Te, joilla on kokonaan yhteinen tili puolison kanssa

Meillä on ollut alusta saakka kaikki yhteisiä. Koskaan ei ole tullut riitaa rahasta.

Nykyään ollaan naimisissa ja 3 lasta kasvatettu teineiksi.

En alkaisi liittoon ihmisen kanssa, jonka kanssa tulisi noista asioista riitaa. Yhteinen pesä, yhteiset rahat.

Meillä on yhteinen tili, ei riitaa rahasta. Tarpeellista voi ostaa, ja isoista jutuista jutellaan. Sanotaan auton kokoluokka vaatii harkintaa, mutta meillä on nykyään sen verran hyvät tulot, ettei kalliitkaan vaatteet ole ongelma. Ei se nuorenakaan ollut ongelma, meillä oli sen verran samanlainen käsitys rahankäytöstä. Jos toinen on neuroottinen tai täysin vastuuton, homma ei toimi. Mutta kun se toimii, on minusta paras malli lapsiperheessä. Samassa veneessä kun ollaan.

Ja kun se kuitenkin joitakin häiritsee, niin kumpikin meistä on ollut jossain vaiheessa se paremmin tienaava, eikä sillä ole ollut merkitystä.

Yhdessä 15 vuotta, kaksi lasta, yhteiset tilit olleet melkein alusta asti. Ei tule mitään riitaa. Molemmat saavat ostaa mitä tarvitsevat, eikä kumpikaan ostele mitään turhanpäiväisyyksiä, tai muutenkaan mitään mihin ei ole varaa. Meistä se on itsestäänselvää, että kumpikin on yhtä lailla selvillä talousasioista, ja käyttää rahaa järkevästi.

Onko teillä lapsia? On 2.

Oletteko naimisissa? Kyllä.

Miten järjestely on toiminut? Ihan ok, vaatii komromisseja puolin ja toisin.

Oletteko koskaan riidelleet rahankäytöstä? Joskus.

Miten teillä hoidetaan vaateostokset? Ostetaan vaatteita tarpeen mukaan, tietysti täytyy tarkistaa ennakkoon rahatilanne ja keskustella tarvittaessa millä summalla voi ostaa. Pieniä ostoksia voi tehdä kysymättä.

Saako kumpikin ostaa mitä haluaa, vai käyttekö ostoksista aina neuvottelut ensin? Isommat ostokset aina neuvotellaan.

Mitäs jos toinen kieltää ostamasta jotain, mitä itse pitää tärkeänä? Oikeastaan tällaista ei ole tullut eteen, ainakaan vielä. Kai siitä sitten tulisi jonkun asteinen riita jos olisi aivan vastakkaiset näkemykset.

Säästättekö rahaa erilliselle tilille?

Meillä on erillinen säästötili, sekin yhteinen.

Pitäisi kyllä olla todella samanlaiset rahankäyttötavat, jotta tuollainen toimisi. Totta. Jos epäilee että riitaa tulee kuitenkin niin ei kannata edes harkita.

Meillä on omat tilit, joille kummankin palkat tulevat sekä yhteinen "säästötili". Kummallakin on kuitenkin käyttöoikeus kaikkiin tileihin, ts. nettipankissa kaikki rahat ovat vapaasti molempien käytössä. Ajattelemme siis, että meidän perheellä on tietyt yhteiset kuukausitulot = molempien palkat + muut tulot, sekä tietyt yhteiset menot = laskut, ruoka jne. Näin on ollut ihan alusta asti. Välillä tuloerot ovat olleet isommat, välillä taas tasaisemmat. Raha kiristää pinnaa vain silloin kun se on vähissä, mutta tuolloinkin huoli on yhteinen, eikä siis ollenkaan "sinä käytät enemmän"-tyyppistä riitelyä.

Mieheni tykkää panostaa kalliisiin vaatteisiin, minulle kelpaa henkkamaukka. Hänen harrastuksensa (mm. golf) maksavat enemmän kuin omani, mutta ei tulisi edes mieleen jotenkin rinnastaa näitä. Jos menot pitäisi jotenkin kuukausittain tasata (esim. laina & laskut puoleksi tms), niin tulisin hulluksi! Elämme yhteistä arkea, ja rahaa käytetään yhteinen hyvä mielessä. Tietenkään emme hanki mitään kallista yksin neuvottelematta, en edes keksi miten se tulisi mieleen.

Kiva kuulla, että niin monella toimii hyvin tuokin järjestely. Olen miettinyt, millainen ratkaisu olisi paras, jos päädymme nykyisen miesystäväni kanssa kohta saman katon alle ja todennäköisesti jossain vaiheessa naimisiin. Hän ei ehkä ole niin innostunut siitä ajatuksesta, että meillä olisi vain yksi yhteinen tili. Tavallaan voisi toimia se, että hankkisimme yhden yhteisen tilin, jonne kumpikin siirtää x määrän rahaa, ja sieltä sitten maksetaan laskut ja ruoat. Toisaalta jos esimerkiksi hankimme yhteisen asunnon ja asuntolainan, niin tuntuu vähän hölmöltä siirrellä rahoja edestakaisin tililtä toiselle.

Ruokaostokset tehdään kuitenkin yhdessä ja samoja ruokia syödään. Tosi usein käydään ulkonakin syömässä nimenomaan yhdessä. Jonkin verran mies käy lounaalla ravintoloissa, mutta niin käyn toisaalta minäkin. Vaatteita emme kumpikaan osta kovinkaan usein, kosmetiikasta minä käytän suht halpoja tuotteita enkä osta niitä edes joka kk. Mies ostaa enemmän elektroniikkaa, minä taas ehkä enemmän kotiin kaikenlaista, yleensä käyttötavaraa kuten astioita, liinavaatteita yms, ei niinkään jatkuvasti uusia turhia sisustustuotteita. Minä saatan tehdä näitä ostoksia useammin, mutta miehen ostokset ovat suhteessa huomattavasti minun ostoksiani kalliimpia. Ulkomailla käymme yleensä yhdessä ja sielläkin kuitenkin syömme samoissa ravintoloissa yms. Olisihan se kätevämpää, jos koko ajan ei tarvitsisi maksaa erikseen tai tasailla "velkoja" puolin ja toisin.

Mies tienaa tällä hetkellä pikkuisen enemmän, sillä itse teen vain osa-aikatöitä opiskelun ohella. Reilun vuoden päästä minä taas todennäköisesti olen se enemmän tienaava (ehkä n. 500e enemmän nettona), kun valmistun.

Haluaisin ajatella, että tässä on loppuelämän suhde, jossa jaetaan katon lisäksi kaikki muukin ja koko ajan pyritään mahdollisimman suureen yhteiseen hyvään. Asioita hankitaan yhdessä niin, että kummankin tarpeet ja toiveet täyttyvät. En vaan tosiaan tiedä, pitääkö mies ajatusta yhtä toimivana.

Ollaan naimisissa ja on lapsia, tosin yhteiset oli rahat ennen molempiakin. Hyvin toimii, meillä on aika samanlaiset rahankäyttötottumukset. Ostelen vaatteita lapsille/itselleni kyselemättä "lupia", mies voi vapaasti ostaa itselleen mitä huvittaa. Isoista asioista keskustellaan ja tehdään kompromissejä, esim. TV, digiboxi, pleikkari, auto, remontit, pesukone jne ovat isoja hankintoja, joiden ostoajankohtaa pohditaan yhdessä. Ja tietinkin kumpikaan ei mene ostelemaan mitään ylimääräistä ja tuhlaamaan rahoja "turhuuteen", jos tiedossa on, että kohta tulee esim. autovakuutusmaksu, joka on iso lasku. Kummallakaan ei ole kalliita harrastuksia tai paheita, joten hyvin toimii. Tienaamme suurinpiirtein saman verran, mutta oli rahat yhteisiä esim. hoitovapaa-aikoinakin. Se maksaa, jolla rahaa sattuu olemaan eikä mietitä maksuvuoroja. Kaikki on yhteistä.

Lapsuuden kodissani vanhemmillani oli erilliset rahat. Voi kuinka rasittavaa sitä oli seurata, myös sitä riitelyä kenen vuoro on maksaa ruuat, minun harrastus, bensat jne. Pahimmillaan oli molemmilla omat juustot jääkaapissa ja riitelivät siitä, kumman juustoa minä = lapsi syön enemmän... Ei hyvä.

Onko teillä lapsia? On

Oletteko naimisissa? Joo

Miten järjestely on toiminut? Hyvin

Oletteko koskaan riidelleet rahankäytöstä? Ei

Miten teillä hoidetaan vaateostokset? Pääsääntöisesti samalla tavalla kuin ennen kun olemme edes tavanneet, molemmat ostaa omansa ja lasten vaatteet jompikumpi tai molemmat yhdessä. 

Saako kumpikin ostaa mitä haluaa, vai käyttekö ostoksista aina neuvottelut ensin? Saa, toki joskus käydään neuvotteluja budjetista tms,

Mitäs jos toinen kieltää ostamasta jotain, mitä itse pitää tärkeänä? En muista että sellaista tilannetta olisi tullut sinä aikana kun yhteinen tili on ollut olemassa (yli 20 vuotta)

Säästättekö rahaa erilliselle tilille? Käytännössä ei periaatteessa molemmilla on kyllä omatkin tilit.

Toisille se sopii, toisille ei. Meillä on aina ollut yhteinen tili; on ollut niin helppoa, kun ei ole tarvinnut miettiä, kuka maksaa mitäkin. Koskaan ei olla rahasta riidelty, ei ole ollut aihetta. Silloin, kun oli pienet tulot, oli myös pienet menot. Ei olisi kummallekaan tullut mieleen ostaa mitään budjetin ylittävää. Nyt kun lainat on maksettu ja lapset muuttaneet omilleen, rahaa kuluu elämän nautintoihin paljon enemmän kuin lapsiperheaikana.

Meillä on yhteisen käyttötilin lisäksi yhteinen säästötili, mutta kummallakin on omat eläkerahastot ja osakerahastot(eivät edes voi olla yhteisiä). Molempien rahastoihin on aina siirretty sama summa kuukausittain.

Onko teillä lapsia? ON

Oletteko naimisissa? KYLLÄ

Miten järjestely on toiminut? HYVIN

Oletteko koskaan riidelleet rahankäytöstä? EI

Miten teillä hoidetaan vaateostokset? OSTETAAN JOS TARVITAAN

Saako kumpikin ostaa mitä haluaa, vai käyttekö ostoksista aina neuvottelut ensin? SAA OSTAA, YLEENSÄ KUMPIKAAN EI TAHDO OSTAA. ISOMMISTA OSTOKSISTA KESKUSTELLAAN, ESIM. AUTOSTA.

Mitäs jos toinen kieltää ostamasta jotain, mitä itse pitää tärkeänä? EI OLE KIELTÄNYT

Säästättekö rahaa erilliselle tilille? JOO

Meillä on yhteinen tili ja henkilökohtaiset tilit. Mä hoidan kaiken rahaliikenteen, miehellä ei ole edes pankkiavaimia. Lapset teinejä, mies tienaa 10 kertaa enemmän kuin minä. Ei kinastella rahasta, ei ostella paljoa, kumpikin inhoaa shoppailua. Tarpeeseen ostetaan, laatua.

Ollut yhteinen tili koko yhdessäoloajan eli 19 v. Lapsiakin on. Rahasta joskus riidelty mutta se ei liittyne yhteiseen tiliin van siihen että onko varaa jotain ostaa vai ei. Emme ole ikinä ajatelleet että asian voisi muutenkin järjestää kuin näin- on itsestäänselvyys että kun ollaan naimisissa ja eletään yhteistä taloutta niin toki on yhteiset rahat. Suurin osa rahoistahan menee normaaliin elämiseen: asumiseen, ruokaan, lasten kustannuksiin. Vaatteita yms. ostetaan kun tarvitaan. Isommista ostoksista aina jutellaan etukäteen. Yhteiselle säästötilille kerätään matkarahaa. Miehellä hieman kalliimmat harrastukset kuin mulla mutta taidan ostaa enemmän vaatteita. MInä huolehdin meillä raha-asiat ja maksan kaikki laskut yms. Eli minä olen se kuka tietää mite paljon rahaa kulloinkin on käytössä. Tämä sopii meille. miehestä raha-asiat ovat tylsiä ja ikäviä ja minä taas haluan olla perillä joka hetki ko. asioista. Työnjakoa siis.

Yhteinen tili ollut 45 vuotta ja toimint hyvin. On lapset kasvatettu ja koulutettu ja talot ja mökit rakennettu. Kumpikin voi ostaa  mitä tahansa, koska ollaan järkeviä ihmisiä. Usein kuitenkin yli 200 e ostoksista mainitaan, josko toisella olisi jotain kommentoitavaa, yleensä ei ole ollut.

Olemme olleet keskituloisia ja säästäväisiä. Itse hoitanut lapsia kotona muutaman vuoden ja mies oli pari vuotta työttömänä.

Emme ole perineet mitään ja velattomia nyt eläkkeellä ollaan. Mies saa vähän isompaa eläkettä, mutta ei ole tuosta numeroa tehnyt ja jos tekisi, niin palvelu loppuisi siihen paikkaan.

Yhteinen perhe, yhteiset tulot ja yhteiset menot, mikään muu ei olisi mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä lapsia? Oletteko naimisissa? Miten järjestely on toiminut? Oletteko koskaan riidelleet rahankäytöstä? Miten teillä hoidetaan vaateostokset? Saako kumpikin ostaa mitä haluaa, vai käyttekö ostoksista aina neuvottelut ensin? Mitäs jos toinen kieltää ostamasta jotain, mitä itse pitää tärkeänä? Säästättekö rahaa erilliselle tilille?

Mun mielestä olisi ihana ajatus, että voisi olla niin hyvä suhde, että kykenee jakamaan kaiken. Pitäisi kyllä olla todella samanlaiset rahankäyttötavat, jotta tuollainen toimisi.

Me olemme olleet yhdessä niin nuorista, että meillä on todella samanlaiset rahankäyttötavat. Meillä on myös juuri sen verran rahaa, että hyvin pärjätään, mutta ei ollenkaan tuhlattavaksi mihinkään. Näiden kahden tekijän yhdistelmä tarkoittaa, että monet noista aapeen kysymyksistä on irrelevantteja: Meillä ei riidellä rahankäytöstä, koska olemme samaa mieltä siitä, että perustarpeet ensin ja muuhun ei sit oikein jääkään rahaa. Kumpikaan ei voi ostaa kaikkea mitä haluaa, mutta molemmille (ja lapsille)  pyritään hankkimaan kaikki tarpeellinen. Tärkeänä meillä on varaa pitää vain oikeasti tärkeitä juttuja. Jos jostain on pakko luopua, se ei johdu siitä, että puoliso kieltää vaan siitä, että rahaa ei vain ole enempää. Säästettäväksi ei asuntolainan jälkeen jää mitään. Eikä tästä kannata riidellä, koska juttu on päivänselvä: näin tämä nyt vaan menee, eikä rahan määrä riitelyllä lisäänny.

Sinänsä järjestely on toiminut oikein hyvin. Yhdessä on elämään ryhdytty ja yhdessä tästä selvitään.

Ei meidän ole koskaan tarvinnut riidellä moisista, kumpikin ollaan harkitsevia rahankäyttäjiä. Lapsia on 4, heillä omat tilit jonne laitetaan 150e/kk/lapsi.

Vaatteita ostetaan kun on tarve, tosin mies on ulkoistanut tämän minulle koska vihaa shoppailua :D

Miehen netto 4200/kk ja minun 5100/kk.

Vierailija kirjoitti:

Kiva kuulla, että niin monella toimii hyvin tuokin järjestely. Olen miettinyt, millainen ratkaisu olisi paras, jos päädymme nykyisen miesystäväni kanssa kohta saman katon alle ja todennäköisesti jossain vaiheessa naimisiin. Hän ei ehkä ole niin innostunut siitä ajatuksesta, että meillä olisi vain yksi yhteinen tili. Tavallaan voisi toimia se, että hankkisimme yhden yhteisen tilin, jonne kumpikin siirtää x määrän rahaa, ja sieltä sitten maksetaan laskut ja ruoat. Toisaalta jos esimerkiksi hankimme yhteisen asunnon ja asuntolainan, niin tuntuu vähän hölmöltä siirrellä rahoja edestakaisin tililtä toiselle.

Eihän siinä tarvitse mitään koko ajan siirrellä. Laskette ensin paljonko ns. yhteiset kulut vievät keskimäärin kuukaudessa (esim. 1500 euroa). Sitten laitatte molemmat omilta tileiltänne automaattisen maksun menemään kerran kuussa yhteiselle taloustilille, esim. molemmat 800 euroa (tai toinen vaikka 500 ja toinen 1000e jos on isot tuloerot ja näin sovitte). Kuukausittainen summa kannattaa olla vähän isompi kuin oikeasti olisi pakko, tällöin tilille kertyy pikkuhiljaa hyvä puskuri esim. harvemmin maksettavia isoja laskuja varten, tai vaikka käytettäväksi lomamatkoihin.

Tililtä maksetaan yhteiset laskut (mielellään vielä e-laskuina), ruoat ja lainat (jos yhteinen laina) jne. Molemmille siihen tiliin oma kortti ja käyttöoikeus ja tadaa, ikinä ei tarvitse enää siirrellä rahaa, eikä keskustella siitä mitä saa ostaa omilla (lopuilla) rahoillaan ja mitä ei. Ylivoimaisesti helpoin ja vaivattomin ratkaisu. Ainakin S-pankista tämän saa vielä ihan ilmaiseksikin.

Lisäksi ainakin itselleni tämä on siinäkin mielessä vaivattomin ratkaisu, että omalla tilillä olevat rahat on kaikki "ylimääräistä", koska pakollisten menojen tili on eri. Ei tarvitse miettiä että voinko ostaa tämän takin, onko jotain laskuja (esim. joku vuosittainen sähkölasku) tulossa - ne laskuihin varatut rahat kun on jo siellä taloustilillä. LISÄKSI vielä rahat on hajautettu ainakin kolmelle eri tilille (oma, puoliso, yhteinen) ja meillä kahteen pankkiinkin, joten esim. väliaikaiset katkokset pankkiyhteyksissä tai vaikka jos joku ryöstäisi tilin tyhjäksi ei tarkoita sitä, että siinä menisi ainoat rahat.

En vaan keksi mitä lisähyötyä tulisi siitä että tämän sijaan olisi VAIN yksi yhteinen tili. Sen sijaan paljon haittaa siitä kyllä tulisi, mm se että pitäisi aina neuvotella mitä kukin saa ostaa, kenen vuoro on ostaa jotain isompaa, paljonko on vielä rahaa käytettävissä muuhun kuin pakolliseen jne jne.

Meillä on ollut yhteiset tilit ja rahat jo 20 vuotta.

Uusperhe ollaan ja elätettäviä on ollut molemmin puolin niin lapsia kuin appiksiakin. Palkat tulee omille tileille mutta sieltä maksetaan laskut ja jos jotain jää siirrän yhteiselle jemmatilille. Mies ei edes tiedä mitä tileillä on rahaa, häntä ei kiinnosta niin kauan kunhan sitä on.

Vaateostoksista ei riidellä, yleensä ilmoitan jos joskus on tiukempaa ettei nyt mene ostamaan kallista pukua ja kenkiä juuri tähän hetkeen. Normifarkkuja, paitoja, kenkiä tms koska tahansa. Ostokset kortilla jolloin on helpompi tarkistaa menot kerran kuukaudessa. Isot ostokset (esim remppa, huonekalut tms) suunnitellaan aina yhdessä. Viimeksi soitin miehelle laattaliikkeestä ja ilmoitin ostavani 518€ erikoishanan 79 eurolla kun kerran tilaisuus tuli.

Lapsia on 4 joista enää 1 kotona.

18 jatkaa:

Oma lapseni kysyi aikoinaan puolisonsa kanssa yhteen muuttaessa miten olisi parasta hoitaa raha-asiat - he halusivat pitää osan rahoista itsellään. Helpointa oli tuolloin perustaa "taloustili" jonne molemmat laittoivat saman summan. Tuosta sitten maksettiin kaikki juoksevat menot ja loput jäi matkakassaan. Ja kuitenkin kummallekin jäi ns omaa rahaa shoppailuun ja harrastuksiin. Tämäkin on toiminut hyvin jo toistakymmentä vuotta.

Yhteiset ovat rahat tällä hetkellä eikä siitä riidellä, joskin molemmilla myös yhteiset tilit.

Jos rahasta on riitaa kannattaa pysyä erillään (sama kuin kotitöistä jos kinaa tulee)

Entinen eukkoni piti joka pennistä kirjaa ja kasvatti minun velkaani hänelle, vaikka kilon omenia osti taloon niin puolet kirjasi minun velaksi. Olin silloin työtön ja vähän rahaa ja hän itse vakiotöissä.

Nyt ovat osat muuttuneet ja eukko vinkunut takaisin mutta turhaan, aivan turhaan.

Voisin ostaa vaikka koko kerrostaloläävän jossa hän asuu . Kirjailkoon vaan muistivihkoonsa vaikka muumin kuvia :)