Miten te saatte vauvanne nukahtamaan sänkyynsä?

niin siinä tapauksessa vauvoja on kahdenlaisia: On niitä, jotka nukahtavat itse sänkyyn, kun heidät vain sinne jättää, eivätkä he huuda sängyssä. Ja sitten on niitä, joita ei saa sinne jäämään millään, ja todellakin huutavat.

Vierailija:

Mä olen kaikille kuudelle syöttänyt iltamaidon siten että on ollut sylissä ja sitten laittanut sänkyyn ja ilman suurempia meteleitä ne on sinne jääneet

Mitä tarkoittaa " ilman sen suurempia meteleitä" ? Tarkoittaako se, että ne ovat olleet hiljaa vai jokellelleet vai kitisseet vai vähän itkeskelleet? Jos jotain ääntä on lähtenyt, niin kuinka kauan?

Jos lapsesi on itkenyt, miten olet reagoinut? Vai oletko mitenkään?

olen mennyt huoneeseen ja laittanut tutin suuhun ja varonut puhumasta mitään.

Luuletko, että ovat perineet hyvät nukahtamislahjat geeneissä? Vai miten kaikki kuusi voivat olla noin hyvin nukahtavia?

miksi lasta ei saa nukuttaa. Minusta olennainen kysymys on siinä kestääkö nukuttaminen 10-15 minuuttia vai tunnin. Meillä on päästy alle vartin nukuttamiseen rakentamalla selkeät iltarutiinit.



Itse ajattelin asian niin, että omat hyvät muistoni varhaislapsuudesta liittyvät iltasatuun ja äidin käteen hiuksilla - miksen haluaisi antaa sitä myös omille lapsilleni?

Vierailija:

Oonhan noita esikoisen uniongelmiakin täällä muutaman kerran miettinyt, ja sillon on aina vastaukset olleet sitä, että mitäs oot opettanut nukuttamiselle. Että vauva pitää pienestä opettaa nukahtamaan itsekseen.

Nyt kun tarvittais neuvoja miten se tehdään, niin nää samat syyttelijät ovatkin ihan hiljaa! Voi ihana mikä palsta tää on.

Mutta kiiros kaikille tuesta. Ehkä en ookaan ihan niin surkea äiti, kun aina välillä näiden unitaisteluiden väsyttämänä tuntuu....

ap

Esikoinen meillä oppi nukahtamaan rinnalle. Aina vain rinnalle. Eihän siin ämuuten mitään ongelmaa ollut, mutta kun hän oli 10kk palasin töihin ja mies jäi kotiin hoitovapaalle. Eihän sillä miehellä rintaa ollu yöllä antaa. Joten jouduimme kovimman kautta unikouluttaan. Mielestäni tosi kovimman kautta, oikeastihan se ei ollut mikään näitä huudatusunikouluja.

Kuopuksen kanssa tein niin, että annoin nukahtaa rinnalle, mutta kun hän oli n. viiden kuukauden ikäinen aloin opettaa ei-rinnalle nukahtamista. Kuopus oli siinä mielessä helpompi, että hänellä oli tutti käytössä. Aloitin päiväunien aikaan opettelun, oli kolmekymmentä astetta pakkasta, joten en laittanut vauvaa ulos, vaan meidän sänkyyn. Pitelin tuttia suussa (vähän heiluttelin sitä, jos pieni meinasi alkaa itkemään) ja heijasin vauvaa. Kun hän rauhoittui, höllensin pikkuhiljaa otetta ja yritin antaa nukahtaa itsestään. Aika hyvin onnistuikin. Jossain vaiheessa oli levottomia öitä, mutta nyt kaksivuotiaana on nukkunut jo kohta vuoden verran täydet yöt. Ihanaa. Esikoinen ei vieläkään nuku täysiä öitä (on jo 4½v.)

Jos vauva oppii nukahtamaan rinta suussa, niin se vaatii sen rinnan suuhun joka kerta yöllä kun herää.

nukkumaan kylkiasentoon, ja mieluusti lampaantaljan päälle(sellaisen kuten babycaren), joka on tehty keritsemättömän lampaan villasta, ja pienokainen nukkuu kun tukki.

ja varmaan on aika korkea kätkytkuoleman riski. Riian runsaat ja perhmeät petivaatteethan lisäävät tunnetusti kätkytkuoleman vaaraa. Vaan eipä tainnut Wahlgranin aikaan vielä sellaisesta vaarasta olla tietoakaan...

kannattaa aina kysyä, että mitä ne on tehneet jos vauva huutaa siellä sängyssään yli puoli tuntia. Useimmat katsovat sinua silloin suu auki ja vastaavat, että ei se koskaan huuda, se nukahtaa 5 minuutissa... Ja sen jälkeen fiksuimmat heistä myöntävät, että taitaisivat itsekin ottaa lapsen syliin jo 15 minuutin yhtäjaksoisen itkun jälkeen. Voit toki yrittää pitää nukutuksen minimissä ja aina välillä yrittää sitä itsekseen nukahtamistakin, mutta kyllä tuo on enemmän temperamentti- kuin opetuskysymys.

Vierailija:

Oonhan noita esikoisen uniongelmiakin täällä muutaman kerran miettinyt, ja sillon on aina vastaukset olleet sitä, että mitäs oot opettanut nukuttamiselle. Että vauva pitää pienestä opettaa nukahtamaan itsekseen.

Nyt kun tarvittais neuvoja miten se tehdään, niin nää samat syyttelijät ovatkin ihan hiljaa! Voi ihana mikä palsta tää on.

Mutta kiiros kaikille tuesta. Ehkä en ookaan ihan niin surkea äiti, kun aina välillä näiden unitaisteluiden väsyttämänä tuntuu....

ap

mutta kerron omasta kokemuksestani. Meillä on selkeästi hyväuninen/ hyvä rytminen lapsi, joka on ollut sitä vauvasta asti. Lapsemme oli alusta saakka osittain pulloruokinnalla ja sanokaa, mitä sanotte, niin se varmaan edesauttoi hyvän unirytmin löytymistä. Pullolla ruokittaessa kun tiesi aina, että paljonko lapsi oli syönyt (enkä nyt tarkoita, että kaikkien pitäisi ruokkia pullolla, vaan sitä, että se selittänee osaltaan helpot unikuviomme). Huomasin parissa päivässä, että vauvamme nukahtaa sänkyyn itsestään.



Aluksi epävarmana tuoreena äitinä minäkin yritin nimittäin siirtää pullon jälkeen nukahtanuttta vauvaa varovasti sänkyynsä sylistäni, vaan lapseni yleensä heräsi siirrettäessä. En kuitenkaan tehnyt mitään, kun huomasin, että ei sillä ole väliä, se nukahtaa kuitenkin saman tien uudestaan.



Sen jälkeen ei oikeastaan edes yrittänyt saada lasta nukahtamaan syliin, mutta pidin huolen, että nukkumisaikaa edelsi aina samanlaiset toimet. Niinpä lapsemme jo ensimmäisistä päivistä tuntui selkeästi tunnistavan yön. Nukkui ainakin juuri niin kuin oli tarkoitus.



Sittemmin kun ikää on melkein 2v. on välillä ollut vaikeampiakin aikoja, mutta olen itsepintaisesti pitänyt kiinni siitä, että nukuttamaan en ala ja kas, meillä ne hankaluuudet ovat aina kestäneet vain muutaman päivän. Silloin kun on raivonnut ja itkenyt, olen luonnollisesti käynyt lohduttelemassa, mutta aina lähtenyt pois ennen nukahtamista. Nyt nukutaan jo isojen sängyssä ja ilman tuttia.



Meillä on kuitenkin varmaan vain käynyt tuuri, ja olemme saaneet hyvin nukkuvan lapsen.