Lue keskustelun säännöt.
suositut/tavikset/ei-suositut tytöt -tutkimus (Nyt-liite)
18.02.2016 |
Tärkeimmät kriteerit suosittujen ryhmään pääsemiseksi: ulkonäkö, söpöt pojat tulee juttelemaan.
Yllätys. :D
Kommentit (36)
Huh, onneksi nyt aikuisena tajuaa, ettei sillä "kaverisuosiolla" tai poikien suosiolla ole mitään väliä. Voi tehdä ihan sitä, mistä tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh, onneksi nyt aikuisena tajuaa, ettei sillä "kaverisuosiolla" tai poikien suosiolla ole mitään väliä. Voi tehdä ihan sitä, mistä tykkää.
Aikuisilla on ihan samanlaiset nokkimisjärjestykset kuin nuorillakin. Aikuisten maailmastahan nuoret tuon oppii. Se, jos sinä et tähän kiinnitä huomiota, tarkoittaa että kuulut joko taviksiin tai ei-suosittuihin, jotka väittää olevansa pelin ulkopuolisia vaikka eivät sitä oikeasti ole.
Tositv-harrastajana mulle tuli heti mielleyhtymä tv-katsojien suosikkeihin ja inhokkeihin erinäisissä formaateissa. Niissä asetelma on usein päinvastainen: sosiaalisiin "ydinryhmiin" kuuluvia usein inhotaan, seinäruusuja äänestetään jatkoon. Jopa Cheekin suosio alkoi toden teolla vasta siitä, kun se oli tv-ohjelmassa porukan "outo tyyppi". Tosin naisilta edellytetään _aina_ ulkonäköä, oli sitten sosiaalinen tai seinäruusu, jos mielii saada suosiota.
Päättelen tästä että ihmiset katsoo tv:tä päinvastoin kuin elävät oikeaa elämää. Tai sitten noita ohjelmia katsoo katkerat ei-suositut, jotka "kostaa" nuoruutensa suositulle haukkumalla heidän realityversioitaan netissä.
Vierailija kirjoitti:
Tähän voisi yhdistää gallupin: mihin ryhmään kuuluneista tuli isona av-mammoja?
Oma veikkaus: ei-suosituista
Av:llä haukutut missit ja fitnekset ovat siis muistoja mammojen menetetystä nuoruudesta, kun koulun pihalla se kaunis sofia ja sara saivat poikien huomion ja mamma jäi ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi gootit, larppaajat ja animet on luokiteltu tuossa "neljänneksi ryhmäksi"? Nehän on ei-suosittuja.
Ja väitetään, että ne ei kiinnitä huomiota ulkonäköön? Niillähän just on tiukasti määrätyt alakulttuurin kledjut ja kampaukset.
Ei nyt oikein ota tulta mammojen keskusteluissa tämä. Ilmeisesti tökkii tuo tutkijan neutraali näkökulma, kun hän ei haukukaan suosittujen ryhmää, vaan on heidänkin puolellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, onneksi nyt aikuisena tajuaa, ettei sillä "kaverisuosiolla" tai poikien suosiolla ole mitään väliä. Voi tehdä ihan sitä, mistä tykkää.
Aikuisilla on ihan samanlaiset nokkimisjärjestykset kuin nuorillakin. Aikuisten maailmastahan nuoret tuon oppii. Se, jos sinä et tähän kiinnitä huomiota, tarkoittaa että kuulut joko taviksiin tai ei-suosittuihin, jotka väittää olevansa pelin ulkopuolisia vaikka eivät sitä oikeasti ole.
En väittänytkään, ettei tätä ilmiötä olisi olemassa, vaan että minua se ei kiinnosta. Mitä haittaa siitä taviksena/ei-suosittuna olemisesta sitten on, jos siitä ei kerran välitä?
(Oon siis oikeasti niin introvertti, että saatan olla tyytyväisenä yli viikonkin ilman mitään ihmiskontaktia. Joten mielestäni voin rehellisesti väittää, etten pelaa samoilla säännöillä kuin useimmat muut)
Ikävästi vähän feministin näköinen toi eukko. hrr...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, onneksi nyt aikuisena tajuaa, ettei sillä "kaverisuosiolla" tai poikien suosiolla ole mitään väliä. Voi tehdä ihan sitä, mistä tykkää.
Aikuisilla on ihan samanlaiset nokkimisjärjestykset kuin nuorillakin. Aikuisten maailmastahan nuoret tuon oppii. Se, jos sinä et tähän kiinnitä huomiota, tarkoittaa että kuulut joko taviksiin tai ei-suosittuihin, jotka väittää olevansa pelin ulkopuolisia vaikka eivät sitä oikeasti ole.
En väittänytkään, ettei tätä ilmiötä olisi olemassa, vaan että minua se ei kiinnosta. Mitä haittaa siitä taviksena/ei-suosittuna olemisesta sitten on, jos siitä ei kerran välitä?
(Oon siis oikeasti niin introvertti, että saatan olla tyytyväisenä yli viikonkin ilman mitään ihmiskontaktia. Joten mielestäni voin rehellisesti väittää, etten pelaa samoilla säännöillä kuin useimmat muut)
En minäkään ole yläasteelta saakka kokenut olevani missään nokkimisjärjestyksessä niiden "suosittujen" kanssa. Ei minua kiinnostanut edes samat pojat kuin heitä. Olin kyllä ujo poikien kanssa joten ne mistä olin kiinnostunut jäivät vilkuilun tasolle, mutta vaikka yritän niin en muista naamalta saati nimeltä yhtään niistä yläasteen "suosituista" pojista.
"Ulkonäön suhteen suositut tytöt pystyi monesti tunnistamaan siitä, että he käyttivät merkkivaatteita, meikkasivat ja pukeutuivat korostetun naisellisesti. Haastatellut myös luettelivat aina saman litanian piirteitä, joita suosituilta tytöiltä vaaditaan: Pitää olla nätti ja laiha, hyvännäköinen ja hyvännäköiset hiukset".
Kateuskortti ei siis ihan aina taidakaan olla vain kortti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, onneksi nyt aikuisena tajuaa, ettei sillä "kaverisuosiolla" tai poikien suosiolla ole mitään väliä. Voi tehdä ihan sitä, mistä tykkää.
Aikuisilla on ihan samanlaiset nokkimisjärjestykset kuin nuorillakin. Aikuisten maailmastahan nuoret tuon oppii. Se, jos sinä et tähän kiinnitä huomiota, tarkoittaa että kuulut joko taviksiin tai ei-suosittuihin, jotka väittää olevansa pelin ulkopuolisia vaikka eivät sitä oikeasti ole.
En väittänytkään, ettei tätä ilmiötä olisi olemassa, vaan että minua se ei kiinnosta. Mitä haittaa siitä taviksena/ei-suosittuna olemisesta sitten on, jos siitä ei kerran välitä?
(Oon siis oikeasti niin introvertti, että saatan olla tyytyväisenä yli viikonkin ilman mitään ihmiskontaktia. Joten mielestäni voin rehellisesti väittää, etten pelaa samoilla säännöillä kuin useimmat muut)
En minäkään ole yläasteelta saakka kokenut olevani missään nokkimisjärjestyksessä niiden "suosittujen" kanssa. Ei minua kiinnostanut edes samat pojat kuin heitä. Olin kyllä ujo poikien kanssa joten ne mistä olin kiinnostunut jäivät vilkuilun tasolle, mutta vaikka yritän niin en muista naamalta saati nimeltä yhtään niistä yläasteen "suosituista" pojista.
Mä muistan yhden, koska sitä näkee nykyään tv-ohjelmissa.
Vierailija kirjoitti:
Päättelen tästä että ihmiset katsoo tv:tä päinvastoin kuin elävät oikeaa elämää. Tai sitten noita ohjelmia katsoo katkerat ei-suositut, jotka "kostaa" nuoruutensa suosituille haukkumalla heidän realityversioitaan netissä.
Todella harva "suosittujen vastustaja" haluaa rikkoa sen suosikkijärjestelmän sinänsä. Ne haluaa vaan vaihtaa nimet ylhäältä alas ja toisinpäin. Munatonta, sanon ma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kyllä muista mitään 'suosittujen' porukkaa kouluajoilta. Itselläni oli aina paljon kavereita, myös poikia, mutta en ollut mikään pissis, enkä koulun kaunotar. Olin aika hyvä koulussa, ja minut usein valittiin ja äänestettiin erilaisiin juttuihin, joten en missään taustallakaan ollut. Ehkä lukiossa olin jossain määrin 'suosittujen' porukan aika vahva hahmo, mutta luokkamme oli sellaista peruskoulusta yli ysin keskiarvolla tullutta, joten ihan samoilla säännöillä ei varmaan siellä pelattu, kuin jossain peruskoulussa. Joskus jotkut tutut sanoivat suoraan, että kadehtivat minua, kun minulla on paljon poikia hyvinä kavereina.
Mies kuvaili minua seurapiiriperhoseksi, kun tapasimme aikoinaan. Nykyään elelen diplomaatinrouvan kansainvälistä elämää, johon jonkinlaisia sosiaalisia taitoja tarvitaan. Mutta sosiaaliset taidot eivät kyllä ole sitä, että kokoaa itselleen ihailevan hovin, vaan että saa sen hiljaisemmankin tuntemaan olonsa tervetulleeksi ja kotoisaksi.
Mä olin suosittu, mutta perustui puhtaasti luonteeseen. Olin melko rohkea ja nauravainen sekä urheilullinen. Mulla oli hyviä tyttö- ja poikakavereita. Ulkonäöltäni aivan tavis, mutta en ikinä ajatellut, että olisin vähemmän arvokas tai myöskään parempi kuin muut. Ihan olemalla ystävällinen ja hyvä tyyppi pääsee jo pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Minä en kyllä muista mitään 'suosittujen' porukkaa kouluajoilta. Itselläni oli aina paljon kavereita, myös poikia, mutta en ollut mikään pissis, enkä koulun kaunotar. Olin aika hyvä koulussa, ja minut usein valittiin ja äänestettiin erilaisiin juttuihin, joten en missään taustallakaan ollut. Ehkä lukiossa olin jossain määrin 'suosittujen' porukan aika vahva hahmo, mutta luokkamme oli sellaista peruskoulusta yli ysin keskiarvolla tullutta, joten ihan samoilla säännöillä ei varmaan siellä pelattu, kuin jossain peruskoulussa. Joskus jotkut tutut sanoivat suoraan, että kadehtivat minua, kun minulla on paljon poikia hyvinä kavereina.
Mies kuvaili minua seurapiiriperhoseksi, kun tapasimme aikoinaan. Nykyään elelen diplomaatinrouvan kansainvälistä elämää, johon jonkinlaisia sosiaalisia taitoja tarvitaan. Mutta sosiaaliset taidot eivät kyllä ole sitä, että kokoaa itselleen ihailevan hovin, vaan että saa sen hiljaisemmankin tuntemaan olonsa tervetulleeksi ja kotoisaksi.
Tekstistäsi päätellen liittäisin sinut suositut-ryhmään. Se ei ole paha asia. Ei kaikki suositut ihmiset ole ilkeitä tai syrjiviä.
Mun luokalla ne suositut olivat ilkeitä ja ylimielisiä. Juuri niitä pahimpia kiusaajia.
Ei heistä oikein kukaan pitänyt mutta kukaan ei halunnut päätyä heidän uhrikseenkaan. Siksi monet mielistelivät heitä eivätkä uskaltaneet jäädä ulkopuolelle kiusaamiskuvioista.
Myönnän että heidän takiaan en erityisemmin pidä tosi-urheilijoista. He tuovat liian selvästi mieleen luokan suositut kiusaajatytöt, jotka kaikki olivat verenmaku suussa treenaavia tosi-urheilijoita.
Sosiologi ei vain suostu millään hyväksymään validia pariutumisen markkina-arvoteoriaa ja yrittää vääntään tästä jotain femininistista propagandaa poikien vaikutusvallasta heitä syyllistäen. Maksetaanko tästä jotain?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Markkina-arvo
Se ketä kohtaan on vastakkaiselta sukupuolelta paljon kiinnostuneita yksiköitä on automaattisesti "suosittu" koska hän on omistaa suurimman osan tärkeimmistä ominaisuuksista jotka ovat molempien sukupuolten mielestä viehättäviä.
Naiset/tytöt arvottavat menestyksen/kuuluisuuden oikeastaan kaiken muun edelle. Parhaimpana esimerkkinä artistit jotka voivat nousta nobodysta naistenmiehiksi. Miehestä/pojasta tulee entistä kiinnostavampi jos monet muut tytöt juoksevat perässä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin suosittu, mutta perustui puhtaasti luonteeseen. Olin melko rohkea ja nauravainen sekä urheilullinen. Mulla oli hyviä tyttö- ja poikakavereita. Ulkonäöltäni aivan tavis, mutta en ikinä ajatellut, että olisin vähemmän arvokas tai myöskään parempi kuin muut. Ihan olemalla ystävällinen ja hyvä tyyppi pääsee jo pitkälle.
EI PÄÄSE NYKYPÄIVÄNÄ.jotta pojat tykkäisi, pitää antaa helpolla.olen 19 joten ei ole yläasteajoista kauan ja tiedän tasan tarkkaan millasta siellä nykyään on.
Tähän voisi yhdistää gallupin: mihin ryhmään kuuluneista tuli isona av-mammoja?
Oma veikkaus: ei-suosituista