Rakastan ja kaipaan miestäni tämän ollessa poissa kotoa. Kotona ollessa sitävastoin
Tulee helposti pientä ja suurempaakin riitaa. Pinna kiristyy, tietyt hänen tapansa ärsyttävät. Joskus olen eroakin miettinyt. Kun sitten mies on reissussa, kaipaan häntä, odotan kotiin ja jo malttamattomana odotan läheisyyttä. Hänen kotiutuessaan ( joskus nopeastikin) tulee jonkinmoinen pettymys, ai tää olikin taas tätä samaa... Ja seuraavaan reissun aikana tulee taas ikävä.
Mies tekee siis aika paljon työmatkoja. Mutta mikä mua vaivaa?
Kommentit (15)
Haluatko olla sen kanssa kun se on kotona?
Teihin pätee vanha sanonta" Kun on lähellä niin potkii, kaukana niin ammuu."
Rakastat mielikuvaasi miehestä, et itse miestä. Näin kärjistetysti.
Vierailija kirjoitti:
Rakastat mielikuvaasi miehestä, et itse miestä. Näin kärjistetysti.
Tämä.
Ja ehkä se että tiedostaen tai tiedostamatta lataat tiettyjä odotuksia miehelle hänen ollessaan matkoilla. Toivot tietynlaista käytöstä, tekemistä yms. kun mies kotiutuu. Kun näin ei tapahdukaan, olet pettynyt ja ärsyynnyt mieheen.
Ikävä kyllä nyt voin myöntää, että olen itse ihan samankaltaisessa tilanteessa kanssasi. On meillä välillä ihan kivaakin, mutta tuntuu että aika usein olen helposti ärsyyntyvä ja jotenkin tylsistynyt. Olen kuitenkin päättänyt olla suhteessa, sillä mieheni on hyvä mies ja puoliso. Suurempi ongelma tässä taitaa olla itsessäni, jota minun pitäisi työstää.
Vierailija kirjoitti:
Rakastat mielikuvaasi miehestä, et itse miestä. Näin kärjistetysti.
Juuri tuota olin minäkin tulossa sanomaan. Moni ihmettelee myös sitä, kuinka voi rakastua ihmiseen, jota ei edes tunne, ja kuinka voi kaivata järjettömästi ihmistä, joka jätti kolmen viikon seurustelun jälkeen, vaikka oli niiiin ihana. Vastaus on sama. Mielikuva ja toive oli se rakkauden kohde, ei ihminen.
Meillä oli pitkään noin, mutta lopulta tajusin eläväni haavemaailmassa. Mies oli itse asiassa itsekeskeinen työnarkomaani, joka ei välittänyt perheestä juuri lainkaan. Aina oltiin kakkossijalla. Erohan siitä lopulta tuli. Parempi niin, tai ainakin rehellisempää.
Täällä sama! Itse koen sen niin, että koska mulla ei ole hyvä olla itseni kanssa niin se heijastuu myös siihen että on vaikea olla toisen lähellä ja ärsyyntyy... Oma pää pitäisi saada kuntoon ja opetella rakastamaan itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä nyt voin myöntää, että olen itse ihan samankaltaisessa tilanteessa kanssasi. On meillä välillä ihan kivaakin, mutta tuntuu että aika usein olen helposti ärsyyntyvä ja jotenkin tylsistynyt. Olen kuitenkin päättänyt olla suhteessa, sillä mieheni on hyvä mies ja puoliso. Suurempi ongelma tässä taitaa olla itsessäni, jota minun pitäisi työstää.
Hieno huomio sinulta! monesti sitä kaataa ihan liikaa odotuksia toisen niskaan. Jokainen on oman onnensa seppä -tuo pitää paikkansa myös parisuhteessa. Parisuhteessa alkuhehkun jälkeen se olotila on eniten kiinni oman pään onnellisuudesta.
Riitta Uosukainen sanoi joskus, että kaukana kun on, niin määkii ja lähel kun on, niin potkii. Mulla vähän sama tilanne kuin sulla ja Riitalla.
Vieläkö jotain on tehtävissä? Meillä on pitkä liitto takana, 3 lasta. Mutta kieltämättä miehen oleminen niin paljon poissa Kodin arjesta viilentää välejämme. Erotakaan en haluaisi, mutta yhteisen vapaa-ajan suunnittelukin on miehen työn takia hankalaa.
Ap
Sanot, että miehen poissaolo viilentää välejänne, mutta toisaalta sanot myös, että kun mies on poissa, rakastat ja kaipaat häntä - kai mieskin aistii sen, että kaukana maailmassa hän on rakastettu, tullessaan kotiin luoksesi ärsyynnyt häneen kun hän ei vastannutkaan odotuksiasi.
Muita? Vinkkejä?