syliin ottoa, jos vaikka kuitenkin rauhoittuisi ilman? Ettei siis opi nukahtamaan syliin.

nukahtamaan omaan sänkyyn ja sitä vaikeammaksi on tullut kun lapsi kasvaa. Mieti mikä on helpointa sinulle ja tee niin.

tee niin kuin parhaaksi koet vauvan ja itsesi kannalta. Meillä kolme lasta jotka nukutettu noin vuoden ikään sen jälkeen omaan sänkyyn nukahtaminen sujunut vaivattomammin, siis ollaa aikasemminkin kokeiltu mutta oma sydän ei kestä sitä huutamista:( Jos vauva nukahtaa syliin tms. niin nostaa sittemn nukkuvan vauvan sänkyyn niin oppii vähitellen että sielläkin voi nukkua. Anna lapselle aikaa...

Toimi kuten sinusta parhaimmalta tuntuu sillä hetkellä. Mun molemmat lapseni ovat vauvaikäisenä nukahtaneet joskus helpommin itsekseen ja joskus vaikeammin. Ts. tulee näitä " kausia" :)



Syitä hankalampaan unentuloon voi olla miljoona, milloin on nousemaan opettelua, kävelyä, hampaita tms. tapetilla. Minä neuvoisin siis toimimaan tilanteen mukaan.

Ensimmäisen lapsen kanssa en tässä hommassa onnistunut alkuunkaan. Se ei vauvana sietänyt edes sitä, että laskettiin sänkyyn, vaan alkoi parkua jo ennen kuin osui edes patjaan. No nyt tää isompi on edelleenkin täysin nukiutettava, ja haluaisin toisen kanssa päästä vähän helpommalla.



Tän toisen kohdalla onkin vähän enemmän toivoa, sillä tää jää sentään sänkyyn. Mutta minuutissa alkaa kitisemään, ja siitä se sitten vain yltyy. Olenko nyt tuomittu tämänkin kanssa nukuttamaan syliin monta vuotta, vai voinko jotenkin edistää oppimaan itse nukahtamista?

Oonhan noita esikoisen uniongelmiakin täällä muutaman kerran miettinyt, ja sillon on aina vastaukset olleet sitä, että mitäs oot opettanut nukuttamiselle. Että vauva pitää pienestä opettaa nukahtamaan itsekseen.



Nyt kun tarvittais neuvoja miten se tehdään, niin nää samat syyttelijät ovatkin ihan hiljaa! Voi ihana mikä palsta tää on.



Mutta kiiros kaikille tuesta. Ehkä en ookaan ihan niin surkea äiti, kun aina välillä näiden unitaisteluiden väsyttämänä tuntuu....



ap

Useimmiten olen imettänyt illalla vauvat uneen. Sanokoon muut mitä vaan. sitten laitan omaan sänkyyn nukkumaan. Kapalointi auttaa edes löyhä isompaakin vauvelia. Jos uni ei tule, sängyssä on unilelu, vauvakirja ja pari muuta pehmeää puru yms lelua. Hiljaisia, vaan pientä helinää, jotta ei häiritse muita. Kaikki ovat oppineet ihan hyvin nukkumaan ja nukahtamaan vaikka vauvoina onkin lellitty. Anna sille isommallekin kirjoja sänkyyn, vaikka ei osaisi lukea. Mieti mikä kiinnostaa ja hae kirjastosta muutama kirja, joita ei päivällä katsella. Kun ilta tulee iltasadun jälkeen sanotkin: tästä lähtien on näin että sängyssä saa katsella kirjoja kunnes uni tulee. Sängystä ei saa tulla pois ja vaan pikkuvalo päällä. Jos lapset ei meillä ole totelleet, valot ja kirjat samantien pois. Kirjoja meillä on ollut lasten katseltavana vuoteissa ihan vauvasta asti.

nukkuvana omaan pinnasänkyyn, nukkuu sitten aamuviiteen tai - kuuteen, jolloin imetän taas, ja vauva jää monesti tuhisemaan viereeni. Ylös noustaan noin 8 aikoihin. Nukkumaan menee noin klo 22-23 välisenä aikana.

terv 3 pojan äiti. Nuorin nyt 6 kk ikäinen

Eikä se mua muuten haittaakaan, pääasia, että jotenkin nukahtaa. Mutta kun lapsi tässä yksivuotiaana herää vielä helposti kolme - kuusi kertaa yössä, niin se on tosi uuvuttavaa. Kun sitä on jatkunut jo vuoden, niin jotain pitäisi asialle tehdä.



Jos nukahtamistottumukset vaikuttavat yöheräilyyn, niin minäkin olisin tiedosta kiitollinen, että miten se nukahtaminen saadaan paremmin toimimaan. Nyt en osaa ap:tä neuvoa, sillä en parhaalla tahdollanikaan pysty sellaiseen jälkiviisauteen, jolla nyt voisin sanoa, miten olisi vauvana pitänyt nukuttaa. Kun ei onnistunut niin ei onnistunut, vaikka mitä yritin.



Ei tästä apua ap:lle ollut, mutta aiheeseen liittyen kuitenkin.

nukutin rinnalle tai syliin kantelemalla neitiä pitkin asuntoa. Kun imetys loppui, alkoi nukuttaminen olla todella vaikeaa ja neiti itki sylissäkin levottomasti kun kanneskeltiin...päädyin siihen että otin neidin kainalooni vanhempien sänkyyn ja hän itki ja pyristeli aluksi vastaan mutta nukahti kuitenkin 5 minuutin sisällä. Jatkoimme sitä pari kuukautta ja sitten nukuttaminen meni taas siihen että neiti kiemurteli ja pelleili..siitä siirryimme siihen että laitan hänet omaan pinnikseen jossa itkee hetken, välillä pari minuuttia, yleensä 10 sekunttia ja sammuu kuin lyhty. Ennen vuoden ikää en pystynyt huudattamaan lastani oikeastaan yhtään...meillä ei opittu vauvana nukahtamaan sänkyyn oikeastaan koskaan.. 8-9kk iässä kantelin sylissä neitiä siihen asti että oli puolinukuksissa, sen jälkeenkun laitoin omaan sänkyyn ja taputtelin pepulle niin joskus nukahti.

sanotaan että nyt nukkumaan niin sinne jää. Tosin lapsi pitää osata viedä sinne hyvissä ajoin että ei ehdi liian väsyneeksi. Jos on liian väsynyt niin ei suostu jäämään sänkyyn vaan itkee syliin. Sitten otan hetkeksi syliin ja pidän niin kauan että on juuri nukahtamaisillaan mutta ei ehdi kunnolla nukahtaa niin sitten laitan sänkyyn, yleensä avaa vielä silmät ja katsoo minuun mutta sitten laittaa silmät uudelleen kiinni ja nukahtaa.

Alettiin opettaa joskus 7 kk vanhana nukkumaan omaan sänkyyn, siihen asti nukahti tissille ja nostin nukkuvana sänkyyn. Alkuun vähän itkeskeli, mutta tein silloin samaa että otin syliin ja pidin niin että melkein nukahti ja laitoin kuitenkin aina sänkyyn ennenkuin ehti kunnolla syliin nukahtaa. Nyt nukkuminen omaan sänkyyn onnistuu yhtä hyvin niin päiväunille kuin yöunillekin. Vaunuihinkin nukahtaa niin, että jää sinne silmät auki ja tuuppaan vaunut terassille ja hetken sielä katselee ja laittaa silmät kiinni.

että lapsi on siis nyt 1v2kk. Ja viimeisetkin yöheräilyt loppuivat siihen kun oppi nukahtamaan itsekseen sänkyynsä. Kuuluu joskus heräilevän yöllä ja sanoo pari kertaa " äiti" ja nousee istumaan mutta sitten laittaa makuulle ja nukahtaa.

vilkutan ja toivotan hyvät yöt... tyttö jää sinne

katselemaan ja nukahtaa

tiedän miltä susta tuntuu kun laskee sitä mukulaa pikkasen vaakatasoon ni alkaa julmettu huuto... meillä neiti teki sitä ihan samaa ja se on tosi rasittavaa!!! oli vaan hyväksyttävä se tosiasia, että neitiä on viihdytettävä puolilleöin ja vasta sitten kun silmät luppasee niin vaakatasoon. ensin tissillä tankkaus, sitten tutti suuhun, telkkari ja valot pois päältä. kai sä itekki huutaisit jos joku laittais nukkumaan vaikkei yhtään väsytä;) kyllä se rytmi ja rutiinit löytyy aikanaan. jos ite ressaat ni vauva vaistoo ja se ei ainakaan helpota tota rauhoittumista.

Esikoinen ei nukahtanut yksin, ei sitten millään. Ja tosiaan, huuto alkoi kun vaan koskettikin patjaa. Nukkui todella levottomasti muutenkin, eikä osannut itse rauhoittua. Puolen vuoden iässä pidettiin unikoulua, se vähän helpotti. Vuoden vanhasta lähtien unet on sujuneet hyvin.



Kuopus sen sijaan nukahtaa kun sitä nukuttaa. Ei tarvi heijata, ei tarvi tuttia, ei tarvi tissiä. Mitään en ole tehnyt eri tavalla kuin esikoisen kanssa, joten kakkapuhetta, että olisi pelkästään " opettamisesta" kyse.

n. 10 kk iässä. Esikoinen oli hankalin tapaus, mutta neljässä illassa oppi nukahtamaan ja sen jälkeen jäi aina hymyillen sänkyynsä nukkumaan unilelun kanssa. Kääntyi kyljelleen ja sanoi öi öi, eli ilmeisesti hei hei tai hyvää yötä. Meillä oli yöasuna unipussi, pinnasängyssä pehmusteet ja vuodekatos, mikä ilmeisesti paransi pesän tuntua. Tutin varakappaleet laitoin pakasterasiaan ja mies kiinnitti poralla sen sängyn laitaan. Lapsi oppi itse ottamaan pudonneen tilalle uuden. Muut lapset oppivat nukahtamaan itsekseen 2-3 illassa.



Tärkeää on säännöllinen rytmi ja iltarutiinit. Meillä pistetään telkut ym. puoli tuntia ennen nukkumaan menoa kiinni ja metelit pois. Vaan kuopus 4 v. on taipuvainen tekemään tikusta asiaa ja hänellä pitää edelleen olla unilelu ja yömuki ja " lakanan sisään nukkumaan" eli hän menee pussilakanan sisälle nukkumaan. Mieluusti vielä ovi yöksi auki ja kissa jalkopäähän.



Mutta eihän mulla patenttiratkaisua ole.....siltikään.

meillä on kolme lasta. ensimmäisen kanssa kokeilin vaikka mitä mutta oli aina nukutettava. toisen ihan sama homma. kolmas onkin ihan itsestään nukahtanut sänkyynsä vaikka ihan samoilla opeilla ollaan oltu. kolmas on meidän lapsista se rauhallisin.



minä olen alkanut uskoa että osansa tässä hommassa on myös lapsen luonteella. jotkut haluaa enemmän läheisyyttä ja vaativat sitä kovana ääneen. toiset haluavat rauhaa nukahtamiseen.

Meillä esikoinen ei oppinut koskaan nukahtamaan sänkyyn, hirveä huuto jatkui vaikka kaksi tuntia, kunnes hänet haettiin sieltä pois. Poika nukahti vauvana tissille ja isompana sitteriin keinuteltaessa, ei juuri muuten. Vasta parivuotiaana alkoi nukkumaanmeno sujua ilman taistelua. Pidimme itseämme maailman huonoimpina kasvattajina, kun emme saaneet lastamme nukkumaan.



Sitten syntyi meille tyttö, joka alkuvaiheen koliikin jälkeen on jokaikinen ilta viety sänkyynsä klo 21, sanottu hyvää yötä ja jätetty sinne, ja sinne hän myös nukahtaa alle viidessä minuutissa ääntäkään päästämättä. Ja ihan samalla tavalla on molemmat lapset kasvatettu. Siihen loppuivat itsesyytökset, lapset vaan ovat erilaisia. Esikoinen on vieläkin vähäuninen, eikä noista nukkumistouhuista niin perusta.

Vauva nukkuu omassa huoneessaan hyvin. Illalla tutti suuhun ja soiva pupu kainaloon. Huoneessa tarpeeksi hämärää. Tätä pupua räpeltelee sitten. Tuttia joutuu käydä laittamassa muutamia kertoja uudelleen. Vauva on siis 6 kk. Enkä nukuta vauvaa, ennen kuin silmistä näen, että alkaa olla väsynyt. Nukahtaa itsekseen. Mutta vauvathan yksilöllisiä, en tiedä toimisiko tämä teillä.