Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu että hirveän monet pistävät työelämännn perheen edelle
16.02.2016 |
Monet tekevät överi pitkiä.työmatkoja vain päästäkseen pois esim.vauva arjesta.
Äidit kertovat, kuinka mies taas lähtee ja jättää vastasyntyneen kotiin.
Mies, jolla jo isommat lapset uhraa aikansa matkusteluun myös työn puolesta, koska uskoo että lapset on jo niin isoja, että.pärjäävät yksin.
Varmaan näin, mutta kuka korvaa menetetyn yhteisen ajan, ei synny muistoja, kuinka isä opetti kalastamaan tai vuolemaan tikku- ukkoja. Lapset muistaa vain kuinka isä lähti aina työmatkalle ja toi sieltä jonkun lelun.
Aikuiset lapset eivät muista mitään mitä tehtiin yhdessä, koska jomman kumman vanhemman piti aina lähteä työmatkalle js se reissu kesti vuoden.
Kommentit (5)
Tiesitkös että joissakin työpaikoissa et voi kieltäytyä matkoista perhesyihin vedoten. Tai voit, mutta joudut kilometritehtaalle. Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan koe jääneeni isämuistoista paitsi, vaikka hän teki monen kuukauden mittaisia (yleensä 2-6kk) työkomennuksia minun ollessani lapsi. Isä kävi kuitenkin kerran kuussa pidennetyillä vapailla, vaikka olisi ollut aivan toisella puolen maapalloa, ja saimme aina hienoja tuliaisia ja leluja, joillaisia ei muilla lapsilla ollutkaan. Isä opetti meille ihan yhtä lailla oikeasta ja väärästä kuin lähellä ollut äitikin (äitikin kyllä kävi töissä 8h päivässä) ja opetti meidät tekemään kaarnaveneitä ja mitä erilaisimpia juttuja. Oikeastaan olen omasta mielestäni oppinut paljon enemmän isältäni kuin äidiltäni monissakin asioissa.
On todella typerää ja mustavalkoista ajattelua, ettei lapset saa muistoja työssäkäyvästä / pidemmillä työkokemuksilla käyvistä vanhemmistaan. Minun parhaat lapsuusmuistoni ovat ehdottomasti isän kanssa vietettyjä ja isältä opittuja asioita. Asiaan tuskin vaikuttaa isän pitkät poissaolot, sillä ihan vauvasta asti totuin isän väliaikaisiin pitkiin poissaoloihin enkä ihmetellyt hänen lähtöään tai tuloaan erityisemmin.
Ja toiset ei jousta työelämässä ollenkaan, koska on lapsia. Lomat pitäisi saada aina parhaaseen aikaan. Muut työkaverit joutuu tuuraamaan sairauslomat ym. Ollaan ihan helvetin itsekkäitä. Ja monella mies kotona, joka on varmaan invaliidi, kun ei lapsia ja koskaan hoida. Ja mullakin on lapsia.
Töissäkin on pakko käydä, jotta saa lapset elätettyä. Ei sekään ole hyvä, että on aina kotona ja elää sossun tuella. Kaikesta sitä pitääkin vanhempia syyllistää.
Alue: Aihe vapaa
Oletkos huomannut, että elämme tämän asian suhteen murrosvaihetta? Eli ennen oli vielä heikommin nämä asiat, miehet teki töitä, äidit hoiti kodin ja lapset. Tikku-ukkoja ehkä opetettiin vuolemaan, vaan ei päivittäin tai edes viikottain. Nykyään mennään taas vähän ääripäästä jopa toiseen, kaikki lapsen ehdoilla, ei sekään hyvä. Siksi tämä murrosvaihe on hyvä, että ehkä löydetään kultainen keskitie, ainakin suuri osa.
Ei perinteet niin vain häviä, vaikka joku kertoisi, että toisenlainen tapa olisi parempi.