Lue keskustelun säännöt.
Voi ei.. Olen niin rikki...
01.05.2007 |
Erosimme mieheni kanssa ja meillä on yksi lapsi. En ole kertonut erosta isälleni taikka muille sukulaisille koska he eivät voisi ymmärtää, että miksi.. asun lapseni kanssa kahden ja mieheni on kamalan katkera erosta, keksii kaikkea " Kivaa" haukkumisen aihetta minusta ja kuvittelee aivan ihmeellisisä asioita. Silti hän ei ole valmis päästämään irti ja on katkera siitä, että minä olen päässyt jatkamaan eteenpäin elämää. Tapasin miehen joka on kuin sielunkumppani minulle. Emme vain pysty näkemään kamalan usein. Ehkä jokatoinen kuukausi. Nyt minua pelottaa, että rakastun tähän uuteen mieheen, hän asuu toisessa maassa ja jos rakastun niin minun on luultavasti muutettava pois Suomesta lapseni kanssa. Tällöin luulen loukkaavani niinlapsen isää, sukulaisiani sekä tiettyjä kavereitani.. Olisiko minun viisainta nyt yrittää unohtaa tämä kultainen ihminen, sielunkumppanini ja ehkäpä yrittää entisen kanssa uudelleen. En halua loukata ketään, mutta nyt tahtoisin ajatella vain itseäni.. Tämä uusi mies haaveilee lapsista ja naimisiin menosta. Edustaa eri uskonto kuntaakin. Kehuu minua valtavasti ja haluaa mina valtavasti. On näyttänyt kuvaani ystävilleen ja äidilleen....
Kommentit (16)
Mikset voisi vain nauttia tuosta suhteesta tuollaisenaan, kun kuitenkin olette vasta hetki sitten tavanneet? Älä hötkyile - asioilla on taipumus järjestyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se nyt ainakin, että kuinka näkisi tarpeeksi.
Ja uskonnosta sen verran, että hän ei ole milläänlailla uskonnollinen. Sillä suunnalla nyt vain sattuu olemaan suurin joukko eri uskontokunnan edustajia kuin täällä. Minäkin olen normi evankelis-luterilainen ja se ei merkitse minulle juuri mitään, ainoastaan tradioita ja lomia.. Että kyse ei ole kiihko uskovaisesta vaan raikkaasta nuoresta miehestä joka haluaa nauttia elämästään ja löytää elämänsä rakkauden..
tulevaisuuden kannalta ja epäilen vahvasti, että se tulee olemaan elämäni vaikeinta aikaa jos päätän kuunnella sydäntäni..
Mikset vain nauttisi ja ottaisi kaikkea irti deittailusta?
Anna miehen maksaa matkoja ja tulla luoksesi Suomeen..
Otat sellaisen asenteen nyt, että listaat asioita, jotka mielestäsi pitää olla jollain tietyllä tapaa.. Eli vaikka, että on pitänyt seurustella vähintään 2 vuotta ennenkuin voitte harkita yhteenmuuttoa.. Sinun pitää alkaa katselemaan aasialaista kulttuuria ja elinolosuhteita.. Työpaikkoja, vai kotirouva?
Mieti miten lapsesi kasvatettaisiin mieheksi tuossa kulttuurissa??
Miten pärjäisit siellä jos vaikka 15 vuoden päästä tulisi ero??
Alat ihan käytännön asioista näitä miettimään..
Entisen miehesi kanssa saat unohtaa kaiken. Lapsen pitää tavata isäänsä, mutta turhan aikaista miettiä maasta muuttoa!!0
Heti ensimmäiseksi projektiksi otat sen, että kerrot suvullesi vanhasta erosta!!! Et puhu uudesta mitään, onhan se vielä niin uutta juttua..
Nautit viikonloppu/viikkovisiiteistä miehen luona ja tutustut rauhassa kulttuuriin.. Viettäkää ihan kahdestaan paljon aikaa ja lisäksi poikasi kanssa!!
Ja se, tuleeko muutto joskus, on sitten sen ajan asia!! Sinun täytyy muistaa, että lapsella on oikeus sukulaisiinsa ja varsinkin isäänsä.. Lisäksi haluatko riistää lapsesi tutuista ympyröistä, täysin tuntemattomaan, kun et itsekään tiedä minne olet menossa!!!!????
Haluat tietää, mihin tulevaisuus vie. Tulevaisuus vie siihen, että menet miehen kanssa naimisiin ja muutat pojan kanssa tai ilman. Tai deittailette hetken ja kuivuu kasaan ajan myötä!!
Teet nyt selkeän etenemissuunnitelman.. Lomat, pojan vierailut isän luona.. Siinä sinulle puuhaa, jotta et mieti tulevaisuutta vielä!!
Etene hitaasti tämän uuden miehen kanssa ja jos kaikki näyttää edelleen hyvältä, niin sinulla on lupa olla itsekäs ja tehdä suuria päätöksiä ajatellen omaa parastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tiiä mistä maasta mies on, mutta jossain päin se lirkuttelu osataan todella hyvin ... siihen asti kun ootte naimisissa
tulevaisuuttakin koska tunne on niin vahva ja en usko sen muuttuvan muuhun suuntaan kuin vahvemmaksi.. Miksi minä ajattelen vain muita.. Haluaisin niin paljon tarttua hänen käteensä ja mennä hänen mukanaan, mutta minua pelottaa.. Miksi minua pelottaa se kuinka muut suhtautuvat ;(.. Hänen tapansa ja kulttuurinsa ja perhe elämänsä on niin erilaista kuin omani.. Kaikkia tuetaan ja rakastetaan ja autetaan.. Olen aika katkera siitä, että asiat eivät ole samoin täällä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kyllä, että lirkutella osataan, mutta jotenkin tämä on niin aidon oloista. Hankalaa, mahdotonta edes kuvitella että hän teeskentelisi kaiken...
Vrt. Campoy ja Koski.
Yritä myös selvittää nykyinen tilanteesi selväksi, ennekuin menet eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ulkomaille? Millainen huoltajuus teillä on ex-miehesi kanssa? Jos teillä on yhteishuoltajuus, ei lapsen muutaminen ulkomaille ole edes laillisesti vain sinun päätöksesi, ja epäilenpä, että jos exäsi on kaiken kukkuraksi katkera, ei hän päästäisi lasta mukanasi maasta kuitenkaan...
Minusta näissä ulkomaalaisasioissa pitää aina ottaa rauhallisesti, ja tuo sinun kirjoituksesi kuulostaa kyllä aika höyrypäiseltä...Puhut sielunkumppanuudesta, vaikka selvästi ette ole edes ehtineet elää arkea yhdessä päivääkään. Se, että mies kehuu sinua ja näyttää KUVASI sukulaisilleen nyt ei kerro tulevaisuudesta ja parisuhteen onnistumisesta yhtään mitään...Ja jos kerran tällä ulkomaalaisella miehellä ei ole lapsia, ja sinulla on yksi täällä Suomessa suomalaisen miehen kanssa, niin miksi se olisit sinä, joka muuttaa suhteen perässä ulkomaille. Eikö lapsesi edun mukaista olisi saada säilyttää läheinen suhde isäänsä, sukulaisiinsa ja kotimaahansa? Eikö tämä perheetön mies helpommin voisi muuttaa tänne jos sellainen päivä joskus koittaa.
Pistähän nyt vähän jäitä hattuun, ja mieti muutakin kuin ihastumisen huumaasi. Onnea tietysti toivotan uudelle suhteelle, mutta kokonaiskuva pitää aina nähdä, ja vaikka sinulla on oikeus omaan elämään ja itsekkyyteenkin tietyssä määrin, kyllä sinun äitinä täytyy aina laittaa lapsesi etu ensisijalle.
lähtemään silloin. Hän oli täällä vain pari päivää ja kun kolahtaa niin kolahtaa, se on hurja tunne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikäs siinä jos yksin olis ja lähtis mutta ei voi vaan itseään aatella sun tilanteessa
nähdä isäänsä usein, samoin isovanhempiaan. Mutta esim. jos asuisimme euroopassa niin lennotkaan eivät ole kalliita ja mitenkään ylitsepääsemättömän pitkäkestoisia.. Tämä oli vain ajatus, ymmärrän että sitä on ulkopuolisena hankala nähdä millainen kipinä voi syntyä kahden ihmisen välille..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
än mukanasi. Ja oletko tosiaan miettinyt sitä, että muuttamalla maasta eväät lapseltasi läheisen suhteen omaan isäänsä?
Minä en aikoinaan antanut isyyttä selvittää kuopuksesta kun tiesin etten isänsä kanssa tule asumaan. Nyt isompana on soitellut ja tapaillut isäänsä pari kertaa vuoteen.
On nyt 12v, en tiedä haluaako itse alkaa selvittää isyyttä kunhan 15v?
Saa tehdä jos haluaa!
Mutta kyllä lepsen on tärkeä tietää kuka hän on ja tavata läheisiään!
kiinnostamaan nyt itseänikin. Jotenkin tuntuu vähän hassulta se, että miten aikuisen ihmisen elämään voi toinen aikuinen puuttua. Se, että jos tapaat juuri ulkomaalaisen miehen niin luulisi jokin keino löytyvän, että saat muuttaa maasta pois lapsesi kanssa.. Mutta tosiaan, katso rauhassa. Kuuntele itseäsi ja tunteitasi. Joskus on vain parempi ajatella järkevästi, ei sydämellään. Ei sinun tarvitse ex miestäsi takaisinkaan ottaa, vai mitä sillä oikein tarkoitit?