Kuinka te muut kestätte pahansuopia työkavereita?

Olen lastentarhanopettaja ja tiimiini kuuluu kaksi ihan toimeliasta ja osaavaa lastenhoitajaa. Olemme tehneet useita vuosia töitä yhdessä, mutta ilmapiiri on käynyt vähä vähältä nuivemmaksi. Minua hämmästyttää, miten kaksi fiksua aikuista ihmistä tekee niin hätiköityjä johtopäätöksiä milloin mistäkin tilanteesta ja sitten paheksuvat sekä työkavereiden, harjoittelijoiden että perheiden ratkaisuja ja tekemisiä.

Jos joku on esim. tehnyt virheen, olen koettanut kääntää keskustelua siihen, miten voisimme auttaa muita kehittymään vastaavissa tilanteissa. Selän takana puhuminen on todella ikävää ja hedelmätöntä enkä halua siihen osallistua, minkä vuoksi olen huomannut jääväni yhä enemmän heidän jutuistaan ulkopuolelle. Henkilökohtaisesti asia ei minua haittaa yhtä paljon kuin ammatillisesti, vaikka kyllä se tietenkin ikävältä tuntuu kaikilla tasoilla. Into käydä töissä kärsii tämän vuoksi, mutta toisaalta tuntuisi pahalta marssia myöskään esimiehen puheille ja alkaa käsitellä tilannetta juurta jaksain.

Jos sanoisin näille työkavereille rehellisesti, miltä heidän toimintansa minusta ajoittain vaikuttaa, voisi kuvio mennä kahta kauheammin solmuun. Haluaisin kuitenkin sopuratkaisun.